Rockia ja sporttia

 Entisen Radio Cityn slogan (nykyisen Radio Rockin iskulauseesta mulla ei ole mitään tietoa) kuvaa viime viikonloppua loistavasti. Mutta miksi urheilu ja rock täytyy yhdistää samassa lauseessa, musta se on täysin epäloogista?

München näytti taas parhaat puolensa viikonloppuna.

Noistakin on jo Rockband-peli! Billy Joelia muuten pukee paljon paremmin tuo blondi tukka kuin sen tämänhetkinen emokeesi.

Rokkenroll!

Nähtiin myös tämä legendaarinen bändi. Mä haluan isona olla kuin Joan. Kohokohdat olivat Bad reputation ja tietysti I love rock'n'roll.

Tämän parempia kuvia mulla ei taida ollakaan, muissa näkyy järkkärin kalju. Pojat veti hyvin, oli pommeja, ilotulituksia ja yleisöä lavalla. Pistivät 10-vuotiaan pikkupojankin stage daivaamaan, voi sitä pientä raukkaa. Yhteislauluhoilotuksia oli ehkä joskus jopa liikaakin. Osasin liian vähän laulujen sanoja. Kaiken kaikkiaan keikka oli kuitenkin hyvä, sää loistava ja paikalla varsinainen festaritunnelma.

Lauantaina tein uuden aluevaltauksen ja lähdin uuden bulgarialaisen kaverini hevikeikalle. Oli eksoottista, välillä jopa surrealistista. Tunsin monesti olevani väärässä paikassa, mutta musiikki oli yllättävän ok. Soittivat muuten yhden Sonata Arctican biisinkin, jota tosin en tiennyt. Ja hevarithan on aina hassuja tai tahattoman koomisia - tai no, ei aina mutta usein, ainakin after show-osiossa ilmakitaroidessaan ja moshatessaan - tai sitten kaipasin vain yllättäen pitkää tukkaani ja olin kateellinen kun en pysty moshaamaan samalla tavalla. Täytyisi muuten katsoa Spinal Tap uudestaan... Kuinkas sattuikaan, tietysti törmäsin keikalla taas yhteen Suomi-intoilijaan, tällä kertaa entiseen Lappeenrannan amk:n (!) vaihtariin, joka sanoi lauseen "Pannaanko menemään vai mennäänkö panemaan" niin että se kuulosti melkein japanilta. Ja sillä oli ikävä karjalanpiirakoita.  Tämä bulgarialainen tuttavuuskin on varsinainen Suomi-fani: fanittaa Bodomia ja Nightwishia, opiskelee suomalais-ugrilaisia kieliä, osaa vähän suomea ja on muutenkin kaikin puolin älyttömän kiinnostunut Suomesta. Yksi saksalainen kaverin kaveri taas on niin hullaantunut salmiakkiin, että on perustanut Facebookiin Salmiakki-fan clubin ja tekee itse usein salmiakkikossua. Mistä näitä tyyppejä oikein tulee? Miksi?

Sunnuntaina oli taas sellaiset kansanjuhlat että oksat pois. Syynä mikäpä muukaan kuin potkupallo, tällä kertaa Saksan voitto Australiasta.

Tässä kuvassa yleisön hurmos ei valitettavasti hirveästi näy... Mäkin haluan Saksan lippu-krääsää. Tykkään Saksan lipun väreistä. Futis on toisarvoista. Porukka valui sitten Leopoldstrasselle juhlimaan, mä menin suosiolla kotiin nukkumaan.

Tänään sataa. Yksi jääkaapeista on rikki. Pyörä on rikki. Sataa taas ja lämpötila laski ainakin 10 astetta. Olen taas tulossa kipeäksi. Onneksi viikonloppuna mulle tulee Suomi-vieraita, sitä odotellessa maanantaikaan ei tunnu ankealta.

Rokkia puistossa

Kello on 0.03 ja ekaa kertaa tänään mua ei väsytä. Kesän eka festariviikonloppu takana, toinen sessio ehkä sitten elokuussa Helsingissä. Kesä ilman festareita ei ole kesä ollenkaan! Miten neljä yötä teltassa ja pidennetyn viikonlopun aikana iholle kertynyt kuonakerros voikin tehdä niin väsyneeksi? (No kävin mä suihkussa. Kerran.) Oli se kuitenkin sen arvoista. Ei harmittanut muuten yhtään viikonloppuseminaarin missaaminen, ihan unohdin koko asian. Sainhan kuulla Tom Morellon kitarasoolot, pomppia Pendulumin tahtiin, istua nurtsilla auringonpaisteessa kuuntelemassa kun itse one and the only Slash soitti Sweet child of minea, joutua moshpitiin Gogol Bordellon keikalla, kuolata Dave Grohlia, nähdä Rammsteinin ja Kissin uskomattomat showt ja ihmetellä kuinka kolme Musen kaveria saa niin uskomattoman soundin aikaiseksi. Muun muassa. Missasin suomalaiset edustajat HIMin, Disco Ensemblen ja Indican. DE on ainoa minkä missaaminen vähän harmittaa, mutta olivat laittaneet sen päällekkäin Musen kanssa - voi finskiparkoja!

