Turhautumisia

 Tajunnanvirtapostaus, sori!

Tänään siivooja ärähti mulle, kun halusin keittää kahvit ja tehdä voileivät kun se siivosi keittiötä, radio-opettajat ignoorasi meidän juttuideat taas täysin, olin ärsyyntynyt eilisestä Communichator-tunnista, jossa meille vaihtareille valitettiin, miksemme ole hankkineet lehteen sponsoreita (mene itse vieraaseen maahan ja yritä hankkia mainostajia, kele) ja ahdistuin taas kerran siitä, miksen voi vaan asua täällä kuin normaalissa solussa ja miksi mulla pitää täällä asuntolassakin olla kaiken maailman tehtäviä, velvoitteita ja suorituksia. Tai ainakin tuntui että niitä on liikaa. Ärsytti taas, että ihmiset jättää ruuantähteitä lavuaariin ja muutenkin että keittiö on useimmiten enemmän tai vähemmän pommin jäljiltä. Aloitin tänään kesätyöhakulistan tekemisen ja ahdistuin. Lisäsin vaihtarilukukauden cv:hen ja tunsin itseni paremmaksi ihmiseksi. Pitkästä aikaa mulla on siis joku juttu, joka näyttää hyvältä cv:ssä. Huoh. Pakenin rästihommia tänään kahdeksi tunniksi Täydellisten naisten maailmaan. Catherine on nyt mun lempihahmo, kun se on niin kreisi.

Eilen oli Erasmuksen pikkujoulut. Oli niin paljon porukkaa että hädin tuskin pystyi tanssimaan. Istumapaikkoja taas oli niin minimaalisesti, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kököttää tanssilattialla ja yrittää tanssia sillä välin kun jengi tönii ja työntää ja puskee ja raivaa tiensä vessaan, baaritiskille, ulos tai narikkaan. Jalat oli jälkeenpäin todella kipeet. En siis tiedä oliko mulla oikeastaan edes hirveän hauskaa, mutta toisaalta siellä oli monta tuttua joita oli kiva nähdä, ja toisaalta kellään ei kai ollut hirveen kivaa paitsi baaritiskillä tanssijoilla, mikä nostatti yhteishenkeä. Miksi tulin tänne -tunteesta huolimatta jumitin bileissä neljään asti, taas vaihteeksi. Kun yhdeltä huomaa vikan metron menneen, seuraava vaihtoehto on se eka... Eli pitää olla toisinsanoen bileissä joko yhteen tai neljään. Tai sitten ottaa vihdoinkin yödösistä selvää, mutta sehän tekisi elämästä aivan liian helppoa...