perjantai 6. marraskuuta 2009

Finlandisation

Oon tosi mielenkiintoisella sosiologian Modernisation and development of schooling -kurssilla, missä on opiskelijoita paitsi Saksasta, myös Kosovosta, Meksikosta, Turkista, Israelista, Kiinasta ja Venäjältä (ekalla tunnilla myös Jenkeistä). Tuolla kurssilla keskustellaan paljon ja tähän mennessä ollaan puhuttu modernisaation ja teollistumisen kehittymisestä. Ihmiset on aina jaettu kolmeen ryhmään: Israel, Meksiko ja Kiina (ns. developing countries), Venäjä ja Kosovo (Itä-Eurooppa) ja meitsi ja saksalaiset (Länsi-Eurooppa). Sitten aina ryhmissä keskustellaan ja lopussa ryhmät puretaan. Mun pitäis pitää enemmän meteliä mun ryhmässäni, koska olen ainoa ei-saksalainen. Viimeksi sanoin vaan että Suomen modernisaatio kehittyi samantapaisesti kuin Saksan mutta vaan paljon hitaammin. Tähän yks saksalainen sanoi, että eikös teidän maanne ollut kauan tosi köyhä mutta nyt se on maailman ykkösmaa/kärkisijoilla hyvinvointi-ja BKT-tilastoissa. Sit olin vaan et ai niin juu hehe. Kerrankin ois mahdollisuus kertoa Suomesta jotain muutakin kuin kliseitä ja ihmisiä kiinnostaisi, mutta mun vaan pitäisi enemmän käsittää kuinka ainutlaatuisesta maasta olen kotoisin.

Meninkin eilen illalla Wikipediaan (mitä tekisinkään ilman sitä?) palauttamaan muutamia Suomen historian käännekohtia mieleeni, jotta osaan kertoa niistä paremmin jos on tarvis. Ihmisillä on niin siistejä tarinoita tuolla kurssilla, erityisesti kosovolaisilla ja israelilaisella, ja meitsillä ei tunnu olevan mitään sanottavaa. Luin sitten mm. talvisota-artikkelia ja tunsin itseni vähän aikaa todella isänmaalliseksi, mistä en tiedä onko se hyvä vai huono asia... Kyllähän mä nuo perusjutut tiedän, mutta en muista sodan kaikkia vaiheita tai lukuja, ja nyt jos koskaan on hyvä tilaisuus vähän kerrata että mistä sitä oikein on kotoisin. Tosin talvisota ei suoranaisesti tuon kurssin modernisaatio-teemaan liity, mutta tulipa sekin nyt mieleen... Luin muitakin Wikipedian Suomi-sivuja ja joissain oli valittu vähän outoja artisteja edustamaan suomalaista musiikkimakua, esim. Jimi Tenor josta olen kyllä kuullut 100 kertaa mut en tiedä yhtään sen biisiä, ja muitakin outoja juttuja oltiin kirjoitettu... Jossain luki että koska Suomi oli niin agraarinen maa noin -50-luvulle asti, useilla suomalaisilla on kesämökki ja kaipuu luontoon. Totta vai ei, mutta ymmärsinpä taas enemmän ihmisten kesämökkihössötystä - ehkä tuossa on jotain perää...

Mutta tosiaan ihmeellinen isänmaallisuus ja ylpeys omasta kotimaasta ja sen erityisyydestä vaan valtasi mieleni, mikä ei ole ollenkaan tyypillistä mulle (Mitä seuraavaksi? Kiitos-huppari? Suomi-leijonakoru kaulaan?). Täällä aina välillä ajattelen käyttäytyväni tietyllä tavalla, koska olen suomalainen, mutta usein kun yllätän itseni ajattelemasta jotain tyyliin "olen hiljainen, koska olen suomalainen", yritän päästä siitä ajatuksesta eroon ja ajatella ennemmin että olen hiljainen, koska olen sen luonteinen eikä se liity mitenkään suomalaisuuteen; ei ole mitään homogeenista suomalaisten ryhmää johon haluaisin kuulua tai kokisin kuuluvani. Mutta totta kai suomalaisuus vaikuttaa mun identiteettiin ja on osa sitä, ja täällä olen huomannut sen selkeämmin kuin koskaan. Tajuan myös nyt etten usko että voisin asua vakituisesti ikinä missään muualla kuin Suomessa, ehkä vuoden jossain muualla mut that's it.

Opin muuten myös että saksalaiset keksivät termin suomettuminen... Hehee.

