Viikonlopun saldo:

Kulttuuri: Kaksi teatterikäyntiä peräkkäisinä päivinä. Die Orestie oli vaikuttava, näyttelijät loistavia ja kaikki oli todella fyysistä. Enpä ole ennen nähnyt teatterissa niin paljon verta, kun jengi puukotti toisiaan selkään ja veti kurkut auki, tekoveripussit vaan poksahteli. Mielenkiintoista. Perjantaina tsekkasin vihdoin kämppiksen näytelmän, jossa se itse näytteli. Tajusin mielestäni tarpeeksi sanoista ja näytelmän idean, mutten aina sitä, mitä kohtauksissa oikeastaan tapahtuu ja miten ne liittyvät toisiinsa. Jouduin todella keskittymään, mikä oli turhauttavaa ja väsyttävää. Olin kolmen muun kämppiksen kanssa katsomassa, ja onneks se jenkkikin oli vähän pihalla. Seuraavana päivänä sain onneksi vielä pikakertauksen siitä mitä näytelmässä oikeasti tapahtui (Presidentti & crew haluavat tuhota Pariisin, koska sen alla on maaöljyä ja hyvikset käy niitä vastaan ja hyvikset voittaa ne. Näytelmä on kirjoitettu 2. MS:n aikana joten siinä oli paljon symboliikkaa.)

Tää oli siis kämppiksen näytelmä, josta olen kuvan mukaan aivan liekeissä.

Biletys: Perjantaina olin kyseisen näytelmän jälkeen niin kanttuvei, että päätin feidata seikkailut Sendlinger Torilla ja mennä kotiin. Kannatti, koska nukuin pitkästä aikaa yhdeksän tuntia. Luksusta.

 Lauantaina kunnostauduin taas juhlimisessa; Haderner Sternin laittautumisetkojen kautta tie vei Klinikum Grosshadernin Rafalin synttäreille ja sitten pääbileisiin, Erasmuksen jäähyväis-/Fasching-bileisiin. Ai mikä Fasching? Se on se karnevaali, jota vietetään ennen (pääsiäiseen liittyvän??) paastoon siirtymistä. Venetsiassa jengillä on silloin ne naamarit, Jenkeissä on Mardi gras ja meillä Suomessa varsinaista kreisibailausta laskiaisen muodossa. Fasching käynnistyi siis virallisesti tänään sunnuntaina paraatilla ja kestää muistaakseni 16.2 asti. Erasmus-bileisiin pääsi kaksi euroa halvemmalla sisään, jos oli pukeutunut. En varsinaisesti ostanut pippaloita varten naamiaispukua, mutta kehitin kuitenkin Lisbeth Salander goes colorful/80's -lookin.

Tässä tulos:

Nuo liilat jalat on mun. (Note to self: pitäydy edelleenkin mustissa sukkahousuissa.)

Minä ja Jana jonottamassa puoli ikuisuutta Olydiscoon. Normaalisti sinne ei tarvitse kauaa jonottaa eikä sisäänpääsy maksa kuin 5 € tai ei mitään, mutta bileet olivat paitsi Fasching-ja läksäribileet, myös ennen kaikkea All you can(t) drink -bileet. Siis ilmaista alkoholia koko illan. Voitte kuvitella ryysiksen ja tunnelman...

Mutta toi tukka oli siis ihan uskomaton suksee. Anteeksi egotrippailuni, mutta en vaan pääse sen yli. Kaikki tuli aukomaan mulle päätään, ihan positiivisessa mielessä vaihteeksi, ja joku kysyi kuka mä olen Ramonesista - öö, eikö niillä kaikilla ole/ollut kunnon moppitukka? Kaikki kunnia tukasta Minnalle, itse en siihen pystynyt mutta Minna taikoi sen viidessä minuutissa. Ja se pysyi koko illan - ja mikä parasta, lähti sunnuntaina helposti ja lähes takuitta pois. Parhautta.

Opiskelu: Luin keskiviikon tenttiin lauantaina ehkä 30 minuuttia, tänään kolme tuntia, huomenna mulla on koko päivä aikaa. En oikein osaa lukea monivalintatenttiin. Hausarbeitkin pitäisi aloittaa, kun en kuitenkaan sitä Suomessa saa kirjoitettua, mutten tiedä mistä repäisen lähdeteokset. Pientä stressiä siis pukkaa pikkuhiljaa.

Laihduttaminen: Kävin tunnin lenkillä eilen ja jopa tänään uusien baarikenkien turvottamista päkiöistä ja bileiden aiheuttamasta jumitustilasta huolimatta. Tein eilen jopa vatsalihasliikkeitä, tänään en sentään moiseen hifistelyyn kyennyt. Olen tehnyt myös paljon salaatteja. Jokin aika sitten naureskelin yhdelle kanadalaiselle tytölle joka sanoi ettei osaa tehdä salaatteja; mietin mitä osaamista siinä on, pilkkoo vaan vihanneksia ja laittaa ne samalle lautaselle. Muttei se olekaan niin helppoa, ainakin jos haluaa salaatteihin vaihtelua ja niistä niin sanotusti ruokaisia. Miksi melkein kaikessa (hyvässä) ruuassa on muuten hiilareita? Ei kai tässä nyt pelkkää salaattia ja keittoa joudu syömään koko loppuelämänsä? Rafalin synttäreillä poikkesin herkkulakosta, mutta hyviin bileisiinhän kuuluu muutenkin jatkuva notkuminen tarjoilupöydän luona... Yksi belgialainen tyttö oli tuonut belgialaista suklaata ja se oli aivan taivaallista. Maistuu kyllä Fazerit aivan laimeelle sen jälkeen.

Kapitalismi: Kävin perjantaina Minnan kanssa vihdoin ja viimein Olympia-Einkaufszentrumissa. Melkein tuli Itistä ikävä (okei, ei ehkä Tallinnanaukiota). Tein sukkahousulöytöjä ja ostin myös sikamageet baarikengät, kun unohdin taas etten ole Korkokengillä Kävelevä Nainen vaan Converse-tyttö. Paitsi että mulla ei ole yksiäkään Converseja, mutta kuitenkin.

Tuli hankittua liput myös näiden poikien Münchenin keikalle.

Suunnitelmissa on ostaa lähiaikoina myös liput Nürnbergin Rock im Park -festareille. Samat bändit kuin Rock am Ringissä, mutta vaan lähempänä.

Kesäkuu, tule jo!