Näytetään tekstit, joissa on tunniste biletys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste biletys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. toukokuuta 2010

Futis + Media + sedät jaksaa heilua + Baijeri-turismi + muut kohokohdat

En ole pahemmin jaksanut tällä viikolla blogata tai kirjoittaa päiväkirjaa. Ajatukset ovat olleet epämääräistä mössöä, eikä niistä ole saanut kiinni. Syyttäisinkö aurinkoa ja kummallisia sadekuuroja siitä? Tässä kuitenkin joitain viime ja tämän viikon kohokohtia:


Oli futiksen EM, FC Bayern vastaan Inter Milan. Olisi pitänyt ostaa Milanosta Interin fanipaita kostoksi... tai sitten ei. Bayern siis hävisi, mutta mitä tekivät müncheniläiset? Tervassa, höyhenissä ja itsesäälissä kierimisen sijaan bileet jatkuivat samaan malliin. Pomppiva metro oli jännä kokemus. Ihmisillä oli vielä pari päivää matsin jälkeen fanipaitoja päällä. Tosin sain snägärijonossa kuulla olevani epäisänmaallinen, kun ostin pizzapalan. Tähän tokaisin että sori, mutta tämä ei ole mun isänmaa. Oli kyllä todella tylsä matsi. Odotan World Cupia ja lattarifutista, jos siinä olisi enemmän draamaa. Mutta katsoisin yhä mieluummin lätkää, jos pitäisi valita.


Sunnuntaina olin Median tyttöjen kanssa lounaalla ja jätskillä. Oli ihan parhautta vaihtaa Suomi-, Helsinki - laitos- ja muitakin kuulumisia. Medialaiset maailmalla. Kaisan ja J-P:n kanssa ollaan torstaisin PR-luennon jälkeen kolme Median muskettisoturia, kun kokoonnutaan aina tunnin jälkeen käytävään puhumaan kurssin kummallisista nettisivuista, viestinnän epätieteellisyydestä, kieliongelmista, byrokratiaongelmista ja mistä milloinkin.Vertaistuki, paras tuki.


Siinä on Keith Flint. Ihan oikeesti. Parempia kuvia ei ole. Keskityin Prodigyn keikalla ihan muuhun kuin kuvien ottamiseen. Pompittiin koko setin ajan, työnnettiin ihmisiä ja tultiin työnnetyiksi ja saatiin muutama kyynärpää silmään. Välillä kuolattiin itse energisiä nelikymppisiä, mutta ah niin hyväkuntoisia Prodigyn jäseniä.Varsinkin Maxim Realitya ja bändin kitaristia. Mahtavaa. Kuin kultaisella 90-luvulla ikään.


Maanantaina ja tiistaina oli tarpeeseen tullut helluntailoma (!), joten käytiin kauniissa Bambergissa.




Bamberg oli pieni, söpö ja persoonallinen. Vähän kuin Strasbourg pienoiskoossa ja toisaalta kuin Nürnberg. Paluumatkalla matkalukemiseni aiheutti pahennusta seurassani, kun päädyin ostamaan Cosmon - ei auttanut vaikka väitin vaan vertailevani saksalaista numeroa suomalaiseen ja sanoin ettei kaiken tarvitse aina olla niin intellektuellia. No, oli siinä sentään kesähoroskooppi. Ja maksoi vain 2,90. Miksei Suomessa voi olla halvempia naistenlehtiä? Tosin paperi oli suomalaista versiota huonompaa.

 Muita kohokohtia:

Pyöräily. En muistanutkaan kuinka vaikeaa se on ja mitä kaikkea siinä täytyy ottaa huomioon. Musta tuntuu että Freimannin jalankulkijat ja autoilijat vihaa mua. Unohdin myös, ettei hameen kanssa voi pyöräillä. Oliko tämä oikeasti niin kätevää?

Englischer Gartenissa lenkkeily. Olen löytänyt taas uusia reittejä ja tänään näin puistossa lampaita. Siitä tuli mieleen Viikin lehmät ja viime kesä.

