Freimannissa ollaan taas, olotila aika tööt, mutta hyvä olla takaisin. Münchenissä on farkkutakkikeli, ei ihan kesää mutta mukavaa vaihtelua aamun keleistä - auton katolle oli satanut melkein 10 senttiä lunta (ei kuvan auto) ja tuli sellainen fiilis että nyt on oikeastaan ihan kiva vaihtaa maisemaa. Alan taas käynnistyä pikkuhiljaa Erasmus-elämään, tälle illallekin olisi ollut eventtiä mutta missioni oli saada se kirottu Iisakin kirkkoni The one and the only Hausarbeit sivulle 20 ennen kuin ylihuomenna lähden Prahaan ja että voisin vihdoin aloittaa ihan 100-prosenttisen lomailun. Ja mä tein sen! Palkitsin itseni Activialla ja Finn Brödillä, ou jee. Olen niin ylpeä itsestäni. On todella turhauttavaa tehdä yhtä ja samaa esseetä kuukauden päivät samasta aiheesta, josta teki esitelmänkin ajat sitten... En varmaan ikinä unohda welfare state research- ja varieties of capitalism -teoriaa. Minkälaisen sosiologin maailma mussa menettääkään.
Eikä siinä vielä kaikki: sain postista uuden opiskelijakorttini toiselle lukukaudelle, joka on voimassa 30.9. (!) saakka. Eli jos sattuisi joku lottovoitto ja piipahtaisin tänne syksyllä Oktoberfestiin, voisin hyötyä opiskelijakortista... No en tiedä kyllä miten. Leffalipuissa? Mutta en siis aio olla täällä syyskuun loppuun asti, keine Sorge, vaikka opiskelijastatuksen puolesta voisinkin, kämpän puolesta en tiedä. Nyt viisi kuukautta ilman Suomea tuntuu järkyttävän pitkältä ajalta, vaikka tiedän että tämä menee taas niin nopeasti että heikompaa hirvittää. Mutta ilman yhtään Suomi-taukoa? Kääk. Ja toinen hyvä uutinen: kaikki Wintersemesterin kurssit meni läpi, kaksi jopa erinomaisin (jos oikein tulkitsin dorkat X,X -pilkkuarvosanat) arvosanoin! Ja ne kaksi oli lehti- ja radiokursseista... Wtf? Jess, tämä lämmittää wanhan hiken sydäntä. Maailman paras Semesterferien jatkukoon. Oliskohan huomenna jossain Starkbierfestin rääppiäisiä, jotta mäkin saisin hyvän syyn ostaa vihdoinkin sen Dirdnl'n?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti