Sport-Dienstag

Eilen...

... aloitin aamun täällä.

Uinkin vähän. Enimmäkseen kyllä keskityin itseni grillaamiseen ja Luhmann-matskujen sotkemiseen Stabiloilla. Maauimalat on kyllä kivoja, mutta tuota tuskin talviturkin heittämiseksi lasketaan... Tahdon rannalle. Oikeaan veteen. Vaikka Isar-jokeen jos ei muuten.

... Skypetin Lauran kanssa ja kiitin taas onneani siitä, että olen loppujen lopuksi melko helpossa maassa.

... kävin hikoilemassa spinningissä, ihan kuin en hikoilisi tässä helteessä jo vain istuessani. Spinning alkoi ehkä vasta varttia tai 20 yli, kun kaikkia myöhästelijöitä odotettiin kiltisti ja loppui 5-10 min myöhässä... Joopa joo. Ohjelma on sentään kehittynyt vähän haastavammaksi.

... illalla tein matkan Espanjaan, tavallaan, kun kävin Löwenbraukellerissä katsomassa illan Espanja-Portugali-matsin. Oli espanjankieliset selostuksetkin.

Kannatin hispaanoja, luonnollisesti. Tuossa vaiheessa olen jo nähtävästi levittänyt maalit naamalle. Espanjalaisten möykkä ja innostuminen oli ehkä hauskempaa kuin saksalaisten, ne kun ei tarvitse niin montaa tuoppia remuamiseen, mutta muuten käteen jäi lähinnä hirveä päänsärky. Siis ei tuosta tuopista, vaan kauheasta metelistä. Oli kyllä tiukka kisa, sen sentään tajusin. Ja Ronaldon ilmeet ihan parhaita. Kummallista kun olen niin perillä tästä lajista, enemmän kuin mistään penkkiurheilusta ikinä, ja seuraavan päivän lehden still-kuvat matsista oikeasti kertoo mulle jotain, että muistan ja tiedän ne tilanteet jolloin pallo oli tuossa ja tuossa ja pelaajat tekivät sitä ja tätä. Eilen kerroin brassikämppiksille, ettei Suomessa pahemmin seurata edes näitä kisoja, mutta ihmisten FB-päivitysten mukaan olinkin väärässä... Brassithan ei ilmeisesti pahemmin käy töissä tai koulussa näiden turnausten aikoihin.

Miksi mä muuten kirjoitin taas jalkapallosta?

Musiikki pelasti minut urheilulta - vai miten se menikään?

Rakas nettipäiväkirja, tällä hetkellä mulla on kaksi ongelmaa:

Ongelma 1.

Innokkaana uuden sporttisen elämäni aloittamisesta (kuinkakohan monta kertaa se on jo aloitettu?) päätin eilen paitsi varata ja maksaa perus-Hochschulsport-maksun, myös ruveta joka tiistai käymään spinningissä 17-18. Spinning alkaa vasta kahden viikon päästä, mutta olen jo ihan täpinöissäni, vaikka poljen siellä takarivissä aina pää punaisena, katson kelloa viiden minuutin välein ja jossain vaiheessa tulee paha olo - mutta kun tunti on loppu, tietää jos ei ainakaan ylittäneensä itseään niin käyneensä jossain fysiikkansa äärirajoilla. (Tosin meikäläisen rapakunto nyt käy melko helposti äärirajoilla muutenkin... ) Nyt mulla on siis ihan oikea harrastus täällä, olen ruvennut kaipaamaan hieman jotain säännöllisyyttä Erasmusteluun. Mutta... sain sitten myöhemmin kuulla, että kaksi vaihtarikaveriani ovat pyrkimässä yliopiston kuoroon, joka on tiistaisin mun spinningin kanssa päällekkäin. Mulla on ollut hirveä ikävä kuoroa, laulamista ja hyvää porukkahenkeä, mutten halunnut käydä yksin koelauluissa ja muutenkin koelaulut ovat aina niin traumaattisia, kuin osallistuisi Idolsiin vasten tahtoaan, joten hylkäsin kuoroidean jo syksyllä ja ajattelin käydä vaan katsomassa jotain kuorokeikkaa oppimis- ja fiilistelymielessä. Tuossa kuorossa koelaulut eivät kuitenkaan ilmeisesti olisi edes pahat; ensin treenataan muun kuoron kanssa jotain biisiä ja sitten oma stemma pitää laulaa uudestaan yksin. Tosin en tiedä olisiko mulla ollut mitään mahdollisuuksia tässä maassa, jossa klassinen musiikki ja kuorolaulu on ehkä hieman eri sfäärissä kuin Suomessa, ja olisin ollut ihan masentunut jos en olisi nöyryyttävän koelaulukokemuksen jälkeen päässyt sinne... Mutta siellä olisi ollut valmiiksi tuttuja, ja olisi ollut taas mahdollisuus tutustua saksalaisiin. No, raahaan sitten kesällä timmin spinning-kroppani katsomaan vaihtarikavereideni keikkaa, teen kyltin jossa lukee espanjankielisiä rivouksia, heiluttelen sitä yleisössä eturivissä ja katson mitä tapahtuu.