Ihmiset eivät olleet läheskään niin päissään kuin Suomessa, vaikka alkoholisäännökset olivat huomattavasti löysempiä. Festarialue muistutti kylläkin jo toisena päivänä aikamoista kaatopaikkaa, kun roskikset loistivat poissaolollaan ja siivous oli festarivieraiden vastuulla porkkanana roskapantti - 2,5 €/säkki. Ai toimiko? No ei. Aurinko paistoi ja bikinit olivat kova sana. Oli siis tuuria säiden kanssa, perinteinen festarisade yllätti vain torstaina.

Positiivista: Ei kaljatelttaan jonotusta. Ei aikaavieviä minigrip-ym salakuljetussäätöjä. Parempia ja isompia bändejä kuin Suomessa melko hyvään hintaan. Suht rauhallinen leirintäalue, vaikka jollain oli kirveskin (!) mukana. Kukaan ei kaatunut meidän teltan päälle, ei eksynyt sisään tai tehnyt muuta tuhoa. Mitään ei pöllitty. Meidän teltta oli todella iso ja korkea, aivan optimaalinen siis. Parasta oli ennen kaikkea hyvä porukka, joka jakoi saman musiikkimaun ja festariasenteen, vaikkei niin hyvin etukäteen tunnettukaan.

Negatiivista: Hieman huonot järjestelyt ja skeidan määrä. Agressiiviset saksalaiset, jotka keikalla joko seisovat jähmeänä tai sitten aloittavat hullun moshpitin. Olen jo tottunut moshpiteihin ja osaan jo töniä tyyppejä takaisin rinkiin tarvittaessa kyynärpäiden avulla, ja osaan päästä ringistä ulos, mutta itse en mene vapaaehtoisesti sisään. Ekana päivänä oli kyllä paniikkikohtaus lähellä, kun yleisö alkoi Rage against the Machinen keikkaa ennen huojua ja liikkuminen oli lähes mahdotonta ja kivuliasta. Mikä näitä sakemanneja oikein vaivaa? Ilmeisesti kaikki pingotus, kohteliaisuus, muodollisuus, byrokratia ja muu sääntöjen noudattaminen aiheuttaa latenttia agressiota, joka on pakko purkaa tavalla tai toisella...

 Gogol Bordello. Ainoa bändi jota pääsin noin eteen katsomaan. Positiivinen yllätys muuten!

Kannattaa olla italiaanojen kanssa telttailemassa, ne ottaa Trangian mukaan ja kokkaa pastaa. Voittaa festarimätön 6-0.

Rock im Park pidettiin muuten kentällä, jossa pidettiin aikoinaan natsien kokoontumisia ja paraateja. Nuo pömpelit on rakennettu sitä varten. Mitäs niitä suotta purkamaankaan...

Natseista puheenollen, tässä Rammsteinin settiä. No joo, tiedän ettei natseilla ja Rammsteinilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta... Oli kyllä hyvä show ja oli kiinnostavaa nähdä saksalaisia Rammstein-faneja, kun kaikki täällä tähän asti tapaamani saksalaiset ovat poikkeuksetta vihanneet Rammsteinia. Til Lindemann (menikö oikein?) oli todella vaikuttava ja vähän pelottava ilmestys - ja se ääni... Mulla on muuten nyt uusi Rammstein-suosikkibiisi: Du riechst so gut. Aika ahdistava, mutta hyvä. Porukkamme jenkkivahvistus soitti sen ennen keikkaa mulle mp3-soittimestaan ja kertoi sen biisin tehneen siitä Rammstein-fanin, opettelemaan saksaa ja hakemaan vaihtariksi Müncheniin. Nicht schlecht.

No siinä ois Davea. Mitäköhän se tekee tässä kuvassa?

Airbournen laulaja-kitaristi teki Michael Monroet, mutta veti pidemmän korren kun kitarakin oli kiipeilyssä mukana.