Uni Kino (miksei Helsingin yliopistossakin voisi näyttää elokuvia ja laittaa luentosalit samalla kunnon hyötykäyttöön?) ja kummallinen jenkkileffa Brick, joka kertoi lukiolaisten huumeringistä. Tuli vähän mieleen takavuosien high school -leffa, jossa oli Elijah Wood ja Usher ja opettajat olivat avaruusolentoja. Mikä sen leffan nimi olikaan?

Jälleen kerran surrealistinen Stammtisch. Sain kuulla täysin puun takaa olevani amazing, beautiful, ja tulevaisuudessa hyvä vaimo ja äiti (!!) mutta myös boring. Tähän vaan nauroin. Olen tuomittu olemaan boring. Minkä sille voi? Kannan tylsyyteni ylpeänä.

Täällä on muuten helppo unohtaa, että oma kiinnostavuus vastakkaisen sukupuolen silmissä perustuu vain kahteen asiaan: 1) on ulkomaalainen (ja saattaa omata eksoottisen aksentin tai ulkonäön) 2) on täällä vain lyhyen ajan. Niin ja tietysti siihen että on Erasmus ja kaikkien sterotypioiden mukaan juhlii ja sekoilee joka päivä. Ehkä täällä jotkut Erasmukset tosiaan tekevät niin, mutta ne ovat oikeasti vähemmistössä. Moni on tullut hyvän yliopiston ja kiinnostavien kurssien takia tänne - ja LMU:ssa Erasmus-kortti ei päästä kuin koiraa veräjästä mistään kouluhommasta, ei ainakaan meidän laitoksella. Saksassa opiskelu käy toisinaan todella työstä, mutta niin kai se on tarkoituskin. Ehkä esimerkiksi Espanjassa Erasmus voisi olla vain Sangrian lipittämistä 24/7. Mutta alkavat mullakin kaikki nämä vaihtaribileet mennä jo päässä sekaisin - samat naamat, sama musiikki, samat tai samannäköiset paikat, useimmiten samat jutut bileistä toiseen. Mutta kun kaikki muut menee, niin minäkin. Voisi kohta tehdä taas jotain vaihtoehtoista, tai ainakin yrittää.

Euroviisujen toinen semifinaali. Sain live streamin toimimaan vasta äänestyksen aikana, mutta näin ne lyhyet klipit. Se riitti ihan hyvin. Katsottiin sitä romanialaisen kämppikseni kanssa, se ymmärtää viisujen päälle, toisin kuin moni muu vaihtari ja saksalaiset. Täällä ei viisut näy mediassa eikä kämppikset tiennyt olisiko sitä voinut katsoa telkkarista. Italialaiset ei edes tiedä koko kilpailusta. Kummallinen euroviisuton todellisuus täällä - eikö ne tajua että tämä on paljon potkupalloa tärkeämpää? Huomenna finaalit on katsottava, islantilainen ja venäläinen ilmoittautuivat jo seuraksi, kisakatsomopaikka on vielä auki. Olen oikeasti haaveillut tästä suuresta eurooppalaisesta kokemuksesta, että katson viisuja muiden eurooppalaisten kanssa, hurraamme maillemme, kannustamme toisiamme ja tunnemme itsemme todella eurooppalaisiksi, vaikka Viisut on yksi vitsi ja pelkkää kitschiä. Olkoonkin vitsi, mutta se on ainakin yhdistävä sellainen.

Yksi kämppis sanoi eilen että mä taidan nauttia todella paljon elämästäni Saksassa kun matkustelen ja menen täällä niin innokkaasti. Tottahan se on. Nyt on ainutkertainen mahdollisuus elää oikeasti päivä kerrallaan, kattoon voi sylkeä sitten Suomessakin. Mutta miten yhdistää opiskelu ja kaikki nämä riennot? Miten huijata aivot ajattelemaan että kauniina päivänä voi pysyä sisälläkin ja tehdä kouluhommia? On muuten jotenkin siistiä mennä aurinkolasit päässä kouluun, sitä en ole kauhean montaa kertaa kokenut. Ensi viikolla on taas kaksi vapaapäivää - ihania nämä saksalaiset kun tarvitsevat niin paljon lomaa. Ja Rock im Park melko tuntemattoman seuran kanssa - jännittää, mutta tiedän että kaikki onnistuu.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Viime viikon riennot ja opetukset

