Rokkia puistossa

Kello on 0.03 ja ekaa kertaa tänään mua ei väsytä. Kesän eka festariviikonloppu takana, toinen sessio ehkä sitten elokuussa Helsingissä. Kesä ilman festareita ei ole kesä ollenkaan! Miten neljä yötä teltassa ja pidennetyn viikonlopun aikana iholle kertynyt kuonakerros voikin tehdä niin väsyneeksi? (No kävin mä suihkussa. Kerran.) Oli se kuitenkin sen arvoista. Ei harmittanut muuten yhtään viikonloppuseminaarin missaaminen, ihan unohdin koko asian. Sainhan kuulla Tom Morellon kitarasoolot, pomppia Pendulumin tahtiin, istua nurtsilla auringonpaisteessa kuuntelemassa kun itse one and the only Slash soitti Sweet child of minea, joutua moshpitiin Gogol Bordellon keikalla, kuolata Dave Grohlia, nähdä Rammsteinin ja Kissin uskomattomat showt ja ihmetellä kuinka kolme Musen kaveria saa niin uskomattoman soundin aikaiseksi. Muun muassa. Missasin suomalaiset edustajat HIMin, Disco Ensemblen ja Indican. DE on ainoa minkä missaaminen vähän harmittaa, mutta olivat laittaneet sen päällekkäin Musen kanssa - voi finskiparkoja!

Ihmiset eivät olleet läheskään niin päissään kuin Suomessa, vaikka alkoholisäännökset olivat huomattavasti löysempiä. Festarialue muistutti kylläkin jo toisena päivänä aikamoista kaatopaikkaa, kun roskikset loistivat poissaolollaan ja siivous oli festarivieraiden vastuulla porkkanana roskapantti - 2,5 €/säkki. Ai toimiko? No ei. Aurinko paistoi ja bikinit olivat kova sana. Oli siis tuuria säiden kanssa, perinteinen festarisade yllätti vain torstaina.

Positiivista: Ei kaljatelttaan jonotusta. Ei aikaavieviä minigrip-ym salakuljetussäätöjä. Parempia ja isompia bändejä kuin Suomessa melko hyvään hintaan. Suht rauhallinen leirintäalue, vaikka jollain oli kirveskin (!) mukana. Kukaan ei kaatunut meidän teltan päälle, ei eksynyt sisään tai tehnyt muuta tuhoa. Mitään ei pöllitty. Meidän teltta oli todella iso ja korkea, aivan optimaalinen siis. Parasta oli ennen kaikkea hyvä porukka, joka jakoi saman musiikkimaun ja festariasenteen, vaikkei niin hyvin etukäteen tunnettukaan.

Negatiivista: Hieman huonot järjestelyt ja skeidan määrä. Agressiiviset saksalaiset, jotka keikalla joko seisovat jähmeänä tai sitten aloittavat hullun moshpitin. Olen jo tottunut moshpiteihin ja osaan jo töniä tyyppejä takaisin rinkiin tarvittaessa kyynärpäiden avulla, ja osaan päästä ringistä ulos, mutta itse en mene vapaaehtoisesti sisään. Ekana päivänä oli kyllä paniikkikohtaus lähellä, kun yleisö alkoi Rage against the Machinen keikkaa ennen huojua ja liikkuminen oli lähes mahdotonta ja kivuliasta. Mikä näitä sakemanneja oikein vaivaa? Ilmeisesti kaikki pingotus, kohteliaisuus, muodollisuus, byrokratia ja muu sääntöjen noudattaminen aiheuttaa latenttia agressiota, joka on pakko purkaa tavalla tai toisella...

 Gogol Bordello. Ainoa bändi jota pääsin noin eteen katsomaan. Positiivinen yllätys muuten!

Kannattaa olla italiaanojen kanssa telttailemassa, ne ottaa Trangian mukaan ja kokkaa pastaa. Voittaa festarimätön 6-0.

Rock im Park pidettiin muuten kentällä, jossa pidettiin aikoinaan natsien kokoontumisia ja paraateja. Nuo pömpelit on rakennettu sitä varten. Mitäs niitä suotta purkamaankaan...

Natseista puheenollen, tässä Rammsteinin settiä. No joo, tiedän ettei natseilla ja Rammsteinilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta... Oli kyllä hyvä show ja oli kiinnostavaa nähdä saksalaisia Rammstein-faneja, kun kaikki täällä tähän asti tapaamani saksalaiset ovat poikkeuksetta vihanneet Rammsteinia. Til Lindemann (menikö oikein?) oli todella vaikuttava ja vähän pelottava ilmestys - ja se ääni... Mulla on muuten nyt uusi Rammstein-suosikkibiisi: Du riechst so gut. Aika ahdistava, mutta hyvä. Porukkamme jenkkivahvistus soitti sen ennen keikkaa mulle mp3-soittimestaan ja kertoi sen biisin tehneen siitä Rammstein-fanin, opettelemaan saksaa ja hakemaan vaihtariksi Müncheniin. Nicht schlecht.

No siinä ois Davea. Mitäköhän se tekee tässä kuvassa?

Airbournen laulaja-kitaristi teki Michael Monroet, mutta veti pidemmän korren kun kitarakin oli kiipeilyssä mukana.

Rock im Parkin paras bändi. Aito alkuperäinen Kiss. Kaikki jäsenet olivat jossain vaiheessa yläilmoissa, pommit räjähtelivät, oli valoja, ilotulituksia, kommunikaatiota yleisön kanssa, noin kahden tunnin setti, lähes kaikki hittibiisit - legendaarista. En tiedä mitä Kissin keikka normaalisti maksaisi, mutta oli todella siistiä nähdä ne festareilla. Paul Stanleyn ääni ei aina kestänyt ja tekniikka petti kun rumpali lauloi, mutta mitäs pienistä. Parasta oli, kun Kiss omisti God gave rock'n' rollin Ronnie James Diolle ja sitä laulettiin sitten yhteen ääneen hurmiossa. Liikkistä.

Muse aiheutti myös aikamoista joukkohysteriaa. Meidän sukupolven Oasis? Mutta miten tuo laulaja voi laulaa ihan samalla tavalla livenä kuin levyllä? Ei mene meikäläisen jakeluun...

Aah, festarit on niin kivoja. Mutta on sivilisaatio ja hygieniakin aika kivoja juttuja. Opiskelu taas ei, varsinkin kun nyt tuli taas kiva kesälomafiilis. Ai niin: referaatti meni ok. Jännitin tosin liikaa ja puhuin liian nopeasti. Ensi kerralla sitten itsevarmemmin. Ja Euroviisut onnistuin näkemään Bulgaria-Norja-Islanti -vahvistuksella. Saksa ei mennyt erityisen sekaisin voitosta, ei ainakaan München. Paikallisilla on prioriteetit ihan sekaisin... Mistä tulikin mieleen, että futiksen MM alkaa perjantaina. Huokaus...