Matkoja Pallivahaan (ainakin melkein)

Suomessa viimeistä viikkoa. Tänään oli ensimmäistä kertaa reissun aikana tylsää, koska päätin keskittyä Hausarbeit.docin tuijottamiseen enkä sopinut yhtään sosialisointia tälle päivälle. Sen sijaan vietin liikaa aikaa naamakirjassa, luin tunnin tai kaksi More to Lovea ja huomasin, että Ridge ja Brooke on taas yhdessä. No, kyllä Hausarbeitkin oikeasti vähän edistyi, tosin huomasin sen edelleen olevan täyttä tuubaa ja hyvin keskeneräinen. Miksi vuorokaudessa on vain 24 tuntia? Luulin ehtiväni Suomen reissulla vähän rauhoittumaan, mutta taas ollaan menty pää kolmantena jalkana melkein samaa tahtia kuin Münchenissä. Vanhojen hyvien ystävien näkeminen on kuitenkin ollut rentoutusta parhaimmillaan ja muutenkin paluu suomalaiseen suoraviivaiseen kommunikaatioon ja huumorintajuun ilman turhaa small talkia tai pidempää pohjustusta on piristänyt; jurotusta ja töksäyttelyä en ole ikävöinyt, mutta sitä että ihmiset tajuaa asiat heti ja menee suoraan asiaan. Tosin yhteinen kieli taitaa aika olennaisesti myös helpottaa kommunikaatiota... Viime reissulla ihmettelin Pensseli-setää, nyt löysin Marja Tyrnin. Kansalliset vitsit ovat siis hieman ehkä parantuneet viime kerrasta.

Vanhojen ystävien näkeminen sai mut myös unohtamaan ainakin hetkeksi painonpudotushysterian. Erasmus-kilojen, on niitä sitten kertynyt tai ei, päivittely vaan kuuluu vaihtarielämään kuin Das geht ab -renkutus Stammtischiin, mutta sitä ei kannata ottaa niin vakavasti. Ehkä elämäni ei tästä radikaalisti parannu, vaikka laihtuisinkin maagiset viisi kiloa, joten olen jatkanut huonojen hiilihydraattien lähes päivittäistä syömistä jos en hyvällä omallatunnolla, ainakin ajattelematta sitä liikaa. Mulla oli kyllä niin ikävä suomalaista ruokaa, maksalaatikko oli parempaa kuin koskaan ja löysin Piltit uudelleen. Vielä ehdin tällä viikolla pitää kunnon pinaattilettu-korvapuusti-makaronilaatikko -orgiat.

Näin lauantaina entisen kotikaupunkini Turun ulkomaalaisen silmin, kun tapasin siellä Münchenin vaihtarituttuni Laurentin, joka oli tullut yliopistoon harjoitteluun. Raukkaparka oli päätynyt asumaan Varissuolle ja ostanut Sokokselta 100 euron lakanat, kun ei ollut mistään löytänyt halvempia - tietysti me satuttiin näkemään Ikea-bussi ja sekö sitä vasta harmitti. Myöskään kirjakauppoihin ranskis ei ollut törmännyt, ennen kuin valistin sitä että kirja on saksaksi buch ja kauppa handel tai geschäft. Niin, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Tunsin itseni varsinaiseksi kosmopoliitiksi kun kävin sen kanssa ensimmäistä kertaa Old Bankissa, mä join Atzingeria ja se Chimayta ja puhuttiin saksaa. Enpä olisi vuosi sitten voinut kuvitella löytäväni itseäni moisesta tilanteesta. Ja tuskin Turku toipui Myllysillan sortumisesta, kun kaupunkiin tuli David Beckham - just kun pääsin taas Stadiin. Niin mun tuuria.