Kokeilin vihdoin kepillä jäätä ja meilasin Spiegelin toimittajalle, joka vetää tutkivan journalismin viikonloppuseminaaria. En kyllä usko, että se antaa mulle erivapauksia Rock im Parkin suhteen, tää on nyt joko tai -tilanne. Lukuvuoden kiinnostavin kurssi, jollaista ei HY:sta löydä, josta saisi 5 op ja voisi taas pölöttää vähän Suomestakin - vai todennäköisesti mielettömät festarit ja jonkin sydäntäsärkevän tarinan sepustaminen Kelalle, kun opintopisteitä ei ole tarpeeksi, kumman vaihtoehdon tässä nyt sitten valitsisi?

Kelataan kuitenkin taaksepäin ja palataan viime viikkoon.

Pauliina viime semesteriltä oli käymässä, joten joka päivälle oli jotain ohjelmaa - tosin ei kuulemma tarpeeksi bileitä. Itse olen kyllä eri mieltä...

Maanantaina testattiin teekkareiden Stammtischia. Siellä sai ilmaista ruokaa ja painopiste oli juttelemisessa ja ihmisiin tutustumisessa, ei siis kreisibailausta tunkkaisessa kellarissa Mesan tyyliin. Hyvää vaihtelua.

Chiaralla oli synttärit ja se toi paikalle kolme (!) kakkua. Yksi niistä kuvassa näkyvä banaanisplit-kakku, Kuchen des Jahres, jonka muut Stammtischin random-ihmiset onnistuivat menestyksekkäästi tuhoamaan. Muita kakkuja tuli syötyä senkin edestä...

Annoimme Students Mondaylle toisen mahdollisuuden. Ei olisi pitänyt. Valot laitettiin päälle joskus yhdeltä, kun jengi katosi ekaan U-Bahniin, tanssimme Und ich schwimm, schwimm, schwimm -biisiä keskenämme ja dj:n kaveri/portsari kuvasi kaiken videokameraansa. Joopa joo.

Satoi koko viikon. Saksalaiset etanat olivat eksoottisia (onhan suomalaiset etanat vähän erilaisia?) ja niitä oli paljon. Näytettiin varmaan aika dorkilta kuvatessamme etanoita, kastematoja ei sentään tutkittu...

Tiistaina livahdettiin tutkimaan Rathausin sisätiloja, en sitten tiedä oliko se turisteille sallittua vai ei, muttei kukaan meitä tullut hätyyttelemään. Mäkin haluan Münchenin kaupungintaloon töihin ja tulla leikkimään kopiokoneella tällaisiin käytäviin! Ja millaisia mahtavat olla Rathausin firman pikkujoulut?


Nähtiin keskiviikkona Geschwister-Scholl-Platzin Brunnen iltavalaistuksessa.

Torstaina oli International Anti-Diät Tag (ihan niin kuin mulla ei jo olisi se joka päivä), minkä kunniaksi mentiin Hofbräuhausiin syömään puolikkaat kanat per naama. Tuossa vaiheessa sattui jo aika paljon, mutta alas meni tottakai.


Myös Tuuli kävi kääntymässä Münchenissä dokumenttifestareiden tiimoilta. Tuulin elokuva-opiskelijakaverit näyttivät meille toisen puolen Münchenistä joka oli jotain muutakin kuin ainaisia listahitti-perusbaareja tai Erasmus-bileitä - siis Sendlinger Torin yöelämän. Sendlinger Tor on vähän kuin Münchenin Kallio, siellä pitäisi käydä useamminkin. Käytiin kolmessa pubin ja yökerhon välimuodossa. Kaikki paikat olivat pieniä ja savuisia, musiikki kuin Flow-festareilla, mutta jengi todella heterogeenista aina juuri ja juuri täysi-ikäisistä 50 + -jengiin ja hipstereistä taviksiin. Baareissa oli joku sisustuskin ja ne erosivat toisistaan. Oli loistoilta ja virkistävää olla pelkkien suomalaisten kanssa liikkeellä ilman turhaa säätöä, kitisemistä siitä kuka haluaa minnekin tai draamaa.


