Huh, mikä viikonloppu. Intensiivistä, opettavaista, hauskaa, luovaa ja rankkaa block-seminaaria sisältäen ryhmätöitä ja esitelmiä auf Englisch - ja rankan työn lisäksi rankkoja hupeja. Olen erityisesti tällä viikolla tutustunut espanjalaiseen Christinaan, jolla on mun kanssa kolme samaa kurssia ja sen kautta taas uusiin vaihtareihin, ja ollaan käyty ulkona. Tosi hauska porukka, mutta kaikki puhuu mieluummin enkkua kuin saksaa, ja yleensä oon puhunut vaihtareiden kanssa vain saksaa, joten tänään olen taas ollut vähän kujalla kun enkku on jäänyt päälle... Tarttee skarpata ens kerral sen suhteen, vaikka mulla onkin kuulemma hassu suomalainen aksentti.
Viihdyn kyllä paremmin vaihtareiden kuin saksalaisten kämppisten kanssa, ei pelkästään siksi että vaihtareiden kanssa on helpompi puhua saksaa vaan myös siksi että vaihtarit vaikuttaa vähän sosiaalisemmilta ja menevämmiltä. Täällä ihmisillä on joskus vähän erilainen huumorintaju kuin mulla ja muutenkin... Siis saksalaiset osaa kyllä joskus olla suoraan sanottuna tylsiä. Mutta ois hauskaa mennä baariin näiden kämppisten kanssa joskus, ja nähdä millaisia ne on siellä. On täällä asuntolassakin ollut kahdet bileet, mutta ne on kuitenkin täällä samassa ympäristössä missä joka päivä ollaan ja vois olla vähän erilaista viettää iltaa ihan oikeessa baarissa niiden kanssa. Olen muuten huomannut, että puhun paljon parempaa saksaa kännissä kuin selvinpäin, tai jos ei muuta niin ainakin huolettomammin ja itsevarmemmin - mitä tästä opimme?
Perjantaina rankan seminaaripäivän jälkeen kävin kotona kääntymässä ja lähdin brittiläisen Selenan luo etkoille pelaamaan hauskaa juomapeliä. Olen nyt vähän kateellinen Olydorfissa asuville, kun ne asuu paikallisen Hoasin kämpissä ja niillä on naapureina muita vaihtareita, jossain on aina bileet ja huoneet on tosi kivoja, niissä on oma pieni vessa, muistaakseni suihku ja jonkin sortin keittokomerokin - siis ei mitään soluilua todellakaan, niin kuin luulin. Vessaan voi mennä vaikka alasti, ja jääkaapissa on vain omaa ruokaa, joka ei mystisesti katoa niin kuin mun kinkut. Huokaus... Tutustuin siellä myös tanskalaiseen Morteniin, jonka kanssa puhuttiin Roskildesta ja Mew'sta - niin siistiä!
Tytöt lähti hienompaan baariin ja mä menin Mortenin kanssa Erasmus-beach-bileisiin, jossa Olydiscoon oli roudattu kunnolla hiekkaa rantabiletunnelman luomiseksi. Suurin osa ihmisistä olikin siellä paljain jaloin, mutta eipä se muuten kovin biitsimäistä ollut. Ensin bileissä oli vähän laimeaa ja hukkasin tuttuni, bongasin tuttuja ranskalaisia mut ne keskittyi puhumaan tod.näk. ranskaa joidenkin tyyppien kanssa ja bilettäjä-tsekkiläisetkin lähti aikaisin. Loppujen lopuks löysin Mortenin ja kumppanit Kreikasta, Singaporesta, Islannista ja varmaan jostain muualtakin uudestaan, ja myöhemmin myös Cristinan joka onneksi piti huolta että lähdettiin puoli kolmelta ettei oltais niin kuolleita seuraavana aamuna seminaarissa. Kotimatkalla taksissa kuski antoi mulle oman henk.koht. kännykkänumeronsa; kun kysyin hölmistyneenä miksi, se ei sanonut mitään, mihin tivasin, että ai siksi että jos joskus tarvitsen taksia, ja sit se sanoi että no joo. Outoa.
Lauantaina kärsittiin darrasta seminaarissa kello 10-18, mutta lähdettiin tottakai taas ulos - tällä kertaa Atomic Caféen jossa oli tosi hauskaa, vaikka innostuinkin juhlimaan kuin stereotyyppinen suomalainen. Tutustuin taas uusiin ihmisiin, tunsin jonkinlaista sielunveljeyttä islantilaisten kanssa, yritin toivoa dj:ltä biisiä mutta se vaan huusi mulle jotain siihen sävyyn että pois mun reviiriltä, nolasin itseni Tanska-tietämättömyydelläni, tutustuin kalifornialaisiin olutkemiaopiskelijoihin jotka oli tosi huipputyyppejä ja opin, että vaikka ne onkin jostain niin siistin kuuloisesta paikasta kuin Kaliforniasta, ne on samanlaisia pulliaisia kuin me muutkin - ei ainakaan tanssi yhtään siistimmin mitä saksalaiset (tähän espanjalainen: "Germans can't dance! They don't move their hips!"). Aluksi vaan naureskelin niille jenkeille, että ei kai kukaan nyt voi opiskella oluen panemista - ketä kiinnostaa, se on vaan kaljaa, mitä opiskelemista siinä on - mutta sellainenkin ala siis tosiaan on olemassa. Kaipa se olut sitten on tosi jännä juttu kun siitä on tieteenalakin olemassa.
Olin kotona joskus seiskalta, ja aurinko oli jo noussut kun kävelin kotiin metrolta. Tänään en olekaan tehnyt mitään järkevää, mutta ei onneksi tarvitse, kun en enää aio koskea tuohon kammottavaan sosiologian readeriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti