Enää noin viisi viikkoa Erasmus-aikaa - okei, ehkä viisi ja puoli. Hämmentävää. En tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen ja fiilikset on toisinaan vähän ristiriitaiset. Nyt kun lähtö lähenee, ei mene päivääkään etten ajattelisi Suomeen paluuta. Täytyy varmaan vastapainoksi tehdä tänne jossain vaiheessa lista asioista, joita tulen ikävöimään Saksasta... Siitä listasta ei tule kyllä yhtä pitkä kuin Suomen listasta, mistäköhän johtuu? Täytyy myös jossain vaiheessa ottaa kuvia kaikista futiksen MM:n liittyvistä mainoksista ja krääsästä mitä tulee vastaan, niin saatte oikean kuvan tästä kansanjuhlasta. Miksei Suomi täyty Suomen lipuista ja kaiken maailman oheistuotteista kun on lätkän MM-kisat? Siinä ei vain ole tarpeeksi rahaa ja sponsoreita pelissä...
Olen alkanut päästä jo vähän kiinni tähän potkupalloon, viimeisin Saksan peli Ghanaa vastaan oli mun mielestä jo melkein jännittävä. Perin kummallista... Tulen varmaan muistelemaan tätä suurta futiskokemusta myöhemmin, kun tuskin tulen vastaavaa enää näkemään, ellen satu olemaan taas ulkomailla seuraavien kisojen aikoihin. Futiksesta puheenollen, eilen kokeilin vihdoin pöytäfutista eli kickeriä, se jos mikä on saksalaista ja niitä pöytiä on lähes jokaisessa baarissa ja Mensassakin. Olin aika hidas ja kädetön, kuten kaikissa tuollaisissa peleissä yleisesti ottaen, mutta oli ihan hauskaa. Täytyy jatkaa treenailua.

Torstain "referaatti" meni ihan hyvin. Nukuin toisinaan silmät auki ja putosin kärryiltä keskustelusta, muttei se ollut niin vakavaa. Tein itse asiassa enemmän töitä kuin saksalaiset ryhmäläiseni - kirjoitin omasta osuudestani (7 sivua) kolme sivua muistiinpanoja (tähän meni kolme ja puoli tuntia), ne ei kirjoittanut mitään tai ainakaan lähettäneet mulle mitään, mutta oli niin vaikuttuneita mun panostuksesta että ne otti suurimman osan mun muistiinpanoista meidän niin sanottuun esitelmään ja koko roska noudatti mun muistiinpanojen rakennetta. Sovittiin ehkä viisi minuuttia ennen shown alkua kuka sanoo mitäkin. Loppujen lopuksi kyseessä ei ollut esitelmä, vaan keskustelun vetäminen - piti samaan aikaan siis pysyä mukana keskustelussa, improvisoida, kirjoittaa muistiinpanoja ja miettiä pitääköhän mun nyt sanoa jotain ja jos niin mitä. Sekavaa. En siis sanonut juuri mitään, luin pari pitkää sitaattia ääneen mikä oli todella tuskallista, koska en ollut treenannut sitä yhtään. Kunnon töks-töks-sönköttämistä. Vähemmästäkin tulee suorituspaineita. Onneksi kyseessä oli vain luentosarjan lukupiiri eikä tuosta saa arvosanaa. Ja pääasia että se on ohi.

Saatoin kyllä tehdä enimmäkseen turhaa työtä, sillä kuulemma tenttiin tulee vain luentokalvot eikä lukupiirin materiaalia - kaikki statementit, referaatti ja lukupiiriin osallistuminen ovat siis todennäköisesti hukkaanheitettyä aikaa. Jaksan kerta toisensa jälkeen yllättyä siitä, kuinka epäselvää ja epäorganisoitua niin moni asia tuossa yliopistossa on. Taas yksi esimerkki: viime keskiviikon seminaarissa opettaja oli myöhässä 35 minuuttia ja silti melkein kaikki opiskelijat tulivat kiltisti paikalle ja odottivat opettajaa. Suomessa jengi olisi jo lähtenyt kävelemään. Opettaja sanoi kyllä edellisellä kerralla tulevansa sitten myöhässä, muttei osannut arvioida paljonko olisi myöhässä - Suomessa kukaan ei olisi vaivautunut tulemaan paikalle tai odottamaan niin kauan. Ja mä kun luulin, että täällä opiskelijat protestoisivat ja kritisoisivat enemmän kaikenlaisia opiskelujärjestelyiden epäkohtia, kun täällä oli syksyllä isoimman luentosalin, Audimaxin valloituskin ja mielenosoittajat asuivat päärakennuksessa, mutta ilmeisesti tuollaiset pienemmät, mutta silti asioiden sujuvuutta ja ajankäyttöä häiritsevät tekijät eivät saa saksalaista barrikadeille.


Hyvää juhannusta muuten - täällä on vihdoin paremmat kelit ja olen lähdössä uimaan ja kenties myös saunaan. Tosin vain maauimalaan, mutta on sekin jotain. Täällä ei juhlita juhannusta enkä saanut selvitettyä mitä täällä asuvat skandinaavit tekevät, mutta kun tulee säkkipimeää jo klo 22 aikaan, jussin juhlimisessa ei välttämättä ole paljon järkeä. Vähän ikävä kesämökkeilyä, mutta eiköhän ilmankin pärjätä.