Das ist die Rhytmus meiner Stadt

Ihan outo ja epäsosiaalinen olo, kun on vaan neljä viime päivää lukenut tentteihin ja nähnyt vain yhden Erasmuksen (ja sekin oli suomalainen). Onneksi muillakin Erasmuksilla on sama pänttäys menossa, eli en missaa mitään megalomaanista tapahtumaa. Torstaina ois vuorossa monivalinta pr-työn teoriasta, toisaalta kiinnostavaa, toisaalta puuduttavaa. Taas yksi esimerkki loistavasta saksalaisesta kurssisuunnittelusta: kurssiin kuuluu luentosarja,jossa ei ole läsnäolopakkoa ja jossa on paljon ei klausur-relevantteja kalvoja. Kurssin tärkein materiaali on netissä kryptisten salasanojen takana, enkä tosiaan ollut käynyt kuin kerran niitä alkupään matskuja katsomassa. Menin sitten printtaamaan koko materiaalin ja siitähän saisi kirjan kasaan... Tosi kiva. Juuri ja juuri ehdin lukea tenttiin, enkä edelleenkään tiedä miten siihen lukisin - lukeako sieltä täältä vai yrittääkö opetella pikkujuttuja ulkoa... Ei mitään motivaatiota. Ennemmin rustaisin mun esseetä.

Muhun on viime aikoina iskenyt yhä enemmän haikeus kotiinpaluusta ja olen muistellut tätä Erasmus-vuotta, kaikkea mitä on tapahtunut, mitä olen kokenut ja miten tämä kaikki ylitti mun odotukseni. Harmi, että Pohjois- ja Itä-Saksa jäivät nyt multa koluamatta, jos ei Berliiniä lasketa. Olisin halunnut nähdä vähän erilaista, "oikeaa" Saksaa, moderneja kaupunkeja, satamakaupunkeja, erilaisia aksentteja ja erilaisia paikallisia. Baijeri ei toisaalta ole varsinaista Saksaa, toisaalta se on välillä stereotyyppisintä Saksaa mitä voi olla. Muttei ollut kai sitten tarpeeksi aikaa Saksa-kokonaiskuvan luomiseen, kun jonkinlaista arkea täällä piti välillä viettää eikä pelkkää turistielämää... Kyllä Hampuri, Lyypekki, Köln ja Frankfurt tänne vielä jäävät mua odottamaan.

Näitä videoita tulen Suomessa töllöttämään ja itkemään:

München-video 1
München-video 2
Keep surfing -leffan traileri

Leffassa tulee aina yks todella hyvä TZ:n tai Abendszeitungin München-mainos, mutten löytänyt sitä...

Lernen, lernen, lernen

Sanotaan, että Erasmus on pelkkää lomailua, mut joo, niin varmaan... Enpä ole ikinä opiskellut näin paljon (ja myöskään juhlinut näin paljon... hasardi yhdistelmä). Muistin taas tänään, miksi Suomessa ja muutamassa muussakin sivistysvaltiossa ei opiskella kesällä. Itse asiassa kiroan tätä asiaa joka päivä ja arvostan taas kesätöitä, vapaita iltoja ja viikonloppuja... Tosin jos on kesätöissä, ei voi mennä keskipäivällä maauimalaan, käräyttää taas selkänsä ja myös alakylkensä/lantion sivunsa (miksi sitä ruumiinosaa sanotaan?) ja tulla siihen tulokseen, että sosiologian salat eivät vain avaudu ulkona helteessä lomaa viettävien ihmisten keskellä. Varsinkin kun pienikin tuulenvire saa prujut lentämään ja niihin eksyy koko ajan pieniä epämääräisiä ötököitä. Lukupiiriin lukeminen ulkona vielä sujui, muttei ihmeisesti tenttipänttäys... Kenen kuningasidea olikaan lukea sosiologiaa Saksassa? Miksen ottanut pelkkiä viestinnän kursseja tai jotain täysin pilipalia? En todellakaan tiedä, miten tuo tentti tulee menemään. En vaan taaskaan osaa lukea ja aika loppuu kesken. Ei sillä sinänsä ole väliä, reputanko vaiko enkö, mutta olen jo nähnyt koko roskan eteen niin paljon vaivaa...

