sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Bücherschau, Weihnachtsmarkt, Dachau

Unohdin tänään kertoa mitä tein perjantaina - siis eilen. Päivä sujui rauhallisissa merkeissä niin sanotuilla kirjamessuilla, jotka eivät loppujen lopuksi olleet messut vaan kirjakauppojen syksyn/talven tarjonnan esittely. Tykkään kyllä kirjojen katsomisesta ja hypistelystä, erityisesti pokkareiden, mutta turhautti ettei niitä voinut ostaa ja esillä oli vain näytekappaleita. Kohokohta oli Oili Tannisen Nunnun löytäminen lastenkirjojen osastolta, tuli hirveet flashbackit ja olisin halunnut ostaa sen, mutta ilmeisesti täytyy vaan käydä Hugendubelissa etsimässä sitä... Siis loppujen lopuksi tuossa Bücherschaussa ei ollut mun mielestä mitään pointtia, mutta tulipahan nyt sekin nähtyä ja seura oli hyvää. Tämän jälkeen suuntasimme Marienplatzin Weihnachts/Christkindlmarktille. Joulumarkkinat alkoivat siis eilen ympäri Müncheniä; siis pystyssä on kojuja täynnä

1) ällömakeita leivonnaisia, muun muassa koristeltuja, jo Oktoberfestissä ihastuttaneita Lebkucheneita (sydänpiparit), suuria lumipalloja, joissa on ilmeisesti jotain imelää marsipaanihöttöä ja suklaalla kuorrutettuja hedelmiä... Yäääk...

2) Turhaa, joskin nättiä jouluroinaa, kuten kuusenkoristeita ja uusia figuureja seimiasetelmiin.








München lasipallossa! Tän turhuuden voisin melkein halutakin.

Sää oli joulusta kaukana, sillä satoi vettä ja olin muutenkin noussut väärällä jalalla sängystä, joten edes Glühwein (punaviiniglögi) ei tuonut mulle joulumieltä. Joulumarkkinoissa olikin parasta Pete Dohertyn (Kate Mossin exä) bongaaminen, tai ainakin luulin että se oli se... Siis turha julkkis, eikä edes hyvännäköinen, mut kuitenkin. Markkinoilta vetäydyttiin pub/ravintola Augustineriin, jossa tarjoilija suuttui mulle varmaan siksi, että otin kahvia ja tarjoili meille tuopinaluset heittämällä ne meidän syliin... Ah, saksalainen asiakaspalvelu. <3


Tänään olin Dachaussa tosiaan. Kiitos MESA:n säätämisen aikaa kaiken näkemiseen ei ollut tarpeeksi ja reissu meni vähän juoksemiseksi. Meillä oli siis vain vähän yli kolme tuntia koko mestan näkemiseen, mutta siihen olisi saanut kulumaan helposti päivän. Kannatti kuitenkin mennä.




Bunkkereita ei ollut enää kuin kaksi jäljellä, ja nekin rekonstruoituja. Keskitysleirin ohessa olevassa museossa oli vangeilta jääneitä kirjeitä ja valokuvia, sekä yksi vangin raitapaita ja -housut, mutta sellaista tavaramäärää mitä Auschwitzissa, kenkiä, matkalaukkuja, silmälaseja ja niin edelleen Dachaussa ei ollut - hiuskasasta puhumattakaan - eikä kokemus muutenkaan ollut yhtä järkyttävä. Järkytyin kuitenkin yhdestä junttipariskunnasta, joka kuvautti itsensä museossa ruumiskasakuvan kanssa... Hohhoijakkaa.

Tänään ois muuten kolmet bileet, yksi niistä ois jopa täällä asuntolassa, mut en jaksa mennä yhteenkään. Kerrankin lauantai-ilta kotona, sen vois viettää katsomalla vaikkapa tätä maailman turhinta tv-ohjelmaa, jos se saisi ajatukset pois Auschwitz-kuvista, jota rupesin muistin virkistykseksi googlettamaan... Kauniita unia ja silleen.

4 kommenttia:

  1. Ettekö te käyneet Dachaussa siinä rakennuksessa mis oli ne ruumiiden poltto -uunit ja kaasukammio? Se oli karmiva paikka.... Kylmiä väreitä tulee kun muistelenkin sitä. :(

    Kävitkö siinä luterilaisessa kappelissa mikä sinne on rakennettu? se oli kaunis.

    Mä haluisin niin kovasti Christkindlmarktille! Täytynee tyytyä tohon Vanhan Suurtorin joulumarkkinoihin... :-P

    -Marri

    VastaaPoista
  2. Joo siinä rakennuksessa kyllä käytiin... Olihan se karmivaa ja niin liukuhihnamaista; yhdessä huoneessa odotushuone, toisessa suihku (onneks oikea suihku), kolmannessa polttouunit, ja joku oli ruumiskasahuone...

    Siinä rakennuksessa oli myös vessa turisteille. Kuka haluaa käydä kaasukammiossa vessassa? :p No, eihän sitä kaasukammiota koskaan käytetty mut kuitenkin... No, ehkä se on herkimmille kävijöille tarkoitettu.

    Valitettavasti ei ehditty käydä siinä kappelissa, mutta katsottiin kyllä vaikuttava maanalainen juutalainen muistomerkki.

    VastaaPoista
  3. Mäkin sain lähiaikoina keskitysleirimuistutuksen, kun kävin katsomassa elokuvan Poika raidallisessa pyjamassa (ihan ok leffa muuten). Jotenkin keskitysleirit on aina tosi ahdistavia varsinkin, kun miettii, mitä kaikkea niissä on tapahtunut.

    Ja noi suklaaomenat (?) näyttää jotenkin tosi ällöiltä. x)

    -Laura

    VastaaPoista
  4. joo maistoin suklaamansikkaa ja se oli tosi pahaa!

    VastaaPoista