Viime viikon riennot ja opetukset

Kokeilin vihdoin kepillä jäätä ja meilasin Spiegelin toimittajalle, joka vetää tutkivan journalismin viikonloppuseminaaria. En kyllä usko, että se antaa mulle erivapauksia Rock im Parkin suhteen, tää on nyt joko tai -tilanne. Lukuvuoden kiinnostavin kurssi, jollaista ei HY:sta löydä, josta saisi 5 op ja voisi taas pölöttää vähän Suomestakin - vai todennäköisesti mielettömät festarit ja jonkin sydäntäsärkevän tarinan sepustaminen Kelalle, kun opintopisteitä ei ole tarpeeksi, kumman vaihtoehdon tässä nyt sitten valitsisi?

Kelataan kuitenkin taaksepäin ja palataan viime viikkoon.

Pauliina viime semesteriltä oli käymässä, joten joka päivälle oli jotain ohjelmaa - tosin ei kuulemma tarpeeksi bileitä. Itse olen kyllä eri mieltä...

Maanantaina testattiin teekkareiden Stammtischia. Siellä sai ilmaista ruokaa ja painopiste oli juttelemisessa ja ihmisiin tutustumisessa, ei siis kreisibailausta tunkkaisessa kellarissa Mesan tyyliin. Hyvää vaihtelua.

Chiaralla oli synttärit ja se toi paikalle kolme (!) kakkua. Yksi niistä kuvassa näkyvä banaanisplit-kakku, Kuchen des Jahres, jonka muut Stammtischin random-ihmiset onnistuivat menestyksekkäästi tuhoamaan. Muita kakkuja tuli syötyä senkin edestä...

Annoimme Students Mondaylle toisen mahdollisuuden. Ei olisi pitänyt. Valot laitettiin päälle joskus yhdeltä, kun jengi katosi ekaan U-Bahniin, tanssimme Und ich schwimm, schwimm, schwimm -biisiä keskenämme ja dj:n kaveri/portsari kuvasi kaiken videokameraansa. Joopa joo.

Satoi koko viikon. Saksalaiset etanat olivat eksoottisia (onhan suomalaiset etanat vähän erilaisia?) ja niitä oli paljon. Näytettiin varmaan aika dorkilta kuvatessamme etanoita, kastematoja ei sentään tutkittu...

Tiistaina livahdettiin tutkimaan Rathausin sisätiloja, en sitten tiedä oliko se turisteille sallittua vai ei, muttei kukaan meitä tullut hätyyttelemään. Mäkin haluan Münchenin kaupungintaloon töihin ja tulla leikkimään kopiokoneella tällaisiin käytäviin! Ja millaisia mahtavat olla Rathausin firman pikkujoulut?

Nähtiin keskiviikkona Geschwister-Scholl-Platzin Brunnen iltavalaistuksessa.

Torstaina oli International Anti-Diät Tag (ihan niin kuin mulla ei jo olisi se joka päivä), minkä kunniaksi mentiin Hofbräuhausiin syömään puolikkaat kanat per naama. Tuossa vaiheessa sattui jo aika paljon, mutta alas meni tottakai.

Myös Tuuli kävi kääntymässä Münchenissä dokumenttifestareiden tiimoilta. Tuulin elokuva-opiskelijakaverit näyttivät meille toisen puolen Münchenistä joka oli jotain muutakin kuin ainaisia listahitti-perusbaareja tai Erasmus-bileitä - siis Sendlinger Torin yöelämän. Sendlinger Tor on vähän kuin Münchenin Kallio, siellä pitäisi käydä useamminkin. Käytiin kolmessa pubin ja yökerhon välimuodossa. Kaikki paikat olivat pieniä ja savuisia, musiikki kuin Flow-festareilla, mutta jengi todella heterogeenista aina juuri ja juuri täysi-ikäisistä 50 + -jengiin ja hipstereistä taviksiin. Baareissa oli joku sisustuskin ja ne erosivat toisistaan. Oli loistoilta ja virkistävää olla pelkkien suomalaisten kanssa liikkeellä ilman turhaa säätöä, kitisemistä siitä kuka haluaa minnekin tai draamaa.

Lauantaina oli kansainvälinen Treasure Hunt, vähän kuin fuksisuunnistus mutta liian laaja alue, liikaa tehtäviä eikä alkoholia. Palkintona oli Hampurin matka, joten panokset olivat kovat. Alussa oli vielä noin hauskaa. Kun suunnistus venyi kuusituntiseksi ja alkoi sataa, ei enää paljoa naurattanut. Treasure Hunt-bileistäkään ei ollut juuri mitään iloa.

Müncheniläiset keksivät aina syyn juhlia, sunnuntaina syynä oli FC Bayernin jokavuotinen Bundesligan voitto. Väkeä oli ihan simona, alussa hieman ahdisti mutta onneksi päästiin lopulta reunapaikoille. Ei kyllä sitten paljon nähtykään mitään. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin että Rathausin parvekkeella hyppivä porukka on itse FC Bayern ja niiden live-esiintyminen oli koko hulabaloon pointti.

Parasta kansanjuhlassa oli ilmainen (vedellä jatkettu) Paulaner. Ei kyllä ollut edes hyvää. Ilmaisen alkoholin jonottaminen sujui ihmeen nopeasti ja rauhallisesti. Mitenköhän se olisi Suomessa mennyt?

Viime viikko oli mulle näköjään vedä mahdollisimman paljon scheissea naamaan -teemainen. FC Bayern-festin jälkeen vedettiin kolmeen pekkaan tuollainen Bayerische Spezialitäten -ateria. Alkoi tökkiä todella pian. Hyi yök. Onneksi pian tulee pieni tauko baijerilaisesta mätöstä...

Kulutettiin saksalainen syöpäruoka -kalorit käymällä Friedesengelillä. Löysin tunnelista omakuvani, sort of.

Tällä viikolla opin myös...

- että Hochschulsportin spinning pidetään käytävässä auringonpaisteessa, ohjaajalla ei ole mikkiä ja kiitos luonnonvalon näen jokaisen spinning-Kommilitonen hikitahran ja samoin kaikki meikäläisen hikeä valuvan punaisen naaman - mutta kai se on ihan normaalia ja luonnollista
- että tanska voi kuulostaa joskus jopa kauniilta, kiitos tanskalaisen Tage des Zorn-leffan ja Mads Mikkelsenin
- että on turha elätellä toivoa saksalaisesta komediasta ilman ainoaa pissakakkavitsiä 
- että ilmastoinnin hajoaminen täpötäydessä Stammtischissa on melko ahdistava kokemus
- miten pyörään vaihdetaan uudet renkaat
- että pyöränrenkaiden vaihto on huomattavasti autonrenkaiden vaihtoa hauskempaa
- että japanilainen ruoka on hyvää
- miten puikoilla syödään
- miten Spotifyn saa toimimaan täällä
- mistä yöbussit menee (huomattavasti elämää helpottava seikka)

Nyt pulla-ainesostoksille, seminaariin ja James Bond -bileisiin hop!