 Nyt muuten tiedän, mistä sakujen pingotus johtuu. Uudesta Bachelor-Master -systeemistä (joka meilläkin on ollut jo ajat sitten, mutta tuli tänne vasta nyt). Tämän systeemin myötä kaikki arvosanat merkitsee ja tietyt kurssit täytyy käydä tietyssä järjestyksessä. Muuten joutuu varmaan uusimaan koko vuoden. Voi mun Kommilitone-parkoja, onneksi kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin Suomen päättäjät keksii miten opiskeluaikaa lyhennetään...

Oikeasti olen kyllä iloinen siitä, että päätin viettää kesän Münchenissä. On vaan niin kuuma koko ajan ja olisi muutakin tekemistä, kuten viettää laatuaikaa huipputyyppien kanssa tai nauttia luonnosta ja auringosta, muttei kauaa enää tarvi kärvistellä.

Unohdin muuten kertoa parin viime päivän kohtaamiseni saksalaisten kanssa. Ensinnäkin viikonloppuseminaarin viimeisenä päivänä dosentti Spiegelista vei meidät kivaan Biergarteniin (mä niin rakastan niitä, jotain ihan muuta kuin perusterdejä), melkein kaikki oikeasti tuli sinne ja mikä parasta, tarjosi kaikkien kaljat. Mahtavaa. Saksalaiset oli tosi kiinnostuneita Suomesta, kuten melkein aina, ja kyseli onko meillä paljon karhuja, hirviä ja kallista alkoholia. (Ja kehuivat mun referaattia.) Sainpa kaksi fb-kaveriakin. Toinen kutsui joku päivä Isarille uimaan ja toinen lupasi näyttää työpaikkansa, paikallisradion Bayerische Rundfunkin tiloja, viedä mut kesäasunnolleen ja antaa true sosiologi -poikkiksensa meiliosoitteen, jos ja kun hajoan tämän sosiologian kanssa. Ihmeellistä tavata noin kiinnostunut saksalainen, joka oikeasti kutsuu jonnekin kylään ja jotain tekemään, täytyy hyödyntää tämä mahdollisuus.

Eilen taas olin matkalla metrikselle, jostain syystä tällä kertaa kävellen, kun naapuri (jota en ollut koskaan nähnyt) ajoi pakullaan viereen ja tarjosi mulle kyydin yliopistolle. Aika randomia. Sattui muuten olemaan viestinnän professori ja entinen journalisti, ainakin omien sanojensa mukaan, ja taisi sen poikakin olla (jossain vaiheessa lopetin kuuntelemisen)... Yritin olla kohtelias, mutten ollut ihan juttutuulella ja jotenkin jäi oudot fiilikset koko tyypistä vaikka se oli ihan asiallinen. Ehkä siksi, ettei Suomessa koskaan tapahtuisi tällaista?

Kuvat viime viikolta, ei kronologisessa järjestyksessä:

1. Ulkoilmakino Westparkissa
2. Oper für alle -ulkoilmaoopperatapahtuma
3. Kiinalainen rakennus Westparkissa
4. Bitte zurückbleiben -mies
5."Harmi! Pojat, olitte siitä huolimatta loistavia!"

Hajatelmia

Miten oikeasti saksalaiset jaksavat opiskella 30 asteen helteessä? Viikonloppuna vielä? Ei voi ymmärtää.

Huomenna starttaa iloinen tutkivan journalismin viikonloppuseminaari, jonka ensimmäisen osan skippasin tosiaan festareiden takia. Mitäs menivät muuttamaan päivämääriä. Toivottavasti maikka ei tarkastele liian läheltä mun Rock im Park -ranneketta - ja toivottavasti muistan olla pukematta sen RiP-paidan päälle enkä ole liian ajatuksissani... Pitäis taas jatkaa undercover journalism -esitelmän tekoa. Tai aika valmis se jo on, pitää vaan tsekata kielioppi jotenkin NetMotin avustuksella ja ennen kaikkea harjoitella, mikä on aina se ärsyttävin osuus. Olisin kuulemma voinut pitää koko höskän enkuksi, mutta menin jo väsäämään powerpointit saksaksi, enkä jaksa kääntää niitä uudestaan, vaikka helpompaahan se saksasta enkkuun olisi. Onneksi olen sentään ihan liekeissä esitelmäaiheestani, olen oppinut paljon uutta saksalaisista tutkivista sankarijournalisteista ja haluaisin itsekin sellaiseksi - tosin en varmaan selviäisi peitehommista ilman identiteettikriisiä. Haluaisin kertoa esimerkkejä suomalaisista tutkivista journalisteista, mutten oikein keksi mitään hyvää tapausta, en ainakaan peitejournalismin puolelta...
 
