Nürnberg ja ryhtiliikkeen kaatuminen

Dodii. Päätin olla ahkera opiskelija kerrankin ja skipata ihanan Erasmuksen Salzburg-reissun, jotta saisin tänään juttuja kirjoitettua. Tosiaan eka kerta kun skippaan noita reissuja, jos ei lasketa niitä kertoja kun on ollut vieraita. Hieman otti päähän, mutta ajattelin sen olevan sen arvoista. Mutta kuinkas sitten kävikään? Olin ahkera ja tehokas lähinnä suklaa-Nikolauksen syömisessä ja nettisurffailussa. Artikkeli kyllä eteni vähän, mutta huomenna joudun rehkimään toden teolla, ohjelmistossa muun muassa sähköpostihaastattelun kääntäminen saksaksi ja nauhan purkaminen. Sitä odotellessa...Tänään kuuden maissa päätin että ei tästä mitään tule ja lähdin Haderner Sternia kohti Linnan juhlat-valvojaisiin, joissa siis oli mä ja Pauliina. Ideana oli keksiä myös Linnan juhlat-juomapeli ja pelata sitä. Kisakatsomo ei kuitenkaan onnistunut, kun ystävämme Yle Areena kieltäytyi toimimasta. Katsottiin kuitenkin joitain videoklippejä, joista jäi mieleen lähinnä Kestovaippayhdistyksen edustaja, kun Kestovaippayhdistys kuulosti niin hassulta. Luettiin myös LJ:hen liittyviä Kuka on linnan kuningatar lässynlää- lööppiotsikoita. Yksi Kotikadun jaksokin tsekattiin ja totesin olevani aivan pihalla koko ohjelmasta.

Eilen päädyimme pyörimään loppujen lopuksi vain Nürnbergissa, ja siellä lähinnä kuuluisilla joulumarkkinoilla. Bamberg olisi ollut kiva nähdä, mutta matkaan tuli mutkia, ehkä ensi vuonna jossain välissä sitten. Oli älyttömän kylmä. Ilmeisesti ulkkareiden höpötykset siitä, kuinka hyvin mun täytyy kestää kylmää koska olen suomalainen, ovat aivopesseet mut enkä vaan tajua pukeutua tarpeeksi lämpimästi...

Nürnberg oli kaunis, mutta en saanut siitä oikein kunnon käsitystä, kun keskityin lähinnä valkosuklaamansikoiden mussuttamiseen ja edes takaisin pyörimiseen. Reissun jälkeen mentiin vielä juomaan yllättävän hyvät kuumat oluet Klinikum Grosshaderniin Rafalille. Puhuttiin puolalaisista siirtolaisista, Euroopan uudesta presidentistä ja vesihiisi sihisi hississä-tyyppisistä sanaleikeistä eri kielissä. Opin myös sanomaan kiinaksi muistaakseni kiitos, mutta enpä taida osata sitä enää. Kotimatkalla pilkin metrossa, vaikka menossa oli kiinnostava ja ainutlaatuinen ranskiksen, kiinalaisen ja Etelä-Korealaisen välinen keskustelu Pohjois-Korean tilanteesta.

Jos raflan nimi on Bratwurst Röslein, ja koristeetkin on tuollaiset, paikka ei voi olla huono.

Bücherschau, Weihnachtsmarkt, Dachau

Unohdin tänään kertoa mitä tein perjantaina - siis eilen. Päivä sujui rauhallisissa merkeissä niin sanotuilla kirjamessuilla, jotka eivät loppujen lopuksi olleet messut vaan kirjakauppojen syksyn/talven tarjonnan esittely. Tykkään kyllä kirjojen katsomisesta ja hypistelystä, erityisesti pokkareiden, mutta turhautti ettei niitä voinut ostaa ja esillä oli vain näytekappaleita. Kohokohta oli Oili Tannisen Nunnun löytäminen lastenkirjojen osastolta, tuli hirveet flashbackit ja olisin halunnut ostaa sen, mutta ilmeisesti täytyy vaan käydä Hugendubelissa etsimässä sitä... Siis loppujen lopuksi tuossa Bücherschaussa ei ollut mun mielestä mitään pointtia, mutta tulipahan nyt sekin nähtyä ja seura oli hyvää. Tämän jälkeen suuntasimme Marienplatzin Weihnachts/Christkindlmarktille. Joulumarkkinat alkoivat siis eilen ympäri Müncheniä; siis pystyssä on kojuja täynnä

1) ällömakeita leivonnaisia, muun muassa koristeltuja, jo Oktoberfestissä ihastuttaneita Lebkucheneita (sydänpiparit), suuria lumipalloja, joissa on ilmeisesti jotain imelää marsipaanihöttöä ja suklaalla kuorrutettuja hedelmiä... Yäääk...

2) Turhaa, joskin nättiä jouluroinaa, kuten kuusenkoristeita ja uusia figuureja seimiasetelmiin.

München lasipallossa! Tän turhuuden voisin melkein halutakin.

Sää oli joulusta kaukana, sillä satoi vettä ja olin muutenkin noussut väärällä jalalla sängystä, joten edes Glühwein (punaviiniglögi) ei tuonut mulle joulumieltä. Joulumarkkinoissa olikin parasta Pete Dohertyn (Kate Mossin exä) bongaaminen, tai ainakin luulin että se oli se... Siis turha julkkis, eikä edes hyvännäköinen, mut kuitenkin. Markkinoilta vetäydyttiin pub/ravintola Augustineriin, jossa tarjoilija suuttui mulle varmaan siksi, että otin kahvia ja tarjoili meille tuopinaluset heittämällä ne meidän syliin... Ah, saksalainen asiakaspalvelu. <3

Tänään olin Dachaussa tosiaan. Kiitos MESA:n säätämisen aikaa kaiken näkemiseen ei ollut tarpeeksi ja reissu meni vähän juoksemiseksi. Meillä oli siis vain vähän yli kolme tuntia koko mestan näkemiseen, mutta siihen olisi saanut kulumaan helposti päivän. Kannatti kuitenkin mennä.

Bunkkereita ei ollut enää kuin kaksi jäljellä, ja nekin rekonstruoituja. Keskitysleirin ohessa olevassa museossa oli vangeilta jääneitä kirjeitä ja valokuvia, sekä yksi vangin raitapaita ja -housut, mutta sellaista tavaramäärää mitä Auschwitzissa, kenkiä, matkalaukkuja, silmälaseja ja niin edelleen Dachaussa ei ollut - hiuskasasta puhumattakaan - eikä kokemus muutenkaan ollut yhtä järkyttävä. Järkytyin kuitenkin yhdestä junttipariskunnasta, joka kuvautti itsensä museossa ruumiskasakuvan kanssa... Hohhoijakkaa.

Tänään ois muuten kolmet bileet, yksi niistä ois jopa täällä asuntolassa, mut en jaksa mennä yhteenkään. Kerrankin lauantai-ilta kotona, sen vois viettää katsomalla vaikkapa tätä maailman turhinta tv-ohjelmaa, jos se saisi ajatukset pois Auschwitz-kuvista, jota rupesin muistin virkistykseksi googlettamaan... Kauniita unia ja silleen.