Ongelma 2.

Valitsin kurssit Sommersemesteriin noin kaksi kuukautta sitten, ja ajattelin saavani ne 99 % varmuudella, olinhan ajoissa liikkeellä, vaikka kaikki oli tuossa vaiheessa vielä suht epävarmaa. Suunnittelin täydellisen aikataulun, jota olen varmaan jo ylistänyt täällä - siis ei  kahdeksan aamuja, 18-20 -iltoja, viikonlopun blokkiseminaareja ja vapaa perjantai. Se siitä sitten, kun tänään laitoksemme kv-koordinaattori ilmoitti että kolme toivekurssiani on ylibuukattu. Miten tämä voi olla mahdollista, jos olin ennen saksalaisiakin katsonut kurssit? Keitä ja mitä tässä nyt priorisoidaan? Koulu alkaa siis ensi viikolla, ja tässä pitäisi tehdä ihan uusi aikataulu ja keksiä uusia kursseja aika nopeasti. Vaihtoehtoja toki on, jotkut jopa kiinnostavan kuuloisia, mutten vieläkään tule pääsemään iltaopiskelusta eroon ja perjantaivapaasta luopuminen ärsyttää. Ilmeisesti mulla vapautuu tiistai - mitä järkeä siinä nyt on? Kuka näitä kursseja oikein suunnittelee tuolla laitoksella, tykkäävätkö saksalaiset oikeasti opiskella iltaisin ja viikonloppuisin? Mua kiinnostaisi todella paljon esimerkiksi tutkivan journalismin kurssi, joka on vaan muutaman kerran, mutta siihen menisi kaksi lauantaita ja samalla kaksi potentiaalista reissuviikonloppua. Muutenkin aikaa on niin vähän ja tämä Semester on niin lyhyt, etten haluaisi uhrata yhtään viikonloppua opiskeluun - tai pakkohan sitä on loppupäässä jotain lukea ja kirjoittaa viikonloppuisin, mutten halua istua luokassa lauantaina kivankaan kurssin takia kun voisin olla jossain Münchenin ulkopuolella turreilemassa. Turhauttavaa.

"Magdaleena, was hat passiert?"

Jungholz oli parhautta. En loukannut itseäni, en kierinyt rinnettä alas enkä saanut paniikkikohtausta hiihtohisseissä, en edes ankkurimallisessa. Kaikkein eniten pelkäsin etukäteen sitä että pelkään, ja sitten en pelännytkään. Joskus mäki näytti jyrkähköltä ja katsottiin lasketteluopettajaa, että tuonneko meidän pitäisi mennä, mutta kun laski hitaasti ja rauhallisesti, kohta kerrallaan, se ei ollut ollenkaan niin kamalaa. Viime postauksessa totesin sarkastisesti, että musta tulee varmaan kunnon hiihtopummi tämän myötä, mutta niin siinä oikeasti kävikin - olen nyt todella innostunut laskettelusta ja haluan tehdä kouluhommien jälkeen päivän reissun Zugspitzelle tai Garmisch-Partenkircheniin, nyt kun vielä muistan miten lasketellaan auraamatta. Ainoa huono puoli laskettelussa oli monot, niiden kiinnittäminen ja erityisesti niillä kävely hostellille ja hostellilta laskettelukeskukseen oli aina yhtä tuskaa. Miksei ne voi olla yhtä helpot kuin hiihtomonot ja miksei laskettelusukset oo yhtä kevyet kuin hiihtosukset?

 Ignooratkaa meitsin Doppelkinn.

Kannatti ottaa laskettelukurssi, koska jos en kuitenkaan aivan prolta laskettelijalta näytäkään, ainakin nyt tiedän teoriassa, mikä homman nimi on.Kurssi oli tehokas: pe 2 h opetusta, la 10-12 ja 14-16 ja su myös 10-12 ja 14-16. Tauoilla laskettelin omaan tahtiin kavereiden kanssa ilman opettajaa pari kertaa. Tosin kaaduin joka päivä, ja mut piti aina kiskoa hangesta ylös, koska en vaan päässyt sieltä omin avuin pystyyn. Opettaja aina vaan huudahti: "Magdaleena, was hat passiert?"

Kaikenlaiseen jonottamiseen ja hiihtohissiin siirtymiseen meni yllättävän paljon aikaa, vaikkei Jungholz niin suuri ja vilkas paikka ollutkaan, ja mäet taas oli nopeasti laskettu. Oli hauskaa tehdä viikonloppuna kerrankin jotain erikoista; siis olla ulkona ja liikkua, ja ennen kaikkea oppia ihan uusi taito. Sisäistin laskettelun niin että taisin nähdä siitä jotain untakin... Ja joo, oli hyvät after ski-bileet, mutta sunnuntaina tuli opittua ettei aloittelijan kannata mennä mäkeen huonoilla yöunilla ja muutenkin jumittuneessa olotilassa.

Tuolta en sentään laskenut, älkää huoliko.