Mikä maa, mikä valuutta - Wales

Otsikko kuvaa mun parin viikon reissuja paremmin kuin mikään muu. Missä mä oon? Eikö Sveitsissäkään ole euroja? Kuinka kujalla sitä voi ollakaan... Aloitetaan Cardiffista.

Wales muistutti mua vähän Lontoon reissuista, Brightonin kielikurssista, enemmän Englanti-Wales-Irlanti-Skotlanti -reilistä ja ennen kaikkea siitä, kuinka paljon tykkäänkään Yhdistyneestä Kuningaskunnasta. Taidan edelleenkin olla jossain määrin Britti-fani - ne ihmiset, mentaliteetti, historia, huumori, musiikki... Pienet 23 asti auki olevat ruokakaupat. Siiderin olemassaolo. Kortilla maksumahdollisuus. Cardiff oli Müncheniä huomattavasti nuorekkaampi, rennompi ja rockimpi. Mutta brittiläinen ruoka, sää, kädetön kierrätyssysteemi ja liikenne eivät ole mua varten. Mietin kuinka helppoa olisikaan olla Erasmus Cardiffissa; ymmärtäisi 99 % kielestä, kivan pieni keskusta ja melkein kaikkialle voisi kävellä, kaverit asuisivat lähellä - mutta olisin todennäköisesti jäänyt auton alle heti ekana päivänä, niin vaikeaa tien ylittäminen joskus oli, kun ei muistanut kumpaan suuntaan pitikään katsoa.

Vietin Cardiffissa viikon tämän serkkuni kanssa. Emme olekaan ennen viettäneet niin paljon aikaa yhdessä, ja tuli todistettua että veri on vettä sakeampaa - mahtireissu siis.

Mä niin tykkään noista brittikirkkojen abbey-tyylistä.

Tyydyin tsekkaamaan Cardiff Castlen vaan ulkopuolelta, kun näin sen jo neljä vuotta sitten.

Muistin reilireissulta myös Bunt Parkin, vaikken kyllä erityisemmin tätä koskea vaan köyhän miehen Stonehengen, josta en tainnut ottaa tällä reissulla kuvia... Ja allaolevan karmean ja suunnattoman Millenium Stadiumin tottakai.

Pääsin ihan viralliselle Erasmus-reissulle Bathiin ja tuli käytyä samalla Englannin puolella. Bathin päänähtävyys oli mikäs muu kuin roomalainen kylpylä.

Bath Abbey oli kanssa kiva.

Näihin maisemiin Jane Austen sijoitti monet sankarittarensa. Bathissa olisi ollut myös Jane Austen Centre, mutta ei sitten käyty siellä, ehkä sitten ensi kerralla.

Rugby oli kova juttu myös Walesin puolella.

Strongbow nyt on aina kova juttu, varsinkin tuon kokoisessa pullossa.

Pääsiäissunnuntai oli paras vuosiin. Kansainvälinen pääsiäispäivällinen Botswana-Puola-Ranska-Belgia-Saksa-Suomi -kokoonpanolla, jossa kaikki toivat jotain syötävää, enimmäkseen suklaata. Meidän panostus oli Fazerin sininen ja pääsiäisrakeet, mutta kaupaksi kävivät. Päivällisen jälkeen käytiin vielä puistossa kävelemässä, kun aurinkokin paistoi. Muuten Walesissa olikin enimmäkseen kylmää ja tietysti sateista. Tuli mieleen reili ja kyltti hostellihuoneessa: "Do not open the window, it rains a lot in Wales", jolle silloin hellepäivänä naurettiin. Mutta kyllä, nyt se ainakin piti paikkaansa.

Pääsiäistunnelma nousi kattoon viimeistään näiden kulinarististen nautintojen jälkeen.

Wales on joissain asioissa todella erilainen kuin muu Englanti, esimerkiksi kaksikielisyydessä. Kymrin kieli näytti jännältä LOTR-kieleltä ja sitä näki jopa enemmän kuin ruotsia suomessa, vaikkei sitä juuri taideta puhua, mutta paikallisten on pakko opetella sitä koulussa.

Cardiff Baylla ja Barry Islandilla, josta mulla ei ole kuvia kun kamerani patteri rupesi lopen uupuneeksi, tajusin yhtäkkiä kuinka ikävä mulla on ollut merta! Münchnenissä on toki Isar-joki, mutta ei se ole sama asia... Kesällä täytyy kyllä päästä taas purjehtimaan. Olisi muuten kiva opetella joskus oikeasti purjehtiminen, että osaisi tehdä muutakin kuin kiristää purjetta ja kääntää peräsintä ja merikartta tai tuulensuunta sanoisivat jotain. Laitetaan mappiin utopistiset ikuisuusprojektit.

En osaa sanoa kumpi on hienompi, Cardiffin yliopisto vai LMU, mutta noilla on ainakin paremmat oheiskrääsät ja La Roux tulossa keikalle opiskelijabileisiin.

Oli jännää olla kärpäsenä katossa paikallisessa Erasmus-elämässä. Niin monet asiat olivat samanlaisia; ajoittaiset kommunikaatiovaikeudet, joukko-inbox -viestit Facebookissa ja että aina löytyy syy bilettää. Tunsin siis päällimmäisin puolin olevani kuin kala vedessä, vaikka maa oli eri ja vaihtarit olivat vähän eri maista kuin Saksassa. Cardiffin Erasmusten bileet vaan kuulostivat hieman MESA-meininkiä fiinimmältä. Mäkin haluan tanssiaiset tai jotkut juhlat, missä voi keimailla pikkumustassa ja korkokengissä, vaahtobileet tai ylipäänsä enemmän teemabileitä. Stammtischissa on ollut jotain teemabileyritystä, mutta eihän kukaan koskaan niihin pukeudu, ja kansallinen Fasching-karnevaali nyt oli asia erikseen. Cardiffilaiset vaihtarikollegani myös harrastavat salsaa ja pojatkin on siitä ihan liekeissä; "nähdään sitten salsatunnilla" - mitä ihmettä? Yliopistossa harrastustoiminta pyörii erillisten kerhojen ympärillä ja tarjonta on todennäköisesti monipuolisempaa ja parempaa kuin Münchenin Hochschulsport, ja urheiluun liittymättömiä kerhojakin löytyy. Suurin osa vaihtareista ei asunut yliopiston opiskelijakämpissä, vaan yksityisellä muutaman kämppiksen kanssa pienessä rivareissa, jotka oli kaikki niin söpöjä ja sympaattisia (siis viittaan tällä kämppiin, en vaihtareihin). Menossa oli mukana myös yllättävän paljon vanhempia P.h.D. -tyyppejä, siis väitöskirjaansa tekevää porukkaa, joihin en ole pahemmin Münchenissä törmännyt. Tuli siis saatua taas muutama uusi naamakirja-kaveri eli verkostoiduttua puolivahingossa. Mitä ihmettä teimmekään ennen FB:ta? Vaihtarielämä ilman sitä olisi ainakin hieman haastavaa, sad but true.