Angstipostaus

Miksi aina kun joudun jättämään bileet väliin, tuntuu että missaisin jotain megalomaanista?

Piti tänään mennä Nachtgallerieen Erasmus-bileisiin, mutta tulin tunti sitten yliopistoliikunnasta( joka oli muuten ihan jees kokemus, joskaan ei Helsinkiin verrattavissa) ja huomenna pitää tosiaan olla aamuseitsemältä lähtövalmiudessa Freiburgiin. Ajattelin alunperin, että tää idea on ihan toteutettavissa; jumpasta kotiin, pikapakkaaminen ja ruoka ja laittautuminen, sit pre partyyn kämppään jossa en oo ikinä ollut ja jonne en osaa mennä, sit taas yli 100 hengen bileisiin, sit 2 h unta ja pahaa oloa seuraavana päivänä bussissa yhdistettynä sosialisointiin ja epätoivoiseen hotellihuonekavereiden etsimiseen.

Voisin kai vielä periaatteessa mennä, mutta pyykit on vielä nostamatta, ja joudun varaamaan ainakin tunnin matkoihin - viistoist minsaa metrikselle, metriksellä odotellaan tähän aikaan jo vähän kauemmin kuin päivällä, sit metron vaihtoa, epätoivoista suunnistamista, paniikkipuheluita, ja ääni muuttuu ihmismäisestä varismaiseksi lennossa.

En olekaan supernainen, olen vain vanha, väsynyt, kurkkukipuinen ja tylsä. Epäonnistunut Erasmus?

Tilanteita

1. Lauantaina metrossa, matkalla päärautatieasemalle ja sieltä Regensburgiin, kuulin sellaista Mika Häkkis-englantia että huh huh. Meinasin kääntyä ja kysyä ootko Suomesta, mutten kehdannut. Jossain vaiheessa kuitenkin käännyin kysyäkseni, onko nekin menossa päärautikselle, koska olin myöhästymässä vähän ja tietääkö ne minne päin pitää mennä. Tästä seurasi, että mua vastapäätä oleva tanskalainen (sain siis tietää vasta myöhemmin että se oli tanskalainen) sanoi että se on menossa sinne ja voin seurata sitä. Ok, no mentiin kaikki siitä sitten samaan S-Bahniin ja jotain juttelin sen tanskalaisen kanssa ja sanoin mistä oon. Tää suomalainen kuuli sen ja kysyi: Did you say you're from Finland? Ja sit möläytin, että joo, ja että arvasin että säkin oot. Siihen suomalainen, että ai mistä arvasit, ulkonäöstä vai mun englannista, johon meikäläinen että molemmista. Joo-o...

2. Maanantaina asuntolan kulinaristinen maailmanmatka -illassa yks random-mies vaan kysyi multa yhtäkkiä suomeks, että ai sä olit Suomesta vai. Paljastui, että se oli yhden asuntolan työntekijän vieraana täällä ja Karjalasta. Oli niin outo kokemus puhua suomea täällä asuntolassa...

3. Tänään oltiin Minnan kanssa U-Kinossa, eli yliopiston kerran viikossa olevassa leffaillassa katsomassa Amores Perros. Leffan jälkeen sanoin Minnalle, että olipas paras leffa pitkään aikaan, kunnes yhtäkkiä meidän edessä oleva tyttö kääntyi ja kysyi suomeks, puhuttiinko me just suomea. Se oli saksalaisen kanssa siellä, mutta tää saksalainenkin tiesi Suomesta vaikka mitä, osas joitain sanoja suomeks ja pelaa täällä suomalaista pesäpalloa ja on käynyt sen takia Suomessa 8 kertaa... Siis wtf?? Mistä näitä suomalaisia oikein tulee??? Suomessa on 5 miljoonaa suomalaista ja ulkomailla sitten 80 miljoonaa, kuten saksalainen murjaisi. Niin kai sitten, mutta täytyykö Münchenin olla tässä suhteessa kuin Kanaria...