Rock im Parkin paras bändi. Aito alkuperäinen Kiss. Kaikki jäsenet olivat jossain vaiheessa yläilmoissa, pommit räjähtelivät, oli valoja, ilotulituksia, kommunikaatiota yleisön kanssa, noin kahden tunnin setti, lähes kaikki hittibiisit - legendaarista. En tiedä mitä Kissin keikka normaalisti maksaisi, mutta oli todella siistiä nähdä ne festareilla. Paul Stanleyn ääni ei aina kestänyt ja tekniikka petti kun rumpali lauloi, mutta mitäs pienistä. Parasta oli, kun Kiss omisti God gave rock'n' rollin Ronnie James Diolle ja sitä laulettiin sitten yhteen ääneen hurmiossa. Liikkistä.

Muse aiheutti myös aikamoista joukkohysteriaa. Meidän sukupolven Oasis? Mutta miten tuo laulaja voi laulaa ihan samalla tavalla livenä kuin levyllä? Ei mene meikäläisen jakeluun...

Aah, festarit on niin kivoja. Mutta on sivilisaatio ja hygieniakin aika kivoja juttuja. Opiskelu taas ei, varsinkin kun nyt tuli taas kiva kesälomafiilis. Ai niin: referaatti meni ok. Jännitin tosin liikaa ja puhuin liian nopeasti. Ensi kerralla sitten itsevarmemmin. Ja Euroviisut onnistuin näkemään Bulgaria-Norja-Islanti -vahvistuksella. Saksa ei mennyt erityisen sekaisin voitosta, ei ainakaan München. Paikallisilla on prioriteetit ihan sekaisin... Mistä tulikin mieleen, että futiksen MM alkaa perjantaina. Huokaus...

Futis + Media + sedät jaksaa heilua + Baijeri-turismi + muut kohokohdat

En ole pahemmin jaksanut tällä viikolla blogata tai kirjoittaa päiväkirjaa. Ajatukset ovat olleet epämääräistä mössöä, eikä niistä ole saanut kiinni. Syyttäisinkö aurinkoa ja kummallisia sadekuuroja siitä? Tässä kuitenkin joitain viime ja tämän viikon kohokohtia:

Oli futiksen EM, FC Bayern vastaan Inter Milan. Olisi pitänyt ostaa Milanosta Interin fanipaita kostoksi... tai sitten ei. Bayern siis hävisi, mutta mitä tekivät müncheniläiset? Tervassa, höyhenissä ja itsesäälissä kierimisen sijaan bileet jatkuivat samaan malliin. Pomppiva metro oli jännä kokemus. Ihmisillä oli vielä pari päivää matsin jälkeen fanipaitoja päällä. Tosin sain snägärijonossa kuulla olevani epäisänmaallinen, kun ostin pizzapalan. Tähän tokaisin että sori, mutta tämä ei ole mun isänmaa. Oli kyllä todella tylsä matsi. Odotan World Cupia ja lattarifutista, jos siinä olisi enemmän draamaa. Mutta katsoisin yhä mieluummin lätkää, jos pitäisi valita.

Sunnuntaina olin Median tyttöjen kanssa lounaalla ja jätskillä. Oli ihan parhautta vaihtaa Suomi-, Helsinki - laitos- ja muitakin kuulumisia. Medialaiset maailmalla. Kaisan ja J-P:n kanssa ollaan torstaisin PR-luennon jälkeen kolme Median muskettisoturia, kun kokoonnutaan aina tunnin jälkeen käytävään puhumaan kurssin kummallisista nettisivuista, viestinnän epätieteellisyydestä, kieliongelmista, byrokratiaongelmista ja mistä milloinkin.Vertaistuki, paras tuki.

Siinä on Keith Flint. Ihan oikeesti. Parempia kuvia ei ole. Keskityin Prodigyn keikalla ihan muuhun kuin kuvien ottamiseen. Pompittiin koko setin ajan, työnnettiin ihmisiä ja tultiin työnnetyiksi ja saatiin muutama kyynärpää silmään. Välillä kuolattiin itse energisiä nelikymppisiä, mutta ah niin hyväkuntoisia Prodigyn jäseniä.Varsinkin Maxim Realitya ja bändin kitaristia. Mahtavaa. Kuin kultaisella 90-luvulla ikään.

Maanantaina ja tiistaina oli tarpeeseen tullut helluntailoma (!), joten käytiin kauniissa Bambergissa.

Bamberg oli pieni, söpö ja persoonallinen. Vähän kuin Strasbourg pienoiskoossa ja toisaalta kuin Nürnberg. Paluumatkalla matkalukemiseni aiheutti pahennusta seurassani, kun päädyin ostamaan Cosmon - ei auttanut vaikka väitin vaan vertailevani saksalaista numeroa suomalaiseen ja sanoin ettei kaiken tarvitse aina olla niin intellektuellia. No, oli siinä sentään kesähoroskooppi. Ja maksoi vain 2,90. Miksei Suomessa voi olla halvempia naistenlehtiä? Tosin paperi oli suomalaista versiota huonompaa.