Mitäköhän muuta viime aikoina on tapahtunut? Loputtomasti piknikkejä ja grilli-iltapäiviä, enemmän kuin Suomessa ikinä. Saksa taistelee huomenna futiksen pronssista. Sakujen asenne Espanjalle häviön jälkeen oli ihmeen positiivinen; ei se futis olekaan elämän ja kuoleman kysymys. Mikä meni väärin -lööppien sijaan näin vain kannustavia ja vilpittömiä hyvin te veditte -otsikoita. Miksi Suomessa urheilu otetaan niin kuolemanvakavasti?

Mitäs muuta? Baijerissa äänestetään ilmeisesti kohta uudesta tupakkalaista koskien julkisilla paikoilla tupakoimista. Ristiriitaisesti vaihtoehtoina ovat "Kyllä ei-tupakoivien suojelulle" (Nichtraucherschutz) tai "Ei ei-tupakoivien suojelulle", tai miten tuon nyt paremmaksi suomeksi kääntäisikään... Mä menisin ainakin ihan sekaisin ja äänestäisin vahingossa väärin. Uusi Bundespräsident ollaan valitsemassa - tai kenties se valittiin jo? Valtakunnassa siis kaikki mitä luultavimmin hyvin.

Kun vaan löytäisin pyöräni lukon jostain puskasta...

Suomen tunnetuin saksalainen ja turhat Hollywood-julkkikset

Tämän kirjan ostin lauantaina rautatieasemalta. Saksaksi der König von Helsinki eli Helsingin kuningas. Periaatteessa Schatz on mulle liian yliampuva, mutta kirja on niin absurdi ja osuva että olen jäänyt koukkuun. Huomiot Suomesta ja Suomi-Saksa-vertailut ovat kirjan parasta antia, enkä muuten tiennyt että Schatz on alunperin Etelä-Saksasta... Schatzin mielestä suomalaiset ja saksalaiset ovat molemmat kateellisia kansoja, mutta siinä missä saksalainen naapurin uuden auton nähdessään haluaa hankkia uuden ja paremman, suomalainen ottaa pesäpallomailansa ja hajottaa naapurin auton. Varsinkin kirjan alkupuolella olevat 80-luvun Suomea koskevat havainnot ovat loistavia, mahtoi olla ankeaa... Mutta toivottavasti kaikki Schatzin yksityiselämää koskeva informaatio ei ole totta. En kyllä ole ihan varma, onko kirja lopulta vain romaani, jonka päähenkilön nimi sattuu olemaan Roman Schatz ja jolle tapahtuu monia samoja asioita kuin oikealle Roman Schatzille. Vähän Hotakaisen tyyliä kenties?

Päivän toinen media: The Hills tietysti. Olen nyt parhaimmassa eli kolmannessa tuotantokaudessa. Aloitin sarjan katsomisen varmaan viidennestä, joten seuraan näitä vähän väärässä järjestyksessä... En tosiaan tiedä, miksi olen koukussa tähän hömppään. Parasta tuossa on, ettei tiedä onko kyseessä tosi-tv vai käsikirjoitettu sarja (paitsi uusimmista jaksoista). Loppujen lopuksi koko sarjassa ei tapahdu mitään järisyttävän kiinnostavaa - mutta onhan sitä BB:täkin tullut katsottua, miksei sitten tätäkin...

Tämän postauksen tarkoitus oli viivyttää mun nukkumaanmenoani, ei niinkään tarjota mitään mullistavia Saksan uutisia - seuraavalla kerralla saattaa olla jotain asiaakin...

Baijerin matkailu jatkuu

Uintireissu Dantebadiin + pizza-piknik + Garmisch-Partenkirchenin vaellusreissu + läksärit + BBQ + Saksan voitto Englannista Viertelfinalessa = ihan jees juhannusviikonloppu.

Garmischin mäkihyppytorni, tai yksi niistä... Tuosta on kai Mattikin hypännyt. Niisk.