Lauantaina oli kansainvälinen Treasure Hunt, vähän kuin fuksisuunnistus mutta liian laaja alue, liikaa tehtäviä eikä alkoholia. Palkintona oli Hampurin matka, joten panokset olivat kovat. Alussa oli vielä noin hauskaa. Kun suunnistus venyi kuusituntiseksi ja alkoi sataa, ei enää paljoa naurattanut. Treasure Hunt-bileistäkään ei ollut juuri mitään iloa.

Müncheniläiset keksivät aina syyn juhlia, sunnuntaina syynä oli FC Bayernin jokavuotinen Bundesligan voitto. Väkeä oli ihan simona, alussa hieman ahdisti mutta onneksi päästiin lopulta reunapaikoille. Ei kyllä sitten paljon nähtykään mitään. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin että Rathausin parvekkeella hyppivä porukka on itse FC Bayern ja niiden live-esiintyminen oli koko hulabaloon pointti.



Parasta kansanjuhlassa oli ilmainen (vedellä jatkettu) Paulaner. Ei kyllä ollut edes hyvää. Ilmaisen alkoholin jonottaminen sujui ihmeen nopeasti ja rauhallisesti. Mitenköhän se olisi Suomessa mennyt?

Viime viikko oli mulle näköjään vedä mahdollisimman paljon scheissea naamaan -teemainen. FC Bayern-festin jälkeen vedettiin kolmeen pekkaan tuollainen Bayerische Spezialitäten -ateria. Alkoi tökkiä todella pian. Hyi yök. Onneksi pian tulee pieni tauko baijerilaisesta mätöstä...


Kulutettiin saksalainen syöpäruoka -kalorit käymällä Friedesengelillä. Löysin tunnelista omakuvani, sort of.

Tällä viikolla opin myös...

- että Hochschulsportin spinning pidetään käytävässä auringonpaisteessa, ohjaajalla ei ole mikkiä ja kiitos luonnonvalon näen jokaisen spinning-Kommilitonen hikitahran ja samoin kaikki meikäläisen hikeä valuvan punaisen naaman - mutta kai se on ihan normaalia ja luonnollista
- että tanska voi kuulostaa joskus jopa kauniilta, kiitos tanskalaisen Tage des Zorn-leffan ja Mads Mikkelsenin
- että on turha elätellä toivoa saksalaisesta komediasta ilman ainoaa pissakakkavitsiä 
- että ilmastoinnin hajoaminen täpötäydessä Stammtischissa on melko ahdistava kokemus
- miten pyörään vaihdetaan uudet renkaat
- että pyöränrenkaiden vaihto on huomattavasti autonrenkaiden vaihtoa hauskempaa
- että japanilainen ruoka on hyvää
- miten puikoilla syödään
- miten Spotifyn saa toimimaan täällä
- mistä yöbussit menee (huomattavasti elämää helpottava seikka)

Nyt pulla-ainesostoksille, seminaariin ja James Bond -bileisiin hop!

torstai 22. huhtikuuta 2010

Sekava briiffaus viime viikoista

 Tajunnanvirtaa, bare with me.

Bilekuntoni on osoittanut viime aikoina huolestuttavia hiipumisen merkkejä. Ehkä pää täynnä räkää vaikuttaa asiaan? Ei vaan pysty juhlimaan viisi päivää viikossa - tyydytään siis neljään. Heh, olen niin mielikuvitukseton nykyään, kai sitä voisi keksiä muutakin tekemistä illoille kun käydä kaiken maailman semesterin aloittajaisbileissä...
 Kuva kaiken maailman semesterin aloittajaisbileistä. Siis ekasta Stammtischista.

Täällä käynnistyi viime viikonloppuna myös Frühlingsfest, joka kestää 2.5. asti ja jota mainostetaan Oktoberfestin pikkusiskona. Sitä se tosiaan on, sama idea, mutta vähemmän kaljatelttoja ja porukkaa eikä dirdnl-lederhosen-ihmisiä näy katukuvassa Wiesnin ulkopuolella. Koska Oktoberfest meni multa vähän ohi ja Starkbierfestin aikana olin Suomessa, olen nyt ottanut takaisin ja käynyt noissa Festeissä jo kahdesti. Ja ennen kaikkea mulla on nyt ikioma dirdnl! Ennen tosiaan vihasin niitä, mutta tulin siihen tulokseen että kadun jos en osta tuota sikakallista mekkoa, jota en tule kauhean montaa kertaa elämässäni käyttämään. Nyt haluaisin pitää dirndliä koko ajan, se on niin kiva! No ei ehkä koko ajan, mutta niin paljon kuin mahdollista. Kaipa tuon voi jollekin sitseille laittaa?

