Ällötys

Tänään on parempi päivä kuin eilen, olen jo päättänyt sen. Olen taas tolpillani. Eilinen kuume saattoi johtua siitä, etten vaan nuku täällä tarpeeksi; edes 8 tuntia ei riitä mulle, ehkä siksi kun on niin paljon tekemistä ja niin vähän rutiineja eikä unirytmiä. Oon siis aina vähän väsynyt. Mutta lähden kohta hajoilemaan Aldiin ja tunkemaan tyhjät ei-Aldi-pulloni johonkin epämääräiseen roskikseen, koska en mitenkään pysty muistamaan mistä olen ne ostanut... Kyllähän se vähän kirpaisee, mutta ihan sama. Ei tää ollutkaan niin kierrätyksen mallimaa kuin luulin... ei todellakaan.

Mua ällöttää kun syön herkkuja melkein joka päivä ja joudun keskittymään, että muistaisin syödä vihanneksia ja hedelmiä. Mensassa ja asuntolassa ruoan ohessa olevat salaatit on todellakin pelkkää salaattia; siis pelkkiä salaatinlehtiä. Tai sitä yhtä vihannesraastetta, eikä mitään sekoitusta. Eikä mulla ole aikaa yliopistoliikuntaan, kun se on vain iltaisin... Ehkä just yhtenä päivänä viikossa, mut eilen piti tulla kipeeksi. Ja kun en oo tehnyt täällä kuin pari säälittävää hölkkä-/kävelylenkkiä, tunnen itseni varsinaiseksi löllyräksi ja tämä liikkumattomuuskin saattaa vaikuttaa mun yleiseen vireystasoon. Ällöttävää.

Mua on ällöttänyt myöskin alusta asti tän huushollin siivousvälineiden taso, erityisesti pesusienen joka on musta nähnyt parhaat päivänsä, ja sit 10 ihmistä tiskaa sillä. Koskakohan noi astiakaapitkin on viimeksi pesty, mahtaakohan siellä olla paljon pölyä? Ja koska keittiön ja olkkarin lattiat on viimeksi luututtu? Löysin yks päivä kun oli mun roskien vientivuoro (tai niin ainakin luulin), lattian nurkasta purkan ja se oli musta ihan sikaällöä. Ehkä liioittelen, mutta kuitenkin... Täällä käy kyllä siivooja, ja se jättää kyllä vessan hyvään kuntoon, mut noista muista tiloista en tiedä. Kyllä se kuitenkin noi kuivausliinat vaihtaa, mikä on ihan positiivista. En edelleenkään ole ihan varma, minkä siivoaminen on kenenkin vastuulla. Kukin siivoaa omat jälkensä, mutta joskus tuntuu että kukaan ei oikein tee mitään; toisaalta pari kertaa joku on tiskannut munkin tiskini, mikä on toisaalta kivaa, toisaalta ärsyttävää. Ei tää mikään sikolätti sentään ole, mutta huomaan vaan toisinaan etten ole tottunut soluelämään. Olen pari kertaa ajatellut vapaaehtoisesti imuroida keittiön lattian, mutta en sitten ole saanut aikaiseksi, ja toisaalta mäkin voisin vaan ruveta käyttämään kenkiä kaikissa yleisissä tiloissa niin ois vähemmän ällöä, mut en osaa... Tänään aamullakin joku oli keittänyt kahvia, enkä tiennyt kenen se on, ja mietin pitäiskö mun koputtaa jokaisen huoneen ovelle ja kysyä saanko juoda kupin kahvia, mut sit en vaan jaksanut ja otin kupillisen, meni syteen tai saveen. Tällä kertaa en kuitenkaan juonut kaikkea.