Loppuviikon saldo

Kulttuuri: *****

Olen käynyt Regensburgin golfmuseossa ja kalastus-ja metsästys/kahen kilon siika -museossa, mutta perjantaina katsastin tähän asti parhaimman erikoismuseon, joka on suomalaiselle kulinaristille totaalinen must-see. Kyseessä oli siis perunamuseo. Kyllä, ei ole olemassa asiaa mitä ei voisi museoida. Opin muun muassa, että perunasta voi tehdä puuteria ja balsamia, että perunassa on vähemmän hiilihydraatteja kuin omenassa, ja kuolasin wasabi-sipsejä, jotka kuitenkin jäivät ostamatta. Mutta miksi museossa käytiin läpi kaikki muut perunalajit paitsi pommes noisettesit ja perunasalaatti?

Tässä kuvassa Kolumbus ottaa Aatamilta omenan... eikun siis inkalta perunan. Pieni askel ihmiselle, suuri askel eurooppalaiselle perunanmussuttajille.

Bongaa Rosamunda.

Olimme aivan liekeissä perunoista.

Perunapariskunta.

Äidin pikavisiitti vauhditti kulttuuripisteiden kerryttämistä. Pääsin vihdoin Nymphenburgin linnaan. En malta odottaa linnan puistoon ja nurtseille pääsyä kesällä!

 Bongaa Michelin-turre.

Tuossa huoneessa Neuschwansteinin satuprinssi Ludwig II syntyi.

Katsastin vihdoin myös Alte Pinakothekin, joka oli pieni pettymys. Musta ei tullut Rubens-fania, Rembrandtit oli kyllä hyviä.

Tuo täti lukee Newtonia, mikä oli audio guiden mielestä todella merkittävää ja modernia tuohon aikaan (1600-luvulla? 1700-luvulla?)

Nämä oli mun lemppareita.

 Kävin taas kansallisteatterissa, tällä kerralla yläorrella ja lavallekin oli vaihteeksi suorat ja esteettömät näkymät. Käytiin katsomassa venäläistä Tshaikovskin säveltämää Onegin-balettia. Yllätyin positiivisesti siitä, kuinka hyvin baletissa voi kertoa tarinoita musiikilla ja tanssilla ilman vuorosanoja. Tanssijat olivat todella ilmeikkäitä ja loistavia miimikkoja; vaikkeivät kasvojen ilmeet piippuhyllylle asti välittyneetkään, liikkeet ilmaisivat jo paljon. Ei ollut ollenkaan tylsää tai vaikeaa enkä nauranut kertaakaan sukkahousuille.

Biletys: **

 Lukukauden viimeinen Stammtisch oli loppuvaiheesta yllättävän hyvä, johtunee Sangriasta. Sain myös yllättäen yhden jenkkikämppikseni innostumaan Stammarista, yleensä se ei tietääkseni käy juuri missään, kuten eivät muutkaan kämppikseni - tai sitten niillä on aina jotkut salaiset kreisibailut jossain mistä en tiedä mitään. Muuten bilerintamalla on ollut aika hiljaista, perjantain kolmista bileistä menin valitsemaan väärät. Aina ei voi onnistua. Viime yönä tosin nukuin pitkästä aikaa melkein yhdeksän tuntia, jonka jälkeen olin aivan uudestisyntynyt. Pitäisiköhän pitkät yöunet ottaa tavaksi?

Rantakuntoon 2010-projekti: *

Keskiviikkona suunnitelmissa oli aerobic, mutta keskustan Hochschulsport oli yllättäen kiinni. Tulimme Pauliinan kanssa siihen tulokseen, että jos emme voi urheilla, syödään sitten herkkuja. Päädyimme kivaan vaaleanpunaiseen kahvilaan, jossa söin sitten myös Pauliinan kakkupalan, kun se ei tykännyt siitä. Ei näin. Torstaina sentään tapahtui jotain ryhdistäytymistä oudossa, mutta tehokkaassa fitnesstrainingissa, ja tänään lenkkeilin ihanassa keväisessä auringonpaisteessa. Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu, mitä nyt vaan ajattelen sekä laihduttamista että syömistä melkein koko ajan ja olisi suuri kiusaus lähteä huoltsikalle suklaan perässä - mutta nyt täytyy keskittyä. Tässä maassa on kyllä todella vaikea laihduttaa. Miksi niin moni kiva juttu on joko lihottavaa, laitonta tai moraalisesti arveluttavaa?

Suomi-/suomalaisuus-osio: ****

Olen huolestuttavasti muuttumassa niin isänmaalliseksi, että harkitsen heräämistä huomenna klo 6.00 Suomi-Ruotsi -jääkiekko-ottelun takia, vaikken edes seuraa jääkiekkoa saati mitään urheilua enkä tiedä mitään siitä. Sisäinen patrioottini nosti päätään myös, kun menin taas ostamaan Gentlemen's Quarterlyn tämän kansikuvan vuoksi...

 Joo joo, en tykkää formuloista. Mutta toi Keken poika on ihan kiva.

Olen myös seurannut näitä kotimaisia laatuohjelmia:

Vitsi Martinan synnytysjakso oli jännä. Ja Matkaoppaat kuuluu sarjaamme loistavat myötähäpeän tuntemis-/vahingonilo -ohjelmat.

Äiti toi mulle Elovenan makupuuroja. <3 Huomenna menen Viktualienmarktin Suomi-kauppaan (kyllä, täällä on sellainenkin ja sieltä saa muun muassa Panttereita ja Fizziä) etsimään yhdelle ranskalaiselle Marimekko-fanille synttärilahjaa.

Hausarbeit: *

Aika hiljaista on. Essee etenee hitaasti mutta... hitaasti. Ei enää ikinä Hauptseminareja meikäläiselle, mitä oikein ajattelin?