G-P:n reissun päämääränä oli Partnachklammin näkeminen. Partnachklamm oli siis tuollainen jännä luola/sola/kalliosysteemi eli kuuluisa geotooppi. Vuorille kapuaminen jäi, mutta saatoin nähdä Zugspitzen. En ole kyllä ihan varma mikä se niistä Spitzeistä oli.

En ikinä kyllästy Alppeihin, vaikka yhden puolalaisen mielestä ne eivät Tantra-vuoristoon verrattuna olleet ollenkaan wunderschön.

Jubeln, chillen, England winnen - vai miten sen yhden iltapäivälehden otsikko taas menikään... Tämän päivän tunnelmat tiivistyvät tähän viimeiseen kuvaan. Enää kaksi viikkoa, ja sitten mäkin voin lopettaa futispostaukset...

Enää noin viisi viikkoa Erasmus-aikaa - okei, ehkä viisi ja puoli. Hämmentävää. En tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen ja fiilikset on toisinaan vähän ristiriitaiset. Nyt kun lähtö lähenee, ei mene päivääkään etten ajattelisi Suomeen paluuta. Täytyy varmaan vastapainoksi tehdä tänne jossain vaiheessa lista asioista, joita tulen ikävöimään Saksasta... Siitä listasta ei tule kyllä yhtä pitkä kuin Suomen listasta, mistäköhän johtuu? Täytyy myös jossain vaiheessa ottaa kuvia kaikista futiksen MM:n liittyvistä mainoksista ja krääsästä mitä tulee vastaan, niin saatte oikean kuvan tästä kansanjuhlasta. Miksei Suomi täyty Suomen lipuista ja kaiken maailman oheistuotteista kun on lätkän MM-kisat? Siinä ei vain ole tarpeeksi rahaa ja sponsoreita pelissä...
Olen alkanut päästä jo vähän kiinni tähän potkupalloon, viimeisin Saksan peli Ghanaa vastaan oli mun mielestä jo melkein jännittävä. Perin kummallista... Tulen varmaan muistelemaan tätä suurta futiskokemusta myöhemmin, kun tuskin tulen vastaavaa enää näkemään, ellen satu olemaan taas ulkomailla seuraavien kisojen aikoihin. Futiksesta puheenollen, eilen kokeilin vihdoin pöytäfutista eli kickeriä, se jos mikä on saksalaista ja niitä pöytiä on lähes jokaisessa baarissa ja Mensassakin. Olin aika hidas ja kädetön, kuten kaikissa tuollaisissa peleissä yleisesti ottaen, mutta oli ihan hauskaa. Täytyy jatkaa treenailua.

Torstain "referaatti" meni ihan hyvin. Nukuin toisinaan silmät auki ja putosin kärryiltä keskustelusta, muttei se ollut niin vakavaa. Tein itse asiassa enemmän töitä kuin saksalaiset ryhmäläiseni - kirjoitin omasta osuudestani (7 sivua) kolme sivua muistiinpanoja (tähän meni kolme ja puoli tuntia), ne ei kirjoittanut mitään tai ainakaan lähettäneet mulle mitään, mutta oli niin vaikuttuneita mun panostuksesta että ne otti suurimman osan mun muistiinpanoista meidän niin sanottuun esitelmään ja koko roska noudatti mun muistiinpanojen rakennetta. Sovittiin ehkä viisi minuuttia ennen shown alkua kuka sanoo mitäkin. Loppujen lopuksi kyseessä ei ollut esitelmä, vaan keskustelun vetäminen - piti samaan aikaan siis pysyä mukana keskustelussa, improvisoida, kirjoittaa muistiinpanoja ja miettiä pitääköhän mun nyt sanoa jotain ja jos niin mitä. Sekavaa. En siis sanonut juuri mitään, luin pari pitkää sitaattia ääneen mikä oli todella tuskallista, koska en ollut treenannut sitä yhtään. Kunnon töks-töks-sönköttämistä. Vähemmästäkin tulee suorituspaineita. Onneksi kyseessä oli vain luentosarjan lukupiiri eikä tuosta saa arvosanaa. Ja pääasia että se on ohi.

Saatoin kyllä tehdä enimmäkseen turhaa työtä, sillä kuulemma tenttiin tulee vain luentokalvot eikä lukupiirin materiaalia - kaikki statementit, referaatti ja lukupiiriin osallistuminen ovat siis todennäköisesti hukkaanheitettyä aikaa. Jaksan kerta toisensa jälkeen yllättyä siitä, kuinka epäselvää ja epäorganisoitua niin moni asia tuossa yliopistossa on. Taas yksi esimerkki: viime keskiviikon seminaarissa opettaja oli myöhässä 35 minuuttia ja silti melkein kaikki opiskelijat tulivat kiltisti paikalle ja odottivat opettajaa. Suomessa jengi olisi jo lähtenyt kävelemään. Opettaja sanoi kyllä edellisellä kerralla tulevansa sitten myöhässä, muttei osannut arvioida paljonko olisi myöhässä - Suomessa kukaan ei olisi vaivautunut tulemaan paikalle tai odottamaan niin kauan. Ja mä kun luulin, että täällä opiskelijat protestoisivat ja kritisoisivat enemmän kaikenlaisia opiskelujärjestelyiden epäkohtia, kun täällä oli syksyllä isoimman luentosalin, Audimaxin valloituskin ja mielenosoittajat asuivat päärakennuksessa, mutta ilmeisesti tuollaiset pienemmät, mutta silti asioiden sujuvuutta ja ajankäyttöä häiritsevät tekijät eivät saa saksalaista barrikadeille.


Hyvää juhannusta muuten - täällä on vihdoin paremmat kelit ja olen lähdössä uimaan ja kenties myös saunaan. Tosin vain maauimalaan, mutta on sekin jotain. Täällä ei juhlita juhannusta enkä saanut selvitettyä mitä täällä asuvat skandinaavit tekevät, mutta kun tulee säkkipimeää jo klo 22 aikaan, jussin juhlimisessa ei välttämättä ole paljon järkeä. Vähän ikävä kesämökkeilyä, mutta eiköhän ilmankin pärjätä.

Ajasta ja opiskelusta

Eilen kävelin samaa matkaa koulusta kotiin kämppikseni kanssa, ja se avautui mulle kiireisestä edellisviikostaan; kuinka se oli ollut joka ilta jossain teatterissa lähinnä opintojen takia (se on siis teatteritieteen opiskelija) ja käynyt kotona vaan kääntymässä, mutta nyt sillä on vihdoinkin koti-ilta edessä ja aikaa itselle. Satoi ja päätä särki, joten en jaksanut kommentoida kuin yksitavuisilla sanoilla, vaikka mieli teki sanoa että tervetuloa mun elämään, tuollaista hulabaloota mun arkeni on ollut 7 kuukautta. Olen joka ilta menossa jonnekin enkä oikein tiedä mihin aika kuluu. Viime viikolla oli pubivisaa, futista ja Berliiniä, tällä viikolla on ollut teekkareiden Stammtischia, Students Mondayta, leffaa 2 x kun liput kerran maksavat sen 5-6 €, Erasmuksen Stammtischia... Mutta en valita. Nyt on taas sellainen draivi päällä etten pysty viettämään yhtään koti-iltaa omassa hurmaavassa seurassani. Ehkä viikon, parin päästä saan taas burn outin sosiaalisista tapahtumista ja jään kotiin pitämään Täykkäri -putken.

Miten muuten nykyajan parikymppisillä opiskelevilla ja/tai työssäkäyvillä naisilla on aikaa pitää muotiblogeja? Yhden postauksen kirjoittaminen kestää yllättävän kauan (tai sitten vika on vaan mussa). Mutta entä sitten päivän asu -kuvien ottaminen, poseeraaminen, kuvien valikoiminen ja photoshoppaaminen? Miten kellään on ylipäätään aikaa (ja rahaa) shoppailuun niin paljon, kun pitää lisäksi opiskella, käydä töissä ja pitää ihmissuhteet koossa? Eikö kaikilla olekaan kalenteri tukossa pelkän arjen pyörittämisen kanssa?

Luulin muuten, että ainokainen sosiologian kurssini tällä lukukaudella olisi huomattavasti edellislukukauden kandin pituinen essee -settiä helpompi, onhan se vaan 3 opintopisteen luentokurssi. Mitä vielä - joka kerralle täytyy lukea 20-30 sivua sosiologian klassikkoteoreetikoiden lätinää auf Deutsch, natürlich. Tosin se lätinä on ihan mielenkiintoista, mutta jälleen kerran vaikeaa, joskus jopa saksalaiselle - ja siis siihen menee todella paljon aikaa. Naureskelin viimeksi vierustoverini hikkeilylle, kun se nauhoitti luentoa johonkin diginauhuriinsa, mutta ehkä mäkin voisin koittaa samaa. Jos tentissä pitää kirjoittaa esseitä, en ehkä selviä. Tosin kurssilla on niin paljon porukkaa että monivalinta on odotettavissa. Arvon Dr.Professorhan ei ole ilmoittanut vielä tentin suoritustavasta, eihän se ole täällä tapana...

