Miksi aina kun joudun jättämään bileet väliin, tuntuu että missaisin jotain megalomaanista?
Piti tänään mennä Nachtgallerieen Erasmus-bileisiin, mutta tulin tunti sitten yliopistoliikunnasta( joka oli muuten ihan jees kokemus, joskaan ei Helsinkiin verrattavissa) ja huomenna pitää tosiaan olla aamuseitsemältä lähtövalmiudessa Freiburgiin. Ajattelin alunperin, että tää idea on ihan toteutettavissa; jumpasta kotiin, pikapakkaaminen ja ruoka ja laittautuminen, sit pre partyyn kämppään jossa en oo ikinä ollut ja jonne en osaa mennä, sit taas yli 100 hengen bileisiin, sit 2 h unta ja pahaa oloa seuraavana päivänä bussissa yhdistettynä sosialisointiin ja epätoivoiseen hotellihuonekavereiden etsimiseen.
Voisin kai vielä periaatteessa mennä, mutta pyykit on vielä nostamatta, ja joudun varaamaan ainakin tunnin matkoihin - viistoist minsaa metrikselle, metriksellä odotellaan tähän aikaan jo vähän kauemmin kuin päivällä, sit metron vaihtoa, epätoivoista suunnistamista, paniikkipuheluita, ja ääni muuttuu ihmismäisestä varismaiseksi lennossa.
En olekaan supernainen, olen vain vanha, väsynyt, kurkkukipuinen ja tylsä. Epäonnistunut Erasmus?
Perth - osa 2. Mitä tehdä Perthissä?
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti