Eilen oli ehkä hauskaa

Tällä viikolla keskiviikosta eteenpäin arkeni on ollut melko juhlaa; siis sellaista kliseistä Erasmus-elämää, mitä monet luulevat että vietän koko ajan. Oispa se oikeesti aina pelkkiä huvituksia ilman kouluhommia. Tosin huvitukset eivät ole poistaneet stressiä kouluhommien tekemättömyydestä...

 Maanantai ja asiatonta oleskelua Minnan kanssa

 Tiistai ja Skandinavia-pöydän Jyväskylä-juliste

Keskiviikkona annoin vihdoin Erasmus-Stammtisch-bileille toisen mahdollisuuden. Kuvan ranskispojat eivät olleet ainoita, joiden muistikuvat illasta ovat melko hataria.

Meidän asuntolan jääkaappi (tai siis yksi niistä) torstaina ennen puhdistusta. Kuvassa näkyvä sininen mönjä on putsausainetta (onneks). Mustat mönjät taas eivät ole. Että tuon yläpuolella on tullut kaks kuukautta ruokia säilytettyä... Mutta nyt mulla on vihdoin oma hylly ruoka-ja kuivauskaapissa, ihanaa, sitä on jo odotettukin. Otan niistä joskus vielä kuvat...

Torstai ja Olydisko, josta tuli kotiuduttua kuuden-puoli seitsemän aikaan. Jalat tanssittiin kipeiksi ja tehtiin vaikutus saksalaisiin sanomalla taikasanat ich komme aus Finnland.

Kohta lähden ei-niin-hauskaan paikkaan eli Dachaun keskitysleirille. Olen nähnyt Auschwitzin jo, ja se oli näkemisen arvoinen, mutta täytti mun keskitysleirikiintiöni. Ollakseni rehellinen, menen Dachauhun lähinnä siksi, kun kaikki muutkin menee, enkä jaksa jäädä kotiinkaan tekemään mitään järkevyyksiä... Toisaalta on ihan mielenkiintoista vertailla sitä Auschwitziin ja keskustella siitä sitten jälkeenpäin vaihtareiden kanssa.

Suomi-brändäyspäivä

Turhauttaa. Olen lähettänyt jo mun ja Cristinan radiojuttujen abstaktit opettajalle, mutta se haluaa vielä abstrakteista sivun mittaisen suunnitelman ranskalaisilla viivoilla. Miksi?? Meinasin lähettää sille mailia, että eikö noi abstraktit jo riitä, mutta en sitten lähettänyt. En tiedä, onko täällä korrektia lähettää opettajalle anteeksi, mutta mitvit-maileja. En todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä ja tulenko tekemään tätä menoa yhtään radiojuttua, kun tää on niin sekavaa. No jaa...

Olin tänään neljä tuntia LMU:n kansainvälisessä päivässä Skandinavian pöydässä puffaamassa saksalaisille vaihtariudesta kiinnostuneille Suomea. LMU:lla oli esitteitä Vaasasta ja Jyväskylästä, mutta Helsingistä ja muista suurimmista ei yhtään mitään... Outoa, varsinkin toi Vaasa. Useimmat olivat kiinnostuneita Ruotsista, mutta oli joitain jotka kysyivät heti onko teillä Suomesta infoja. Melkein kaikki muut ständillä olevat olivat saksalaisia jotka olivat olleet vaihdossa jossain Pohjoismaassa, useimmat Ruotsissa tai Norjassa. Yksi oli ollut vaihdossa Turun kauppiksessa ja tunnustautui Suomi-faniksi; se on jopa rakentanut saunan ja saunoo kaks kertaa viikossa. Tähän meitsi: "Du bist verrückt!" Se oli ihan huipputyyppi, ja luonnollisesti lisäsin sen jo FB-kaveriksi. Olipa ihanaa puhua Suomesta, mainostaa maksutonta opiskelua ja meidän englannin kielen taitoja sekä Erasmus-reissuja Lappiin, Pietariin ja ruotsinlaivalle... Ilmeisesti voisin puhua Suomesta loputtomiin. Alexander Stubb ois nyt niin ylpeä musta.