Olin tänään ekaa kertaa tähän sosiologian luentoon liittyvässä vapaaehtoisessa lukupiirissä, joka teettää lisätöitä, muun muassa iloisen 2 h pituisen Habermas (!)-referaatin (onneksi ei yksin), mutta uskon että kannatti ottaa se lukupiiri kuitenkin. Ihailin taas kerran saksalaisten keskustelu -ja argumentointitaitoja, joista olen täällä kirjoittanut aikaisemminkin. Olisipa mullakin noin paljon sanottavaa ja noin hienoja mielipiteitä. Toki aina mahtuu joukkoon joku hikke tai ärsyttävä aina äänessä oleva pätijä, mutta täällä useammat ihmiset ovat aktiivisia ja oikeasti fiksuja. En ole vielä kertaakaan ajatellut kenestäkään, mitä tuokin vatipää tekee yliopistossa ja miten se on tänne päässyt, toisin kuin joskus Helsingissä. Okei, ehkä ajattelen muutamasta hulivili-vaihtarista niin, mutta Erasmukset ovat asia erikseen...

Oikein inspiroiduin sosiologian teorioista ja teeseistä ja pysyin enimmäkseen kärryillä, toisin kuin viime lukukautena katastrofaalisessa Wissenschaftsoziologiessa jossa Kommilitoneni olisivat ihan yhtä hyvin voineet puhua swahilia ja kaikki meni multa ihan ohi. Pari kertaa tänään olin jopa kehittämässä jotain sanottavaa, siis pyytämässä puheenvuoroa (tai siis ajattelin puheenvuoron pyytämistä) varmaan ensimmäistä kertaa sitten lukion (jos Kielikeskuksen tunteja ei lasketa), mutta suomi ei tunnu kääntyvän päässäni saksaksi tarpeeksi nopeasti että ennättäisin mukaan keskusteluun...

Vähän mua jännittää mun ekat saksankieliset referaatit lähinnä sen takia, mitä opettaja ja opiskelijat tulevat multa esitelmän jälkeen kysymään. Siis täällä joku jopa saattaa kysyä jotain "Onko kysyttävää"-kohdassa ja siitä saattaa kehittyä kunnon keskustelu, ja auta armias jos en ymmärrä kysymystä tai mistä puhutaan ja joudun luokan edessä sanomaan viisi kertaa että sori, mä en vieläkään tajunnut mitä sä sanoit, mä en vieläkään tajua ja kaikki muut, jopa muut vaihtarit tajuaa. En oikein tiedä miten sellaisen jumitustilanteen yli pystyy sitten pääsemään, ehkä opettaja seivaa. Aion kyllä aloittaa referaatin niin kuin yksi puolalainen opetti: "Ich bin Erasmus, so ich bitte ein Bisschen Toleranz". Ei anteeksi että olen olemassa -tyyliin, vaan puolivitsillä ihan vain itseäni rentouttaakseni. Sitten mun ei tarvitse stressata siitä että Kommilitonet miettii koko show'n ajan mitä tuo ignorant dumb foreigner tuolla änkyttää. Tosin miksi ne sellaista miettisivät? Useimmat tapaamani saksalaiset suhtautuvat Erasmuksiin ihan positiivisesti (salaa varmasti kadehtien meidän arkirutiinitonta rappioelämää), varsinkin jos sattuu puhumaan saksaa. Ja skandinaavit nyt ovat ilmeisesti aina kovassa huudossa.

Impulsive Menschen kennen keine Grenzen

Koska en osaa mennä aikaisin nukkumaan, halusin jakaa tämän mestariteoksen kanssanne. Ah, saksalainen bilemusiikki, täähän on melkein Cheekin tasoa mutta tietyssä olotilassa toimii. Linkittäisin videon suoraan tähän jos en olisi niin kädetön ihminen. Ahdistaa muuten taas kaikki asiat jotka pitää tehdä huomenna, voihan maanantai.

