Keskiviikkona nautin kauniista ja aurinkoisesta, varmaan + 10 asteen kevätpäivästä istumalla koneella melkein koko päivän, mutta etenipä Hausarbeit sivulle 17. Tosin esseeni on aivan päätöntä ja hännätöntä sillisalaattia, jossa on liikaa ranskalaisia viivoja, kysymysmerkkejä ja suoria lainauksia Wikipediasta ilman mitään omaa ajattelua, joten paljon on vielä tehtävänä. Tai sitten vaan palautan 20 sivun Wikipedia-tiivistelmän proffalle ja katson mitä tapahtuu...
Torstaina lähdin kolmen muun finskin kanssa paikallisen Nasolinin ja parasetamolin voimin kelkkailemaan. Teki todella hyvää päästä ulos Wallbergin vuoristoilmaa hengittelemään sen verran kun tukkiutuneista hengityselimistä nyt tehoja lähti.
Tossa vaiheessa ylämäkeä alkoi jo vähän jännittää edessä oleva kelkkamäki.
Alkoi taas soida Sound of Musicin biisit päässä.
Vuokrattavina ei ollut muovisia pulkkia, Stigoja tai liukureita, vaan tällainen vanhan ajan kelkka. Hyvä että tajuttiin miten siinä pitää istua. Hidastin lähinnä upottamalla kantapäät lumeen ja ohjaaminen onnistui onneksi sen verran hyvin, etten lentänyt rotkoon. Mitään turva-aitojahan hieman jäisellä ja loskaisella radalla ei tietenkään ollut, jyrkkiä mäkiä, kurveja, kuoppia, pomppuja ja näköesteitä senkin edestä...
Pauliina laskemassa. Tuo mäki oli vielä ihan ok ja jotenkin pystyi ohjailemaankin. Ei ihme ettei pahemmin nähty lapsia radalla, mitä ensin ihmeteltiin, mutta tämä toden totta oli enemmän aikuisten juttu. Kaikilla pro-tyypeillä oli jokin jännä taktiikka, missä ne ohjaili kelkkaa yhdellä kädellä ja toisella nojasi taaksepäin. Joillain oli kypärätkin, ei mikään huono idea... Kuumottavinta oli radan reunassa sauvakävelevä pariskunta, mietin iät ja ajat miten ohittaa ne kunnes päätin niiden takia kävellä yhden osuuden ja pysyin juuri ja juuri pystyssä. Jossain vaiheessa päätin kuitenkin kelkkailla niiden ohi, lensin siitä tyylikkäästi kun tajusin olevani matkalla ojaan ja aiheutin niille päivän naurut. Olisi pitänyt törmätä niihin tahallaan ja tähdätä nilkkoihin...
Tässä istun pyörätuolissani... eikun siis Schlittenissäni (en oikeaoppisesti, en siis laskenut noin) vielä autuaan tietämättömänä radan vaarallisuudesta. Meidän piti siis alunperin mennä laskettelemaan, mutta päädyttiin halvempaan, lähempään ja ennen kokemattomaan vaihtoehtoon. Oli kuitenkin tosi hauskaa enkä ole pitkään aikaan nauranut niin paljon - tosin voi olla että se oli hysteeristä en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa -naurua?
Samana iltana kävin Sausalitoksessa kolmen vaihtarin läksäreissä. Paikka oli kiva, tosin meluinen ja häppäri mennyt jo ajat sitten. Hannele Lauri-/ puberteetista kärsivä 13-vuotias-poika -äänelläni en pystynyt juuri kommunikoimaan kenenkään kanssa ja tunnelma alkoi laskea viimeistään siinä vaiheessa, kun tarjoilija tiputti majoneesi- ja salsakastikekulhot selkääni. Pyysi sentään anteeksi, mutta olisi voinut vähintäänkin Long Island Ice Tean tästä hyvästä tarjota... No ei kai Saksassa nyt sentään. Olen todella huono hyvästeissä, enkä oikein mitään erityistä osannut lähteville vaihtareille sanoa; moikka ja nähdään joskus. En kai sitten tajua että ihmiset oikeasti lähtevät enkä välttämättä näe niitä enää, mutta ei siinä hetkellä muutakaan voi sanoa.
Eilen piti viettää rauhallinen päivä Hausarbeitin ja lähtövalmisteluiden parissa, mutta päädyinkin muuttamaan Pauliinaa Minnalle ja siinä vierähti mukavasti viisi tuntia. Voi sitä tavaran määrää, varsinkin kun ottaa huomioon että P on lähdössä Suomeen maanantaina lopullisesti. Matka taittui iloisesti kahdella ratikalla, ratikkoihin nousut ja niistä lähtemiset olivat aina erittäin jänniä ja kanssamatkustajat varmasti arvostivat. Onpahan taas jotain mitä kertoa lapsenlapsille. Bilettämäänkin piti lähteä, mutta muutto ja lenssu veivät voiton. Jäin sitten kotiin katsomaan Suomi-USA-peliä, jonka kämppikseni mulle läppäriltään ystävällisesti etsi vieläpä Yle TV 2: sen versiona Mertarannan selostuksilla kun Eurosport näytti vain jotain hiihtoa ja mulle meinasi tulla kummallinen ja entuudestaan tuntematon paniikki, että missaan lätkämatsin. Kolmas kerta elämässäni, kun katson lätkää vapaaehtoisesti ja kuinkas sitten kävikään... Vaihdoin kolmannessa erässä matsin töllöttämisen Martinan ja Eskon egotrippailuohjelmaan ja menin aikaisin nukkumaan. Onneksi en muuten tosiaan ikinä herännyt Ruotsi-matsin takia kuudelta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti