Musiikki pelasti minut urheilulta - vai miten se menikään?

Rakas nettipäiväkirja, tällä hetkellä mulla on kaksi ongelmaa:

Ongelma 1.

Innokkaana uuden sporttisen elämäni aloittamisesta (kuinkakohan monta kertaa se on jo aloitettu?) päätin eilen paitsi varata ja maksaa perus-Hochschulsport-maksun, myös ruveta joka tiistai käymään spinningissä 17-18. Spinning alkaa vasta kahden viikon päästä, mutta olen jo ihan täpinöissäni, vaikka poljen siellä takarivissä aina pää punaisena, katson kelloa viiden minuutin välein ja jossain vaiheessa tulee paha olo - mutta kun tunti on loppu, tietää jos ei ainakaan ylittäneensä itseään niin käyneensä jossain fysiikkansa äärirajoilla. (Tosin meikäläisen rapakunto nyt käy melko helposti äärirajoilla muutenkin... ) Nyt mulla on siis ihan oikea harrastus täällä, olen ruvennut kaipaamaan hieman jotain säännöllisyyttä Erasmusteluun. Mutta... sain sitten myöhemmin kuulla, että kaksi vaihtarikaveriani ovat pyrkimässä yliopiston kuoroon, joka on tiistaisin mun spinningin kanssa päällekkäin. Mulla on ollut hirveä ikävä kuoroa, laulamista ja hyvää porukkahenkeä, mutten halunnut käydä yksin koelauluissa ja muutenkin koelaulut ovat aina niin traumaattisia, kuin osallistuisi Idolsiin vasten tahtoaan, joten hylkäsin kuoroidean jo syksyllä ja ajattelin käydä vaan katsomassa jotain kuorokeikkaa oppimis- ja fiilistelymielessä. Tuossa kuorossa koelaulut eivät kuitenkaan ilmeisesti olisi edes pahat; ensin treenataan muun kuoron kanssa jotain biisiä ja sitten oma stemma pitää laulaa uudestaan yksin. Tosin en tiedä olisiko mulla ollut mitään mahdollisuuksia tässä maassa, jossa klassinen musiikki ja kuorolaulu on ehkä hieman eri sfäärissä kuin Suomessa, ja olisin ollut ihan masentunut jos en olisi nöyryyttävän koelaulukokemuksen jälkeen päässyt sinne... Mutta siellä olisi ollut valmiiksi tuttuja, ja olisi ollut taas mahdollisuus tutustua saksalaisiin. No, raahaan sitten kesällä timmin spinning-kroppani katsomaan vaihtarikavereideni keikkaa, teen kyltin jossa lukee espanjankielisiä rivouksia, heiluttelen sitä yleisössä eturivissä ja katson mitä tapahtuu.

Ongelma 2.

Valitsin kurssit Sommersemesteriin noin kaksi kuukautta sitten, ja ajattelin saavani ne 99 % varmuudella, olinhan ajoissa liikkeellä, vaikka kaikki oli tuossa vaiheessa vielä suht epävarmaa. Suunnittelin täydellisen aikataulun, jota olen varmaan jo ylistänyt täällä - siis ei  kahdeksan aamuja, 18-20 -iltoja, viikonlopun blokkiseminaareja ja vapaa perjantai. Se siitä sitten, kun tänään laitoksemme kv-koordinaattori ilmoitti että kolme toivekurssiani on ylibuukattu. Miten tämä voi olla mahdollista, jos olin ennen saksalaisiakin katsonut kurssit? Keitä ja mitä tässä nyt priorisoidaan? Koulu alkaa siis ensi viikolla, ja tässä pitäisi tehdä ihan uusi aikataulu ja keksiä uusia kursseja aika nopeasti. Vaihtoehtoja toki on, jotkut jopa kiinnostavan kuuloisia, mutten vieläkään tule pääsemään iltaopiskelusta eroon ja perjantaivapaasta luopuminen ärsyttää. Ilmeisesti mulla vapautuu tiistai - mitä järkeä siinä nyt on? Kuka näitä kursseja oikein suunnittelee tuolla laitoksella, tykkäävätkö saksalaiset oikeasti opiskella iltaisin ja viikonloppuisin? Mua kiinnostaisi todella paljon esimerkiksi tutkivan journalismin kurssi, joka on vaan muutaman kerran, mutta siihen menisi kaksi lauantaita ja samalla kaksi potentiaalista reissuviikonloppua. Muutenkin aikaa on niin vähän ja tämä Semester on niin lyhyt, etten haluaisi uhrata yhtään viikonloppua opiskeluun - tai pakkohan sitä on loppupäässä jotain lukea ja kirjoittaa viikonloppuisin, mutten halua istua luokassa lauantaina kivankaan kurssin takia kun voisin olla jossain Münchenin ulkopuolella turreilemassa. Turhauttavaa.