Tämän jälkeen menin YouTubeen kuuntelemaan suomalaista musiikkia; tällä kertaa jotain mitä en ikinä kuuntele ja jota pidän yleensä melko kurana. Siis suomiräppiä. Voitteko uskoa? Katsoin Fintelligensin Vaan sil on väliä -musiikkivideon, joka on kuvattu Helsingissä, ja useammat videon paikat on sellaisia joissa liikun tai ennen liikuin Hesassa melkein päivittäin tai joihin on muuten joku tunneside tai muisto; Herttoniemi, Kulosaari, Kaisaniemi, Hakaniemi... Olin ihan liikuttunut kun katsoin sen videon ja tuli totta kai hirvee koti-ikävä. Enkä edes tiennyt pitäväni Fintelligensista. Mutta se video täytyy joskus näyttää ulkkareille ketä Helsinki kiinnostaa että kattokaa, täs on mun huudit!

Mitä te kertoisitte tai olette kertoneet Suomesta, muutakin kuin sauna/salmiakki/sisu/Sibelius/joulupukki/Lappi/kossu-kliseitä?

7 kommenttia:

  1. Kerran yhdella kuoroleirilla mua rupes hirveesti ottaa paahan yleinen riehuminen ja ku menin huoneeseeni murjottamaan, tuli yks basso ja sano etta ala viiti olla noin suomalainen... en tiia, yleensahan ne kliseet on ne mista puhutaan, alkoholi ja kirosanat. Ma selitan aina suomen kielesta, kieliopista ja kielihistoriasta, ja mun opiskelukaverit on semmosia et niita kiinnostaa tommoset jutut. Jenkeissa puhuin aina kielesta ja siita, miten me pieni kansa voitettiin Venaja :) Niille oli tosin helpompi selittaa kaikkea, kun ne ei oikeestaan tienny muuta ku et suomi on unkarin sukukieli(!) ja et siella on kylma ja revontulia.

    VastaaPoista
  2. Isänmaallisuus on jees!! harjoitan sitä aina kuunnellessani jotain ihqua suomalaista musaa! :D onneks itsenäisyyspäivää on vaan kuukausi - sillon saa ylpeillä Suomesta oikeen luvan kanssa.
    Mä kertoisin et Suomi on ihana maa, ja että tääl on tosi kaunista luontoa (vaikka sitä osaa itte tosi harvoin arvostaa), ja että monet suomalaiset bändit tekee tosi hyvää musiikkia, ja että suomenkieli on maailman kaunein kieli!!! :D Joo, mun Suomi-fanitus perustuu siihen et tää on mun koti - siksi oon ylpeä Suomesta, vaikkei välttämättä ois mitään syytä... :-P Niin, ja sano kaikille, että Suomessa ihmiset osaa olla tarpeeksi etäisiä - ei tarvii naapureiden kanssa ystävystyä eikä kaupan tätien/setien kanssa harrastaa small talkia!!

    Muistaakseni ainoa mitä oon ulkomailla kertonut Suomesta on se, että meil on kaks virallista kieltä. :D

    t: Marri

    VastaaPoista
  3. *itsenäisyyspäivääN

    VastaaPoista
  4. Kerro niille saksalaisille, että Suomen pinta-alasta n. 70% on metsää, joten se, kun lapissa kaadetaan yks puu ei oikeesti oo niin suuri asia, että täytyy mennä Suomen suurlähetystön pihalle osoittamaan mieltä.:D Sekin saattaa olla mielenkiintoista, että noin 10% Suomen pinta-alasta on vettä.

    Mun mielestä se, mitä kannattaa kertoa riippuu paljolti siitä, mistä ne sun saksalaiset kaverit on kiinnostuneita. Jos ne tykkää musiikista kerro siitä, jos kirjoista niin sitten suomalaisista kirjailijoista ja kirjoista, jos historiasta niin sitten siitä jne.

    VastaaPoista
  5. Siis edellinen oli mun kommentti...
    -Laura

    VastaaPoista
  6. Joo small talkittomuus täytyy muistaa, sitä osaan nyt arvostaa... Mutta suomen kieli maailman kaunein kieli? Enpä oikein tiedä. Jännää tosiaan että niin monet tietää että unkari ja suomi on sukukieliä. Noi prosentit oli kans kiinnostavia!

    VastaaPoista
  7. Islantilaisten kielitietamys tosin ei oo mikaan kauheen hyva: lahes joka ikinen kerta joudun selittamaan etta EI, suomi ja islanti EI ole laheisia sukukielia!

    VastaaPoista