 Muita kohokohtia:

Pyöräily. En muistanutkaan kuinka vaikeaa se on ja mitä kaikkea siinä täytyy ottaa huomioon. Musta tuntuu että Freimannin jalankulkijat ja autoilijat vihaa mua. Unohdin myös, ettei hameen kanssa voi pyöräillä. Oliko tämä oikeasti niin kätevää?

Englischer Gartenissa lenkkeily. Olen löytänyt taas uusia reittejä ja tänään näin puistossa lampaita. Siitä tuli mieleen Viikin lehmät ja viime kesä.

Uni Kino (miksei Helsingin yliopistossakin voisi näyttää elokuvia ja laittaa luentosalit samalla kunnon hyötykäyttöön?) ja kummallinen jenkkileffa Brick, joka kertoi lukiolaisten huumeringistä. Tuli vähän mieleen takavuosien high school -leffa, jossa oli Elijah Wood ja Usher ja opettajat olivat avaruusolentoja. Mikä sen leffan nimi olikaan?

Jälleen kerran surrealistinen Stammtisch. Sain kuulla täysin puun takaa olevani amazing, beautiful, ja tulevaisuudessa hyvä vaimo ja äiti (!!) mutta myös boring. Tähän vaan nauroin. Olen tuomittu olemaan boring. Minkä sille voi? Kannan tylsyyteni ylpeänä.

Täällä on muuten helppo unohtaa, että oma kiinnostavuus vastakkaisen sukupuolen silmissä perustuu vain kahteen asiaan: 1) on ulkomaalainen (ja saattaa omata eksoottisen aksentin tai ulkonäön) 2) on täällä vain lyhyen ajan. Niin ja tietysti siihen että on Erasmus ja kaikkien sterotypioiden mukaan juhlii ja sekoilee joka päivä. Ehkä täällä jotkut Erasmukset tosiaan tekevät niin, mutta ne ovat oikeasti vähemmistössä. Moni on tullut hyvän yliopiston ja kiinnostavien kurssien takia tänne - ja LMU:ssa Erasmus-kortti ei päästä kuin koiraa veräjästä mistään kouluhommasta, ei ainakaan meidän laitoksella. Saksassa opiskelu käy toisinaan todella työstä, mutta niin kai se on tarkoituskin. Ehkä esimerkiksi Espanjassa Erasmus voisi olla vain Sangrian lipittämistä 24/7. Mutta alkavat mullakin kaikki nämä vaihtaribileet mennä jo päässä sekaisin - samat naamat, sama musiikki, samat tai samannäköiset paikat, useimmiten samat jutut bileistä toiseen. Mutta kun kaikki muut menee, niin minäkin. Voisi kohta tehdä taas jotain vaihtoehtoista, tai ainakin yrittää.

Euroviisujen toinen semifinaali. Sain live streamin toimimaan vasta äänestyksen aikana, mutta näin ne lyhyet klipit. Se riitti ihan hyvin. Katsottiin sitä romanialaisen kämppikseni kanssa, se ymmärtää viisujen päälle, toisin kuin moni muu vaihtari ja saksalaiset. Täällä ei viisut näy mediassa eikä kämppikset tiennyt olisiko sitä voinut katsoa telkkarista. Italialaiset ei edes tiedä koko kilpailusta. Kummallinen euroviisuton todellisuus täällä - eikö ne tajua että tämä on paljon potkupalloa tärkeämpää? Huomenna finaalit on katsottava, islantilainen ja venäläinen ilmoittautuivat jo seuraksi, kisakatsomopaikka on vielä auki. Olen oikeasti haaveillut tästä suuresta eurooppalaisesta kokemuksesta, että katson viisuja muiden eurooppalaisten kanssa, hurraamme maillemme, kannustamme toisiamme ja tunnemme itsemme todella eurooppalaisiksi, vaikka Viisut on yksi vitsi ja pelkkää kitschiä. Olkoonkin vitsi, mutta se on ainakin yhdistävä sellainen.