Perjantaina kaljateltassa oli jengiäkin. Schlagerbändi yllätti soittamalla muun muassa ACDC:ta ja Rammsteinia. Bändin tauoilla teltan meteli oli aivan järkyttävä.

Eilisiltana, siis keskiviikkona, kaljateltat olivat melko tyhjiä ja suureksi järkytykseksemme paikka meni kiinni ennen yhtätoista. Ehkä hyvä niin, ei ainakaan tullut tuhlattua kaikkia varojaan 7,90 euron tuoppeihin.Tämä nyt on paras kokovartalokuva joka mulla on dirdnlistä. Oltiin Minnan kanssa melkein samiksii. Eiks olekin hieno? En vaan saa tarpeekseni tuosta mekosta, uskomatonta mutta totta. Ja kerrankin naisten vessakäynti on helpompaa kuin nahkahousumiehillä! Dirdnlin laittaminen eiliseen Stammtischiin oli muuten huonoin idea ikinä. Ihme kyllä mekolle ei ole vielä käynyt mitään, ei ole edes kaljaa kaatunut päälle. Koputetaan puuta.

Sain tosiaan nuhan välittömästi kun palasin takaisin Müncheniin. Asiaa ei auta, että imuri on lähtenyt taas kävelemään ja on ollut pelkästään siivoojan omaisuutta jo toista viikkoa. En tajua, eikö kukaan muu kämppikseni haluaisi imuroida edes kerran viikossa vai olenko vain neuroottinen? Suorastaan haaveilen imuroimisesta nyt, että oikein pääsisin imuroimaan, uskon jopa että parin minuutin imuroiminen pelastaisi viikkoni ja tekisi mut onnelliseksi. Olen tainnut seota lopullisesti?

Koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin. Sosiologisten teorioiden luento oli oikeasti mielenkiintoinen ja Dr.Prof. sai satapäisen kuulijakuntansa vauvaa lukuunottamatta hiljenemään ja kierteli yleisössä kuin jossain yliopistoon sijoittuvassa leffassa. Luentosarjaan kuuluu vapaaehtoisena opiskelijoiden järjestämät lukupiirit/tutoriumit, johon ajattelin osallistua paitsi oppimisen, myös sosiologian opiskelijoiden tutustumisen takia. Aikakauslehtien markkinointiviestintää oli eilen ja sekin vaikutti ihan ok:lta, jokaisen täytyy pitää 15 minuutin esitelmä jossa on max. 10 powerpointia. Saksaksi, muttei liian paha kuitenkaan. Harmi vaan että olin taas hidas ja sain viimeisen aiheen kun piti ruveta viittomaan kuka haluaa pitää esitelmän mistäkin.

En kyllä tykkää mun lukkarin aikatauluista yhtään. Viikonloppuseminaari venähti kolmen viikonlopun pituiseksi juuri kun olin jo ilmoittautunut siihen ja nyt se uhkaa Rock im Park-suunnitelmiani, johon mulla on ollut lippu jo ajat sitten. Siis eivätkö saksalaiset tee edes viikonloppusuunnitelmia kesälukukaudeksi? En rupea myymään festarilippuani tämän takia, toivon että voin jotenkin neuvotella asian proffan kanssa, mutta vähän hirvittää. Tosin olen näillä näkymin telttailemassa Rock im Parkissa kahdestaan yhden italiaanon kanssa, kun jengiä ei olla saatu vielä koottua kasaan... Missä kaikki festarieläimet ovat? Tässä tulee ikävä mun suomalaisia festarieläinkavereita. No, onhan tässä vielä aikaa... Katsoin muuten taas Roskilden festarikattausta. Siellä on Prince! Prince ei ole ikinä missään! En kestä. En ikinä pääse Roskildeen ja olen jo haudannut suunnitelmat ainakin tämän vuoden reissusta, mutta saahan sitä vielä haaveilla... Freimannissakin muuten tapahtuisi kuukauden päästä jotain järisyttävää - itse Prodigy tulee vanhaan teollisuushalliin kunnon ysärityyliin. Liput 89 €. Et silleen... Tää on taas niin tätä. Kerrankin mun kodin lähellä tapahtuisi jotain ja vielä Prodigy kaikista bändeistä! Ehkä yritän konserttipäivänä mennä paikan päälle, jos joku myisi lippujaan. Tai yrittää livahtaa sinne jostain sivuovesta. Huokaus.