On elämä pullaa

Maanantain kulinaristinen maailmanmatka oli hauskinta vähään aikaan. Asuntolassa oli siis tällainen tapahtuma, johon piti kokata jotain oman maan ruokaa ja soittaa jokin biisi. Täysin vapaaehtoista, mutta tottakai osallistuin kun oli kerrankin tilaisuus höpistä Suomesta. Myös monet saksalaiset kokkasivat jotain, olivathan ne sentään alunperin ulkopaikkakuntalaisia... mikä oli vähän hölmöä, koska luulin että illan tarkoituksena oli keskittyä pelkkiä ulkkareihin, mutta toisaalta olipahan enemmän hyvää ruokaa. Ajattelin aluksi tehdä korvapuusteja, mutta tajusin pian etteivät leipomistaitoni-ja vähäiset intoni riitä rullienpyörityshifistelyyn, joten päädyin sitten peruspulliin, kun en pelkkää salmiakkiakaan kehdannut tarjota kun kaikki muutkin teki jotain. Leipomiseen päädyin, kun ajattelin että niitä aineksia löytyy täältä helpoiten.

Suunnittelin tekeväni maanantaina muitakin juttuja, mutta pullien tekemiseen menikin koko päivä, jos prosessiin lasketaan ostosten metsästäminen kaupasta (mikä oli melko haastavaa) ja niiden kantaminen kotiin (todella haastavaa, koska ostoskassi painoi kuin synti) sekä jälkien siivoaminen (haastavaa kaikkialle levittäytyneen jauhon takia). Pullien leipominen oli lähinnä stressaavaa, ja niistä tuli aika oudon näköisiä, mutta kun maistoin niitä, tuli sellainen tunne että kaikki se vaiva oli sen arvoista. Ja kaikki tykkäs niistä, vain yksi pulla jäi yli. Salmiakkikin meni kuin kuumille kiville, uskomatonta mutta totta. PMMP:stäkin tykättiin. Halusin soittaa sitä, koska en kuuntele oikein muita suomalaisia bändejä (paitsi nyt täällä lähes päivittäin jotain suomalaista YouTubesta), ja joka tapauksessa halusin soittaa nimenomaan jotain suomenkielistä, joka ois mahdollisimman kaukana kaikkien tuntemasta Lordista. Oli hauska kuulla myös muiden ruoka-ja lauluesittelyjä ja tunnelma oli todella rento. Tuli sellainen olo että tämä on mun koti, ja turha ujostella kämppiksiä kun ollaan kaikki jos ei kuin suurta perhettä, niin jotain suurta porukkaa ainakin.

Tässä maailman rumin pulla. Liioittelin vähän jauhon kanssa. Onneksi kukaan ei tiennyt miltä pullan pitäisi näyttää.

Tuli muuten opittua, että pulla tarkoittaa penistä romaniassa... Joo-o.

Hajatelmia

Hohhoijakkaa. Mussutan Milkan ilmavaa suklaata ja mietin hommia mitä pitäisi vielä tehdä... Hankkia haastateltavia Communichatoriin, eli laitoksen lehteen, joka alkaa jo kyllästyttää mua ja kirjoittaa radiojuttu, plus keksiä miten saan kaksi linkkiä pdf:stä auki. Lol. En jaksais millään mennä taas turhautumaan radiotunnille, joka on aina vaan pelkkää ideoiden pyörittelyä ja muiden töiden edistymisen kuuntelua. Parasta siellä on lappujen kirjoittaminen Christinan kanssa, en ole siis kehittynyt yläasteajoilta henkisesti tässä suhteessa mitenkään... Tai oikeestaan ei kirjoiteta lappuja, vaan yhdelle lapulle vuorotellen lauseita sitä mukaa kun alkaa turhauttaa ja halutaan kommunikoida keskenämme ("miksi me ollaan täällä? miksi noi puhuu tosta aiheesta? ootko huomannut että kaikki saksalaiset näyttää hiiriltä?"). Parhautta.

Communichator on saanut mut tosissaan ikävöimään Groteskia ja sen tekemistä, kun juttujen taso on mitä on... Haluaisin vaan kirjoittaa yhteiskunnallisempaa lehteä, sellaista jota joku voisi lukea ja josta huomaisi, että tämä on nimenomaan alan opiskelijoiden tekemä lehti, eikä mikään pilipali mä ja mun harrastukset-juttu. Tosin ei välttämättä rahkeet riittäis saksan suhteen moiseen... No, katsotaan millaisia haastattelutilanteista sitten tulee. Melko kuumottavia tod.näk.