Going down the Potsdamer singing Checkpoint Charlie blues

Kävin tosiaan pääkaupungissa viikonloppuna, vihdoin ja viimein. Mieleen jäivät currywurstit (katso kuudes kuva), Dönerit, Mesan pre partyt Zoologischer Gartenissa, Potsdamin Weinfest-fiasko ja muutama Berliinin nähtävyyskin. Olen muuten aika mauttomuuden huippu I love NY-paidassani Brandenburg Torilla, mutta väliäkö hällä... Berliini oli suurkaupunkimainen, likainen, epämääräinen, sekava, jännä, cool, boheemi ja katu-uskottava. Tykkäsin, mutta oon silti ennemmin Erasmus Münchenissä, sori kaikki Berliini-fanit sekä rikkaan ja ylimielisen Baijerin vihaajat. Nyt on takki tyhjä pitkän bussimatkan jälkeen ja koulumotivaatio miinuksen puolella. Lauantaina iski uskomaton vappu- ja maailman paras vappuseura -ikävä. Luulin etten ole vappuihmisiä, mutta sisäinen haalaripelleörveltäjäni kaipasi lakkia, Ullista ja skumppaa kuin toimivaa Yle Areenaa itsenäisyyspäivänä. Berliinissä oli kuulemma jotain perinteisen väkivaltaista miekkariakin vappupäivän kunniaksi, onneksi onnistuin missaamaan sen.

Jenkkikämppikseni ansiosta tämä biisi soi nyt mun päässä.

Sosiologian modernisaatiokurssin proffa muuten arvosteli mun kandin pituisen esseeni vihdoin:

"I just red and evaluated your term paper. It is not too bad, it is informational and readable. But the theoretical and empirical part are not integrated enough. There are many parts which are done by copy&paste without citation marks ("") and this is a bit near to plagiarism. Your own English could be sometimes more correct. After all it is 2,3 according to the German scale from 1 (very good) to 6 (bad). The overall grade for the course is then 2,0."
  
Et silleen. Mitä muutakaan tähän voi enää sanoa kuin lol. It is not too bad.
 

Soon feeling Berlin

Ja loistoviikko sen kun jatkuu!

Huomenna oon täällä.

Vihdoinkin Berliiniin! Paras olla hyvä reissu ja ennen kaikkea kaupungin kaiken sen hypetyksen arvoinen. Olen kyllä jo päättänyt, että se on.

Tukkakin on tosi hyvin, voisi kyllä olla ehkä radikaalimpi. Kerään vielä rohkeutta hiustatuointiin. Siis johonkin tällaiseen, ei kyllä välttämättä noin isoon. Toisaalta tuo ei ole välttämättä ihan mun tyyliä, todennäköisesti se näyttäisi tosi juntilta tai muuten vaan kummalliselta mun päässä. Mutta ehkä jonain päivänä...

Karnevaalikiintiö ja sen täyttyminen

No huh huh, olipahan taas tapahtumarikas viikonloppu: Wienistä saapuneen vieraani viihdyttämistä, nähtävyyksiä, Faschingia ja supisuomalaista laskiaista.

 Rathausiakin oli vähän koristeltu Faschingin kunniaksi.

Osallistuttiin (teoriassa) ilmaiseen kaupunkikierrokseen (käytännössä: olen köyhä amerikkalainen opiskelija, antakaa mulle tippiä) on foot ja opin taas uusia asioita Münchenistä, muun muassa mitä Marian pylväs symboloi, mikä olikaan koko tarina Glockenspielin takana, miten Hofbräuhausissa käytiin vessassa joskus 1800-luvulla ja mitä ne Feldherrnhallen leijonat symboloikaan.

 Paholaisen jalanjälki Frauenkirchessa.

 Joku niistä Ludwigeista kurkkii Residenzin ikkunasta, enpä oo tuotakaan ennen huomannut. Ludwig oli muuten juuri se heebo, joka antoi vaimolleen häälahjaksi niityn, joka on siis Oktoberfestin alue Theresienwiese ja piti siellä juhlat joista kehittyi vuosien saatossa Oktoberfest. Ludwig teetti kuulemma myös Nymphenburgin linnaan taulukokoelman kolmestakymmenestä rakastajattarestaan, joten eipä Lude kuitenkaan ihan niin suuri romantikko ollut Theresienwiese -lahjasta huolimatta...