Olen viime aikoina myös:

... osallistunut pub-visailuun team Esnoufin kanssa. Tultiin ehkä kahdeksanniksi ja muistin väärin, missä Skandinaviassa on korkein veroprosentti (oikea vastaus: Tanska).


... käynyt polkuveneilemässä Olympiaparkin järvessä tai mikä lätäkkö se nyt onkaan... Tultiin siihen tulokseen Minnan kanssa puistokävelyllä, että jos ei nyt mennä auton muotoiseen polkuveneeseen, ei sitäkään kuitenkaan tule ikinä tehtyä. Siis mentiin. Maksoi 6 €. Kääk. Kuva on siis oikeasti otettu polkuveneestä. Uskokaa pois!
... käynyt piknikillä Englischer Gartenissa. Oli kivaa, porukka oli oikeasti kokannut ja leiponut safkaa, toisin kuin me laiskat suomalaiset. Tunnin päästä alkoi kuitenkin sataa, joten vetäydyttiin sisätiloihin leikkimään sitä leikkiä, jossa pitää teipata julkkiksen nimi otsaan ja kysellä muilta vihjeitä, mikä julkkis on. Miksi sitä leikkiä sanotaankaan?

Toivon, että saan tänään ostettua polkupyörän. 20 minuutin kävelymatka steissille alkaa näin puolen vuoden jälkeen tökkiä pahasti ja bussejakin menee vain kahdesti tunnissa. Haluan ennen kaikkea säästää aikaa enkä varata melkein tuntia matkoihin, vaikka pyöräilisinkin loppupeleissä vain metrolle ja takaisin.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Praha baby yeah

Intensiivinen Praha-reissu kahdeksan muun kreisibailaajan kanssa on nyt ohi ja palautumisprosessi vieläkin vähän vaiheessa. Kaupunki oli jonkinlainen sekoitus Wienia ja Budapestia. Niinkuin äidille selitin Skypessä: "Siellä oli Itävalta-Unkari-historiaa, Kafkaa, natsihistoriaa, kommunistihistoriaa, siellä oli kaikkea!" Prahassa olisi siistiä olla Erasmus, mutta tshekin kieli, raha ja asiakaspalvelijoiden ihmeellinen tylyys olisivat pieniä miinuksia. Olen viime päivinä ihmetellyt kahden tutun bloggaajan alkolakkoa, mutta tämän reissun neljän päivän baariputken jälkeen taidan itsekin ryhtyä moiseen. Onhan maanantai ja taas jokaviikkoinen uuden terveellisen elämän alku. Onneksi ehdin tässä kolme päivää koota itseni ja tehdä järkeviä asioita ennen UK-Sveitsi -turneen alkamista.

                                           
                                                   Kuvasta puuttuu kaksi kreisibailaajaa.

Prahassa oli pääsiäismarkkinat, niin kai jo Münchenissäkin.


Toivottiin ja saatiin Das geht ab. Kumma kyllä paikalliset eivät liittyneet seuraamme tanssilattialla.


Astronominen kello oli, jos mahdollista, vielä Glockenspieliakin yliarvostetumpi juttu.

Prahasta löytyi kaikki mitä Keski-Euroopan muistakin isoista kaupungeista löytyy. Kuten tämä Eiffelin tornia muistuttava radiotorni.

 Free tourin opas tiesikin kertoa, että Prahassa on kuvattu monia muun muassa Pariisiin ja Amsterdamiin sijoittuvia elokuvia ja näytti parvekkeen, jossa Vin Diesel on seisonut jotain leffaa kuvatessaan.

Siis omg, Vin Diesel on kuvannut jotain leffaa tässä rakennuksessa.


