Hajatelmia

Hohhoijakkaa. Mussutan Milkan ilmavaa suklaata ja mietin hommia mitä pitäisi vielä tehdä... Hankkia haastateltavia Communichatoriin, eli laitoksen lehteen, joka alkaa jo kyllästyttää mua ja kirjoittaa radiojuttu, plus keksiä miten saan kaksi linkkiä pdf:stä auki. Lol. En jaksais millään mennä taas turhautumaan radiotunnille, joka on aina vaan pelkkää ideoiden pyörittelyä ja muiden töiden edistymisen kuuntelua. Parasta siellä on lappujen kirjoittaminen Christinan kanssa, en ole siis kehittynyt yläasteajoilta henkisesti tässä suhteessa mitenkään... Tai oikeestaan ei kirjoiteta lappuja, vaan yhdelle lapulle vuorotellen lauseita sitä mukaa kun alkaa turhauttaa ja halutaan kommunikoida keskenämme ("miksi me ollaan täällä? miksi noi puhuu tosta aiheesta? ootko huomannut että kaikki saksalaiset näyttää hiiriltä?"). Parhautta.

Communichator on saanut mut tosissaan ikävöimään Groteskia ja sen tekemistä, kun juttujen taso on mitä on... Haluaisin vaan kirjoittaa yhteiskunnallisempaa lehteä, sellaista jota joku voisi lukea ja josta huomaisi, että tämä on nimenomaan alan opiskelijoiden tekemä lehti, eikä mikään pilipali mä ja mun harrastukset-juttu. Tosin ei välttämättä rahkeet riittäis saksan suhteen moiseen... No, katsotaan millaisia haastattelutilanteista sitten tulee. Melko kuumottavia tod.näk.

Olen motivoitunut tällä hetkellä vain modernisaatiokurssista, mutten kuitenkaan noiden kaikkien artikkelien lukemisesta. Helsingin yliopisto on saanut mut unohtamaan sellaisen käsitteen kuin läksyt ja niiden tekemisen muistamisen, kun kaikki hommat siellä kasautuu yleensä vikoille viikoille, eikä todellakaan joka tunnille tarvitse tehdä mitään. Hesassa olisi ennenkuulumatonta jos opettaja sanoisi ex tempore, että tehkääpä ylihuomiseksi tällanen kirjotusjuttu ja lähettäkää se mulle, sit kaikki ois vaan mitvit, ei mulla oo aikaa, ei tollasta voi sanoa noin lyhyellä varoitusajalla; täällä se on normaalia. Teen myös modernisaatiossa lopuksi 20-sivuisen esseen, ja Helsingissä se kandi on 20 sivua... Joten älkää valittako kandista, mun pitää nyhjäistä samankokoinen pruju ihan normikurssia varten. Tosin ehkä kuitenkin hieman helpommasta aiheesta...

Täällä Audimaxin valloitus on kestänyt jo viikon. Opiskelijat demonstroivat vähän kaikkea vastaan näköjään. En ymmärrä, miten salin valtaus vaikuttaa mihinkään. Salissa haisikin siltä että siellä on ollut porukkaa viikon verran, ja tiistai-iltana ihmiset oli kokoontuneet pääkkärin takapihalle dokaamaan... Kummallista.




Tykkään muuten siitä, että vaikka tää on iso kaupunki ja yliopisto on maan toiseksi suurin, saatan silti nähdä muutaman tutun jota moikata päivän aikana päärakennuksella. Vähän niin kuin kotona. Siitä tulee hyvä mieli, ja LMU vaikuttaa hetken vähän vähemmän suunnattomalta ja epämääräiseltä ja München pienemmältä paikalta.

Eilen juteltiin muutaman vaihtarin kanssa siitä, kuinka joskus tulee ihan ulkopuolinen olo jos on missannut bileitä tai tapahtumia ja putoaa ihmisten jutuista kärryiltä. Tultiin siihen tulokseen, että ihmiset voi toisaalta unohtaa sut nopeesti, mutta toisaalta on helppoa päästä uudestaan mukaan porukkaan, eikä loppupeleissä kukaan muista, olitko joissain bileissä tai et. Täällä elämä on tosiaan muutakin kuin biletystä, ja musta tuntuu että olen nähnyt Erasmus-bileet jo, vaikka en hirveän aktiivinen kreisibailaaja ole ollutkaan. Moni muu oli samaa mieltä; voisi kokeilla vaihteeksi jotain muuta kuin massabileitä joissa ei kuitenkaan ihmisiin pysty niin hyvin tutustumaan. Tänä viikonloppuna tsekkaan, miten Tutorian (yliopiston ulkkarit, muutkin kuin erasmukset) ohjelma eroaa Mesan (erasmus) retkistä - tuskin mitenkään radikaalisti - kun lähden Freiburgiin ja Strasbourgiin. Tuleepahan käytyä sitten Ranskankin puolella!