Perjantaina oli ensin Abschiedsessen kohta lopullisesti kotiin lähteville vaihtareille. Vihaan hyvästejä, ja kohta niitä pitää jättää yhä enemmän. Onneksi moni muukin pidensi vaihtoaan kuin allekirjoittanut.

Abschiedsessenistä lähdettiin mihinkäs muualle kuin taas Olydiscoon ja Fasching-bileisiin. Tällä kerralla paikalla oli muitakin kuin Erasmuksia ja kaksi livebändiäkin. Loistoilta!

 Pakollinen vessakuva Sannan kanssa.

 Sekä perjantain ja lauantain asuna toimi yhdeksän euron puuhka ja neljän euron Kanye-lasit. Löydettiin muuten Pauliinan kanssa Olydiscon viereisestä Bierstubesta paras juliste ikinä.

 Pakollinen kahen kilon siika -kuva, ihan niinkuin näitä ei olisi jo tarpeeksi.

Vihdoinkin kalastus -ja metsästysmuseossa! Ehkä paras museo Regensburgin golfmuseon jälkeen.

 Siikahan se siellä!

Museossa oli myös omituisia täytettyjä eläimiä, joissa oli kahta tai useampaa elukkaa liimattu yhteen. Tämä on ilmeisesti joku baijerilainen perversio, jota emme vaan ymmärtäneet.

 Fasching, was anderes?

Oon niin ylpeä itsestäni että selvisin sunnuntaina tuonne. Museon sisältö oli liian teknistä, insinöörimäistä ja perusteellista meikäläisen älykkyysosamäärälle, mutta onpa nyt sekin tsekattu, ennätyksellisesti kolmessa tunnissa vaikka olisi siellä kaksi viikkoakin saanut kulumaan. Museon nimi hämäsi ensin, mutta toisaalta se kävi järkeen - mikä voisikaan olla saksalaisempaa kuin tekniikka ja teollisuus?

Deutsches Museumin ehdoton kliimaksi vene-ja laivaosastolla. Tuli yllättäen risteilykuume, tai sitten vain "Tahtoisin gini tonicin" alkoi soimaan päässä...

 Museossa näki moottoreiden lisäksi muun muassa myös nättejä leijoja, vanhoja soittimia ja lempikaupunkini maisemia.

 Sunnuntaina saatiin kuin saatiinkin laskiaispullia! Mä kustansin, enimmäkseen Sanna leipoi, myös ranskikset ja italiaanot tykkäs. Tänään oli muuten vähän ikävä Ullikselle.

Eilen valitsin kesälukukauden kurssit ja tehtiin vihdoinkin eka (ja vika) radiojuttu Sasha Baron Cohenista ja kaksi kuukautta vanhasta Bruno-skandaalista. Kaksi kuukautta meni että päästiin studioon lukemaan yksi vaivainen uutinen, missä meni ehkä 20 minuuttia. Oli vähän kuumottavaa ja häpesin taas saksan ääntämistäni eikä mun lukemisessa ollut mitään dynamiikkaa tai rytmiä. Mutta nyt se on tehty!

Tänään meinasi jo burn-out tulla jatkuvan edes takaisin juoksemisen ja univelkojen kanssa, joten oli siis koti-illan paikka ja sain taas muutaman asian vedettyä yli things to do -listalta, mukaanlukien Helsinki-München-lentoliput ja Rock im Park-lipun. Marienplatzilla oli todelliset vappumeiningit viimeisen Fasching-päivän takia ja menoa tuli ihmeteltyä jonkin aikaa. Näin jopa Lou "Mambo nro 5" Began "livenä", huh huh. Oli siis pyhäpäivä ja ihmisillä vapaata töistä, meininki täyttä vappua. Olen nyt saanut schlager-, drag queen- ja yleisen kreisisti käyttäytyvät aikuiset ihmiset -kiintiöni täyteen. Suomessa meno olisi mennyt örvellykseksi eikä kukaan olisi tanssinut teknohumpan tahtiin torilla kuin todella kaatokännissä, täällä kaikki juhlivat iloisesti ja vain pienessä hiprakassa - mutta oli se silti suomalaisesta näkökulmasta jo hieman vaivaannuttavaa ja noloa. Tai sitten kyllästymiseni johtui vaan niistä univeloista.