Pakollinen linnanvartijan kiusaamiskuva.
Myyrä-krääsää! Yksi avaimenperä lähti mukaan. Eräs joukkomme hispaano ei tiennyt Myyrää ja ihmetteli intoiluani. Mahtaakohan se tietää Pingua?


Yhdessä pubissa sai itse olla oma baarimikkonsa, kun jokaisessa pöydässä oli kaljahanat. Hauskinta oli leikkiä sillä vesisysteemillä, jota pitää painaa ja jolla baarimikot putsaa tuopit.

Patsassilta. Tuosta ukosta tuli pyhimys, kun se ei suostunut kertomaan jollekin toiselle heebolle, oliko sillä suhde sen vaimon kanssa, vaan se vain tyytyi sanomaan "se on minun, vaimosi, ja Jumalan välinen asia". Mustasukkainen aviomies tietysti heitti tämän pyhimyksen jokeen, ja taivaalle ilmestyi viisi tähteä, jotka ovat patsaan pään ympärillä. Patsaan jalustan koskettaminen tuottaa hyvää onnea, mutta unohdin, pitikö koskea vasenta vai oikeaa puolta.

Metronomi-kukkula, jossa kökötti vielä 60-luvun alussa hervoton Stalin-patsas. Nyt metronomi symboloi kommunismissa hukattua aikaa.

Metronomi-kukkulalta oli hienot maisemat kaupunkiin ja hyvä Biergarten. Joku ulkoilutti pythoniaan siellä puistossa (vain kaulansa ympärillä, mutta kuitenkin), olisi pitänyt kysyä olisiko sitä voinut silittää. Tai sitten ei. Oli muuten varmaan + 20 astetta.

Kävin yksin kolmen tunnin yöunien jälkeen toisessa kaupungissa, Kutna Horassa, kun muut eilisillan kreisibailaajat jäivät sikeästi nukkumaan. Siellä oli tällainen hieno kirkko. Miksi tuo kuva on muuten niin vinon näköinen? Tutustuin asemalla kahteen jenkkiin, jotka olivat Prahassa lomailemassa ja vaihtareita Helsingissä. Toinen oli nähnyt lunta toista kertaa elämässään Suomeen saapuessaan, varmaan saanut tosiaan nähdä sitä ihan koko loppuelämänsä edestä tänä talvena... Maailma on pieni. Hengailin niiden kanssa jonkin aikaa ja vaihdettiin tottakai Facebook-infoja.

En mennyt kuitenkaan Kutna Horaan tuon kirkon takia, vaan tämän. Luita olisi kyllä voinut olla enemmänkin. Kannatti nähdä, kirkko oli oikeastaan aika kaunis eikä ollenkaan pelottava, tosin en itse haluaisi kylkiluitteni päätyvän johonkin koristemuodostelmaan kun heitän lusikan nurkkaan...


Tuollainen leukojen varassa rokkuva kattokruunu meitsille, kiitos.
Kutna Horan jälkeen tsekkasin hispaanojen kanssa kommunismin historia -museon. Oli kiinnostava, mutta liikaa tekstiä. Outoa tajuta, kuinka hullua Prahassa oli vielä vuonna -89. Vinkkinä muuten kaikille tuleville vaihtareille: mikä ikinä vaihtokohteenne onkaan, opetelkaa espanjaa. Tulette tarvitsemaan sitä, sillä kaikkialla on espanjalaisia niin uskomattoman paljon ja niillä on usein valitettavasti tapana puhua kieltään paljon, oli seurueessa ummikko tai ei. Jotkut espanjan sanat ovatkin palanneet mieleeni, mutten pysty muodostamaan kovinkaan paljon kokonaisia lauseita. Peruskurssi 2 ensi syksyllä on jo suunnitelmissani. Harmittaa muuten Mucha-museon missaaminen, mutta ehkä tuonne voi mennä toistekin.

Viimeisenä iltana sisäpiiri-läppä, mitä itsekään en tajua, yhdestä LMU:n kansainvälisten asioiden koordinaattorista lähti käsistä ja kaikille tehtiin Monique Esnouf-"tatuointi". Tämä kuva jotenkin tiivistää reissun yleisfiiliksen. Mutta nyt järkevyyksiä tekemään!