Yksi kämppis sanoi eilen että mä taidan nauttia todella paljon elämästäni Saksassa kun matkustelen ja menen täällä niin innokkaasti. Tottahan se on. Nyt on ainutkertainen mahdollisuus elää oikeasti päivä kerrallaan, kattoon voi sylkeä sitten Suomessakin. Mutta miten yhdistää opiskelu ja kaikki nämä riennot? Miten huijata aivot ajattelemaan että kauniina päivänä voi pysyä sisälläkin ja tehdä kouluhommia? On muuten jotenkin siistiä mennä aurinkolasit päässä kouluun, sitä en ole kauhean montaa kertaa kokenut. Ensi viikolla on taas kaksi vapaapäivää - ihania nämä saksalaiset kun tarvitsevat niin paljon lomaa. Ja Rock im Park melko tuntemattoman seuran kanssa - jännittää, mutta tiedän että kaikki onnistuu.

Impulsive Menschen kennen keine Grenzen

Koska en osaa mennä aikaisin nukkumaan, halusin jakaa tämän mestariteoksen kanssanne. Ah, saksalainen bilemusiikki, täähän on melkein Cheekin tasoa mutta tietyssä olotilassa toimii. Linkittäisin videon suoraan tähän jos en olisi niin kädetön ihminen. Ahdistaa muuten taas kaikki asiat jotka pitää tehdä huomenna, voihan maanantai.

Humppaa, Nürnbergia ja aurinkoa

Olenko ainoa Erasmus, jota ei kiinnosta jalkapallo yhtään? Tänään olisi ilmeisesti joku tärkeä matsi, jota "kaikki" menee katsomaan jonnekin pubiin. Ei yhtään kiinnosta istua tylsistyneenä nurkassa tai esittää tyhmiä kysymyksiä, saati sitten kuunnella sitä huutoa. Saan muutenkin nähdä ja kuulla futisfaneja ihan tarpeeksi U6-metrossani aina kun Allianz Arenalla on jotain. En todellakaan ymmärrä futista, mutta kyllä mä sitä livenä voisin käydä katsomassa, ehkä mulle sitten avautuis mitä hienoa on pallon perässä juoksemisessa... Miksi kiekon perässä luistelu kolahtaa mulle paljon paremmin?

Mutta nyt kertaus viikonloppuun:

Ette ikinä arvaa millä festeillä tuli taas oltua.

Ah, miten esteettinen kuva. Suomen snägäreissä on lihiksen, munkin ja porilaisen välissä langosin kokoinen markkinarako.

Näin vihdoin Miss Bavarian lähietäisyydeltä. Jos ois Photoshop, olisin vaalentanut kuvan... Juurella teinigoottiemopunkkareita, joita näkyy katukuvassa yllättävän vähän, kuten muutenkin ns. erilaisia nuoria tai persoonallisen näköisiä ihmisiä.

Nyt päästiin perjantain ytimeen. Tiesin, että Eläkeläiset on suosittu bändi Saksassa ja kaiken maailman kaljafestivaalien jälkeen ymmärsin, miksi. Mutten ymmärtänyt, millaista on meno Eläkeläisten keikoilla.

Ensin mentiin iloisesti mahdollisimman eteen. Virhe! Kun humppakomppi lähti käyntiin, alkoi välittömästi hirveä pogoaminen, töniminen ja juokseminen. Eloonjäämisvaistot voittivat ja menimme suosiolla taaemmas. Törmäsimme yllättävän vähän suomalaisiin, suurin osa Humppa ist für alle da-, Humppa für alles- ja Suomi-leijona (!) -t-paita -jengistä oli saksalaisia. Mahtoivatko ne oikeasti tajuta Humppaa taikka kuole -biisin sanoja? Mahtoiko niitä edes kiinnostaa? Humppa- ja Eläkeläiset-huudot vaan raikuivat. Joku bändin jäsenistäkin innostui stage daivaamaan. Yritimme virittäytyä surrealistiseen tunnelmaan lattialta löytyneen korkkaamattoman jekkupullon avulla, ei nyt ihan tuottanut tuloksia, mutta Jukolan humpan kuuleminen pelasti iltani.

Lauantaina mentiin Nürnbergiin lähinnä vaan solubileisiin. Hauskaa vaihtelua olla vaan kotibileissä ja skipata baari. Teemana oli kansallisuudet, sitä en tiennyt ettei nimenomaan saanut pukeutua omaksi maakseen, mutta tulipa läksärilahjalleni eli Suomi-paidalle käyttöä. Sosiaalisia saksalaisia ja hyviä random-keskusteluja (myös saksaksi). Sunnuntaina oli järkyttävän kuuma ja paloinkin vähän.

Mutta nyt taidan luovuttaa ja suunnata kisakatsomoon, wiederschauen!

Sekava briiffaus viime viikoista

 Tajunnanvirtaa, bare with me.

