Praha baby yeah

Intensiivinen Praha-reissu kahdeksan muun kreisibailaajan kanssa on nyt ohi ja palautumisprosessi vieläkin vähän vaiheessa. Kaupunki oli jonkinlainen sekoitus Wienia ja Budapestia. Niinkuin äidille selitin Skypessä: "Siellä oli Itävalta-Unkari-historiaa, Kafkaa, natsihistoriaa, kommunistihistoriaa, siellä oli kaikkea!" Prahassa olisi siistiä olla Erasmus, mutta tshekin kieli, raha ja asiakaspalvelijoiden ihmeellinen tylyys olisivat pieniä miinuksia. Olen viime päivinä ihmetellyt kahden tutun bloggaajan alkolakkoa, mutta tämän reissun neljän päivän baariputken jälkeen taidan itsekin ryhtyä moiseen. Onhan maanantai ja taas jokaviikkoinen uuden terveellisen elämän alku. Onneksi ehdin tässä kolme päivää koota itseni ja tehdä järkeviä asioita ennen UK-Sveitsi -turneen alkamista.

                                           
                                                   Kuvasta puuttuu kaksi kreisibailaajaa.

Prahassa oli pääsiäismarkkinat, niin kai jo Münchenissäkin.

Toivottiin ja saatiin Das geht ab. Kumma kyllä paikalliset eivät liittyneet seuraamme tanssilattialla.

Astronominen kello oli, jos mahdollista, vielä Glockenspieliakin yliarvostetumpi juttu.

Prahasta löytyi kaikki mitä Keski-Euroopan muistakin isoista kaupungeista löytyy. Kuten tämä Eiffelin tornia muistuttava radiotorni.

 Free tourin opas tiesikin kertoa, että Prahassa on kuvattu monia muun muassa Pariisiin ja Amsterdamiin sijoittuvia elokuvia ja näytti parvekkeen, jossa Vin Diesel on seisonut jotain leffaa kuvatessaan.

Siis omg, Vin Diesel on kuvannut jotain leffaa tässä rakennuksessa.

Pakollinen linnanvartijan kiusaamiskuva.

Myyrä-krääsää! Yksi avaimenperä lähti mukaan. Eräs joukkomme hispaano ei tiennyt Myyrää ja ihmetteli intoiluani. Mahtaakohan se tietää Pingua?

Yhdessä pubissa sai itse olla oma baarimikkonsa, kun jokaisessa pöydässä oli kaljahanat. Hauskinta oli leikkiä sillä vesisysteemillä, jota pitää painaa ja jolla baarimikot putsaa tuopit.

Patsassilta. Tuosta ukosta tuli pyhimys, kun se ei suostunut kertomaan jollekin toiselle heebolle, oliko sillä suhde sen vaimon kanssa, vaan se vain tyytyi sanomaan "se on minun, vaimosi, ja Jumalan välinen asia". Mustasukkainen aviomies tietysti heitti tämän pyhimyksen jokeen, ja taivaalle ilmestyi viisi tähteä, jotka ovat patsaan pään ympärillä. Patsaan jalustan koskettaminen tuottaa hyvää onnea, mutta unohdin, pitikö koskea vasenta vai oikeaa puolta.

Metronomi-kukkula, jossa kökötti vielä 60-luvun alussa hervoton Stalin-patsas. Nyt metronomi symboloi kommunismissa hukattua aikaa.

Metronomi-kukkulalta oli hienot maisemat kaupunkiin ja hyvä Biergarten. Joku ulkoilutti pythoniaan siellä puistossa (vain kaulansa ympärillä, mutta kuitenkin), olisi pitänyt kysyä olisiko sitä voinut silittää. Tai sitten ei. Oli muuten varmaan + 20 astetta.

Kävin yksin kolmen tunnin yöunien jälkeen toisessa kaupungissa, Kutna Horassa, kun muut eilisillan kreisibailaajat jäivät sikeästi nukkumaan. Siellä oli tällainen hieno kirkko. Miksi tuo kuva on muuten niin vinon näköinen? Tutustuin asemalla kahteen jenkkiin, jotka olivat Prahassa lomailemassa ja vaihtareita Helsingissä. Toinen oli nähnyt lunta toista kertaa elämässään Suomeen saapuessaan, varmaan saanut tosiaan nähdä sitä ihan koko loppuelämänsä edestä tänä talvena... Maailma on pieni. Hengailin niiden kanssa jonkin aikaa ja vaihdettiin tottakai Facebook-infoja.

En mennyt kuitenkaan Kutna Horaan tuon kirkon takia, vaan tämän. Luita olisi kyllä voinut olla enemmänkin. Kannatti nähdä, kirkko oli oikeastaan aika kaunis eikä ollenkaan pelottava, tosin en itse haluaisi kylkiluitteni päätyvän johonkin koristemuodostelmaan kun heitän lusikan nurkkaan...

Tuollainen leukojen varassa rokkuva kattokruunu meitsille, kiitos.

Kutna Horan jälkeen tsekkasin hispaanojen kanssa kommunismin historia -museon. Oli kiinnostava, mutta liikaa tekstiä. Outoa tajuta, kuinka hullua Prahassa oli vielä vuonna -89. Vinkkinä muuten kaikille tuleville vaihtareille: mikä ikinä vaihtokohteenne onkaan, opetelkaa espanjaa. Tulette tarvitsemaan sitä, sillä kaikkialla on espanjalaisia niin uskomattoman paljon ja niillä on usein valitettavasti tapana puhua kieltään paljon, oli seurueessa ummikko tai ei. Jotkut espanjan sanat ovatkin palanneet mieleeni, mutten pysty muodostamaan kovinkaan paljon kokonaisia lauseita. Peruskurssi 2 ensi syksyllä on jo suunnitelmissani. Harmittaa muuten Mucha-museon missaaminen, mutta ehkä tuonne voi mennä toistekin.

Viimeisenä iltana sisäpiiri-läppä, mitä itsekään en tajua, yhdestä LMU:n kansainvälisten asioiden koordinaattorista lähti käsistä ja kaikille tehtiin Monique Esnouf-"tatuointi". Tämä kuva jotenkin tiivistää reissun yleisfiiliksen. Mutta nyt järkevyyksiä tekemään!