Olen motivoitunut tällä hetkellä vain modernisaatiokurssista, mutten kuitenkaan noiden kaikkien artikkelien lukemisesta. Helsingin yliopisto on saanut mut unohtamaan sellaisen käsitteen kuin läksyt ja niiden tekemisen muistamisen, kun kaikki hommat siellä kasautuu yleensä vikoille viikoille, eikä todellakaan joka tunnille tarvitse tehdä mitään. Hesassa olisi ennenkuulumatonta jos opettaja sanoisi ex tempore, että tehkääpä ylihuomiseksi tällanen kirjotusjuttu ja lähettäkää se mulle, sit kaikki ois vaan mitvit, ei mulla oo aikaa, ei tollasta voi sanoa noin lyhyellä varoitusajalla; täällä se on normaalia. Teen myös modernisaatiossa lopuksi 20-sivuisen esseen, ja Helsingissä se kandi on 20 sivua... Joten älkää valittako kandista, mun pitää nyhjäistä samankokoinen pruju ihan normikurssia varten. Tosin ehkä kuitenkin hieman helpommasta aiheesta...

Täällä Audimaxin valloitus on kestänyt jo viikon. Opiskelijat demonstroivat vähän kaikkea vastaan näköjään. En ymmärrä, miten salin valtaus vaikuttaa mihinkään. Salissa haisikin siltä että siellä on ollut porukkaa viikon verran, ja tiistai-iltana ihmiset oli kokoontuneet pääkkärin takapihalle dokaamaan... Kummallista.




Tykkään muuten siitä, että vaikka tää on iso kaupunki ja yliopisto on maan toiseksi suurin, saatan silti nähdä muutaman tutun jota moikata päivän aikana päärakennuksella. Vähän niin kuin kotona. Siitä tulee hyvä mieli, ja LMU vaikuttaa hetken vähän vähemmän suunnattomalta ja epämääräiseltä ja München pienemmältä paikalta.

Eilen juteltiin muutaman vaihtarin kanssa siitä, kuinka joskus tulee ihan ulkopuolinen olo jos on missannut bileitä tai tapahtumia ja putoaa ihmisten jutuista kärryiltä. Tultiin siihen tulokseen, että ihmiset voi toisaalta unohtaa sut nopeesti, mutta toisaalta on helppoa päästä uudestaan mukaan porukkaan, eikä loppupeleissä kukaan muista, olitko joissain bileissä tai et. Täällä elämä on tosiaan muutakin kuin biletystä, ja musta tuntuu että olen nähnyt Erasmus-bileet jo, vaikka en hirveän aktiivinen kreisibailaaja ole ollutkaan. Moni muu oli samaa mieltä; voisi kokeilla vaihteeksi jotain muuta kuin massabileitä joissa ei kuitenkaan ihmisiin pysty niin hyvin tutustumaan. Tänä viikonloppuna tsekkaan, miten Tutorian (yliopiston ulkkarit, muutkin kuin erasmukset) ohjelma eroaa Mesan (erasmus) retkistä - tuskin mitenkään radikaalisti - kun lähden Freiburgiin ja Strasbourgiin. Tuleepahan käytyä sitten Ranskankin puolella!

Mihin katoaa päivät?

Hikisessä PC-Raumissa taas. Piti lukea modernisaatiolappuja, mutta kuinkas sitten kävikään. Täällä on taas melkein kesä, outoa, täytyy oikeesti ruveta tsekkaamaan niitä säätiedotuksia...
Ahdistaa kun tää vaihtoaika vaan häviää jonnekin, enkä ole Regensburgia ja Neuscwansteinia lukuunottamatta vielä käynyt muissa kaupungeissa. Ois kiva saada Münchenistä taukoa välillä, vaikka tää on ihana paikka ja mähän tulin tänne myös näkemään muuta Saksaa... Ei tässä muu auta kuin ottaa jossain vaiheessa viikko ommoo lommoo ja tehdä jonkinlainen reittisuunnitelma. Mihin ihmeeseen tää aika menee? En ehdi todellakaan tehdä kaikkea mitä suunnittelin. Hitsi kun pitää opiskella, eikä voi vaan pitää hauskaa... Mulla ei siis taas vaihteeks oo mitään motivaatiota lukemiseen.