Bilekuntoni on osoittanut viime aikoina huolestuttavia hiipumisen merkkejä. Ehkä pää täynnä räkää vaikuttaa asiaan? Ei vaan pysty juhlimaan viisi päivää viikossa - tyydytään siis neljään. Heh, olen niin mielikuvitukseton nykyään, kai sitä voisi keksiä muutakin tekemistä illoille kun käydä kaiken maailman semesterin aloittajaisbileissä...

 Kuva kaiken maailman semesterin aloittajaisbileistä. Siis ekasta Stammtischista.

Täällä käynnistyi viime viikonloppuna myös Frühlingsfest, joka kestää 2.5. asti ja jota mainostetaan Oktoberfestin pikkusiskona. Sitä se tosiaan on, sama idea, mutta vähemmän kaljatelttoja ja porukkaa eikä dirdnl-lederhosen-ihmisiä näy katukuvassa Wiesnin ulkopuolella. Koska Oktoberfest meni multa vähän ohi ja Starkbierfestin aikana olin Suomessa, olen nyt ottanut takaisin ja käynyt noissa Festeissä jo kahdesti. Ja ennen kaikkea mulla on nyt ikioma dirdnl! Ennen tosiaan vihasin niitä, mutta tulin siihen tulokseen että kadun jos en osta tuota sikakallista mekkoa, jota en tule kauhean montaa kertaa elämässäni käyttämään. Nyt haluaisin pitää dirndliä koko ajan, se on niin kiva! No ei ehkä koko ajan, mutta niin paljon kuin mahdollista. Kaipa tuon voi jollekin sitseille laittaa?

Perjantaina kaljateltassa oli jengiäkin. Schlagerbändi yllätti soittamalla muun muassa ACDC:ta ja Rammsteinia. Bändin tauoilla teltan meteli oli aivan järkyttävä.

Eilisiltana, siis keskiviikkona, kaljateltat olivat melko tyhjiä ja suureksi järkytykseksemme paikka meni kiinni ennen yhtätoista. Ehkä hyvä niin, ei ainakaan tullut tuhlattua kaikkia varojaan 7,90 euron tuoppeihin.Tämä nyt on paras kokovartalokuva joka mulla on dirdnlistä. Oltiin Minnan kanssa melkein samiksii. Eiks olekin hieno? En vaan saa tarpeekseni tuosta mekosta, uskomatonta mutta totta. Ja kerrankin naisten vessakäynti on helpompaa kuin nahkahousumiehillä! Dirdnlin laittaminen eiliseen Stammtischiin oli muuten huonoin idea ikinä. Ihme kyllä mekolle ei ole vielä käynyt mitään, ei ole edes kaljaa kaatunut päälle. Koputetaan puuta.

Sain tosiaan nuhan välittömästi kun palasin takaisin Müncheniin. Asiaa ei auta, että imuri on lähtenyt taas kävelemään ja on ollut pelkästään siivoojan omaisuutta jo toista viikkoa. En tajua, eikö kukaan muu kämppikseni haluaisi imuroida edes kerran viikossa vai olenko vain neuroottinen? Suorastaan haaveilen imuroimisesta nyt, että oikein pääsisin imuroimaan, uskon jopa että parin minuutin imuroiminen pelastaisi viikkoni ja tekisi mut onnelliseksi. Olen tainnut seota lopullisesti?

Koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin. Sosiologisten teorioiden luento oli oikeasti mielenkiintoinen ja Dr.Prof. sai satapäisen kuulijakuntansa vauvaa lukuunottamatta hiljenemään ja kierteli yleisössä kuin jossain yliopistoon sijoittuvassa leffassa. Luentosarjaan kuuluu vapaaehtoisena opiskelijoiden järjestämät lukupiirit/tutoriumit, johon ajattelin osallistua paitsi oppimisen, myös sosiologian opiskelijoiden tutustumisen takia. Aikakauslehtien markkinointiviestintää oli eilen ja sekin vaikutti ihan ok:lta, jokaisen täytyy pitää 15 minuutin esitelmä jossa on max. 10 powerpointia. Saksaksi, muttei liian paha kuitenkaan. Harmi vaan että olin taas hidas ja sain viimeisen aiheen kun piti ruveta viittomaan kuka haluaa pitää esitelmän mistäkin.