Haluaisin jossain vaiheessa myös selvittää, mikä on Saksan ykköshittibiisi just nyt, kuka on kuumin julkkis tai mikä on katsotuin tv-ohjelma... Mulla ei oo näistä mitään hajua. En ole pariin päivään lukenut Süddeutsche Zeitungiakaan. Viime viikolla joku saksalainen futispelaaja teki itsarin ja täällä oli opiskelijamielenosoitus tänä vuonna alkaneita lukukausimaksuja vastaan - mielenosoitus tapahtui suurimmassa luentosalissa eikä edes missään ulkona, saati parlamenttitalon edessä. Lame.

Mutta nyt Christinan kanssa brainstormaamaan radiojuttuja, jatkoa seuraa illalla!

Viikon kuvat

Viikon saldoa. Valitettavasti en jaksanut ottaa lauantaina bilekuvia, joten niitä ei nyt sitten ole...

Tiistaina pääsin vihdoin Ikeaan! Mukaan tarttui kuvan hyvin aikuismainen matto, joka ei tod. peitä huoneeni lattiaa, mutta maksoi vaan 2,50... ja kattokaa nyt kuin söpö se on! Myös 50 sentin eteismatto, rieskaa (parempaa kuin edellisen postauksen smörbrod) ja tummaa makaronia tuli ostettua. Ikea oli kuitenkin sen verran hanurissa että tuskin tulee hirveän montaa kertaa käytyä syömässä köttbullia.


Lauantaipäivän vietin Regensburgissa noin sadan muun erasmuslaisen kanssa. Vanha kaupunki oli ihana (eihän me muualla oltukaan) !

Regensburgin linnan torni oli kiinni, joten käytiin vain tutustumassa keskiaikaisiin kidutuslaitteisiin, joissa kuvassa yksi... Sillä ilmeisesti hirtettiin ihmisiä, muuta en tajunnutkaan. Noi kidutuslaitteet oli kyllä suht laimeita, olin vähän pettynyt...

Piipahdettiin myös "Euroopan kuuluisimmassa" golfmuseossa. Tuli opittua muun muassa, että golf oli alunperin talviurheilulaji, ja nähtyä maailman vanhin golfpallo 1500-luvulta, joka oli kai tehty kivestä... Josta en jostain syystä ottanut edes kuvaa, kaikesta turhasta golfkrääsästä kuitenkin, vaikken edes tiedä golfista mitään saati erityisemmin pidä siitä. Museo ei keskittynyt kuuluisimpiin golfpelaajiin vaan vain vanhoihin mailoihin ja palloihin... ja tietty krääsään. Miten golfista tosiaan voi olla niin paljon krääsää??
Museon kaupasta sai ostaa vanhoja golfpalloja, hintahaarukka 10-100 €. Jostain kumman syystä en hirveesti innostunut niistä... Golfmuseo oli tosiaan antiikkikaupan yhteydessä ja klassinen musiikki vain soi. Niin ihanan... aristokraattista? Snobia? Porvarillista? Elitististä?

Regensburgin jälkeen menin tosiaan ulos, mutta en jaksanut ottaa siitä kuvia. Eipä mitään kummallista tapahtunutkaan, olin yksillä irkkubaarissa ja sitten Kultfabrikissa, johon alan pian jo kyllästyä, nyt ainakin kun kuulin ettei oikeat müncheniläiset edes käy koko paikassa. En tosiaan ole enää muuten kipeä paitsi ääni on melko poissa, mutta kaipa sitä pitäisi ottaa selvää sikisrokotuksesta...

Happyhappyjoyjoy

Vitsi mä en enää valita soluasumisesta mitään kun mun kämppikset on niin ihania. Tänään aamulla yks toi mulle kuumemittarin, teetä ja paracetamolia. Äsken taas yks kysyi haluanko mäkin teetä ja sen sijaan että jättäis mulle vaan kuuman veden valmiiks, se siis ihan oikeesti teki mulle teetä... Laittoi sen kuppiin, laittoi teepussin siihen ja hunajaa. Ihanaa! <3 P.S. Kattokaa mitä löysin Netosta... Lol. Huom. original finnisch...

P.S: Yks ruotsalainen Erasmus-kundi on deletoinut mut FB-kaverilistaltaan!! Wtf??? Witsin ruotsalaiset...