En kyllä tykkää mun lukkarin aikatauluista yhtään. Viikonloppuseminaari venähti kolmen viikonlopun pituiseksi juuri kun olin jo ilmoittautunut siihen ja nyt se uhkaa Rock im Park-suunnitelmiani, johon mulla on ollut lippu jo ajat sitten. Siis eivätkö saksalaiset tee edes viikonloppusuunnitelmia kesälukukaudeksi? En rupea myymään festarilippuani tämän takia, toivon että voin jotenkin neuvotella asian proffan kanssa, mutta vähän hirvittää. Tosin olen näillä näkymin telttailemassa Rock im Parkissa kahdestaan yhden italiaanon kanssa, kun jengiä ei olla saatu vielä koottua kasaan... Missä kaikki festarieläimet ovat? Tässä tulee ikävä mun suomalaisia festarieläinkavereita. No, onhan tässä vielä aikaa... Katsoin muuten taas Roskilden festarikattausta. Siellä on Prince! Prince ei ole ikinä missään! En kestä. En ikinä pääse Roskildeen ja olen jo haudannut suunnitelmat ainakin tämän vuoden reissusta, mutta saahan sitä vielä haaveilla... Freimannissakin muuten tapahtuisi kuukauden päästä jotain järisyttävää - itse Prodigy tulee vanhaan teollisuushalliin kunnon ysärityyliin. Liput 89 €. Et silleen... Tää on taas niin tätä. Kerrankin mun kodin lähellä tapahtuisi jotain ja vielä Prodigy kaikista bändeistä! Ehkä yritän konserttipäivänä mennä paikan päälle, jos joku myisi lippujaan. Tai yrittää livahtaa sinne jostain sivuovesta. Huokaus.

Olen viime aikoina myös:

... osallistunut pub-visailuun team Esnoufin kanssa. Tultiin ehkä kahdeksanniksi ja muistin väärin, missä Skandinaviassa on korkein veroprosentti (oikea vastaus: Tanska).

... käynyt polkuveneilemässä Olympiaparkin järvessä tai mikä lätäkkö se nyt onkaan... Tultiin siihen tulokseen Minnan kanssa puistokävelyllä, että jos ei nyt mennä auton muotoiseen polkuveneeseen, ei sitäkään kuitenkaan tule ikinä tehtyä. Siis mentiin. Maksoi 6 €. Kääk. Kuva on siis oikeasti otettu polkuveneestä. Uskokaa pois!

... käynyt piknikillä Englischer Gartenissa. Oli kivaa, porukka oli oikeasti kokannut ja leiponut safkaa, toisin kuin me laiskat suomalaiset. Tunnin päästä alkoi kuitenkin sataa, joten vetäydyttiin sisätiloihin leikkimään sitä leikkiä, jossa pitää teipata julkkiksen nimi otsaan ja kysellä muilta vihjeitä, mikä julkkis on. Miksi sitä leikkiä sanotaankaan?

Toivon, että saan tänään ostettua polkupyörän. 20 minuutin kävelymatka steissille alkaa näin puolen vuoden jälkeen tökkiä pahasti ja bussejakin menee vain kahdesti tunnissa. Haluan ennen kaikkea säästää aikaa enkä varata melkein tuntia matkoihin, vaikka pyöräilisinkin loppupeleissä vain metrolle ja takaisin.

Viikonlopun saldo:

Kulttuuri: Kaksi teatterikäyntiä peräkkäisinä päivinä. Die Orestie oli vaikuttava, näyttelijät loistavia ja kaikki oli todella fyysistä. Enpä ole ennen nähnyt teatterissa niin paljon verta, kun jengi puukotti toisiaan selkään ja veti kurkut auki, tekoveripussit vaan poksahteli. Mielenkiintoista. Perjantaina tsekkasin vihdoin kämppiksen näytelmän, jossa se itse näytteli. Tajusin mielestäni tarpeeksi sanoista ja näytelmän idean, mutten aina sitä, mitä kohtauksissa oikeastaan tapahtuu ja miten ne liittyvät toisiinsa. Jouduin todella keskittymään, mikä oli turhauttavaa ja väsyttävää. Olin kolmen muun kämppiksen kanssa katsomassa, ja onneks se jenkkikin oli vähän pihalla. Seuraavana päivänä sain onneksi vielä pikakertauksen siitä mitä näytelmässä oikeasti tapahtui (Presidentti & crew haluavat tuhota Pariisin, koska sen alla on maaöljyä ja hyvikset käy niitä vastaan ja hyvikset voittaa ne. Näytelmä on kirjoitettu 2. MS:n aikana joten siinä oli paljon symboliikkaa.)

Tää oli siis kämppiksen näytelmä, josta olen kuvan mukaan aivan liekeissä.

Biletys: Perjantaina olin kyseisen näytelmän jälkeen niin kanttuvei, että päätin feidata seikkailut Sendlinger Torilla ja mennä kotiin. Kannatti, koska nukuin pitkästä aikaa yhdeksän tuntia. Luksusta.

 Lauantaina kunnostauduin taas juhlimisessa; Haderner Sternin laittautumisetkojen kautta tie vei Klinikum Grosshadernin Rafalin synttäreille ja sitten pääbileisiin, Erasmuksen jäähyväis-/Fasching-bileisiin. Ai mikä Fasching? Se on se karnevaali, jota vietetään ennen (pääsiäiseen liittyvän??) paastoon siirtymistä. Venetsiassa jengillä on silloin ne naamarit, Jenkeissä on Mardi gras ja meillä Suomessa varsinaista kreisibailausta laskiaisen muodossa. Fasching käynnistyi siis virallisesti tänään sunnuntaina paraatilla ja kestää muistaakseni 16.2 asti. Erasmus-bileisiin pääsi kaksi euroa halvemmalla sisään, jos oli pukeutunut. En varsinaisesti ostanut pippaloita varten naamiaispukua, mutta kehitin kuitenkin Lisbeth Salander goes colorful/80's -lookin.

Tässä tulos:

Nuo liilat jalat on mun. (Note to self: pitäydy edelleenkin mustissa sukkahousuissa.)

Minä ja Jana jonottamassa puoli ikuisuutta Olydiscoon. Normaalisti sinne ei tarvitse kauaa jonottaa eikä sisäänpääsy maksa kuin 5 € tai ei mitään, mutta bileet olivat paitsi Fasching-ja läksäribileet, myös ennen kaikkea All you can(t) drink -bileet. Siis ilmaista alkoholia koko illan. Voitte kuvitella ryysiksen ja tunnelman...

Mutta toi tukka oli siis ihan uskomaton suksee. Anteeksi egotrippailuni, mutta en vaan pääse sen yli. Kaikki tuli aukomaan mulle päätään, ihan positiivisessa mielessä vaihteeksi, ja joku kysyi kuka mä olen Ramonesista - öö, eikö niillä kaikilla ole/ollut kunnon moppitukka? Kaikki kunnia tukasta Minnalle, itse en siihen pystynyt mutta Minna taikoi sen viidessä minuutissa. Ja se pysyi koko illan - ja mikä parasta, lähti sunnuntaina helposti ja lähes takuitta pois. Parhautta.

Opiskelu: Luin keskiviikon tenttiin lauantaina ehkä 30 minuuttia, tänään kolme tuntia, huomenna mulla on koko päivä aikaa. En oikein osaa lukea monivalintatenttiin. Hausarbeitkin pitäisi aloittaa, kun en kuitenkaan sitä Suomessa saa kirjoitettua, mutten tiedä mistä repäisen lähdeteokset. Pientä stressiä siis pukkaa pikkuhiljaa.

Laihduttaminen: Kävin tunnin lenkillä eilen ja jopa tänään uusien baarikenkien turvottamista päkiöistä ja bileiden aiheuttamasta jumitustilasta huolimatta. Tein eilen jopa vatsalihasliikkeitä, tänään en sentään moiseen hifistelyyn kyennyt. Olen tehnyt myös paljon salaatteja. Jokin aika sitten naureskelin yhdelle kanadalaiselle tytölle joka sanoi ettei osaa tehdä salaatteja; mietin mitä osaamista siinä on, pilkkoo vaan vihanneksia ja laittaa ne samalle lautaselle. Muttei se olekaan niin helppoa, ainakin jos haluaa salaatteihin vaihtelua ja niistä niin sanotusti ruokaisia. Miksi melkein kaikessa (hyvässä) ruuassa on muuten hiilareita? Ei kai tässä nyt pelkkää salaattia ja keittoa joudu syömään koko loppuelämänsä? Rafalin synttäreillä poikkesin herkkulakosta, mutta hyviin bileisiinhän kuuluu muutenkin jatkuva notkuminen tarjoilupöydän luona... Yksi belgialainen tyttö oli tuonut belgialaista suklaata ja se oli aivan taivaallista. Maistuu kyllä Fazerit aivan laimeelle sen jälkeen.

Kapitalismi: Kävin perjantaina Minnan kanssa vihdoin ja viimein Olympia-Einkaufszentrumissa. Melkein tuli Itistä ikävä (okei, ei ehkä Tallinnanaukiota). Tein sukkahousulöytöjä ja ostin myös sikamageet baarikengät, kun unohdin taas etten ole Korkokengillä Kävelevä Nainen vaan Converse-tyttö. Paitsi että mulla ei ole yksiäkään Converseja, mutta kuitenkin.

Tuli hankittua liput myös näiden poikien Münchenin keikalle.

Suunnitelmissa on ostaa lähiaikoina myös liput Nürnbergin Rock im Park -festareille. Samat bändit kuin Rock am Ringissä, mutta vaan lähempänä.

Kesäkuu, tule jo!