Kennenlernen mit Deutschen

Kohta meen ekoihin Erasmus-bileisiin eli Thirsty Wednesdayhin. Jee! Spannend. Sain tänään vähän lisää kontaktia asuntolan saksalaisiin. Tunnen itseni usein vähän ulkopuoliseksi kun ne puhuu keskenään - ihan siitä syystä että en vaan ymmärrä. Tajuan ehkä, mistä puhutaan, mutten kaikkia sanoja, ja en ehdi mukaan keskusteluun. Se on vähän turhauttavaa, ja aina en jaksa edes kuunnella, tai sitten olla sellaisessa tilanteessa mukana missä saksalaiset puhuvat keskenään ja oon vaan hiljaa... Mutta yritän ottaa rennosti ja päivä kerrallaan I'm smiling because I have no idea what's going on -ilme kasvoillani.

Loppujen lopuksi kaikkialla taitaa olla vähän niin, että vaihtaria ymmärtää parhaiten vain toinen vaihtari ja niistä tulee ehkä niitä parempia kavereita, kuin paikallisista... Vaihtarin kanssa voi paikallisen olla vähän raskasta ja vaikeaa kommunikoida, kun kaikki pitää selittää juurta jaksain ja keskustelut ei mee pintaa syvemmälle. Ehkä vähän aikaa jaksaa kysellä mistä toinen tulee ja mitäs oot tykännyt tästä maasta... Mutta muuten vaihtareilla ja paikallisilla on kai sitten vähän eri kuviot. Asuntolan uudet saksalaiset muodostavat ehkä oman porukkansa, vanhemmat asuntolan tyypit omansa ja vaihtarit omansa. Tosin nuo saksalaiset asuntolan tyypit pyys mut tänään ulos ihanaan + 25 asteen aurinkoon kahville ja jätskille, ja auttoivat mua pyykinpesussa. Joten ei kukaan oo mua porukasta pois sulkemassa, suljen joskus vain itse itseni pois siitä. Mutta täytyy vaan pysyä positiivisena ja rohkeana, ja pitää joskus ääntä itsestään jos on tarvis... Oon kuitenkin ollut täällä vasta 6 päivää. Ehkä ei kannata vaatia itseltään liikaa. Pitää antaa armoa itselleen, eikä stressata sitä ettei ole vielä "edes" fb-kaveri saksalaisten kanssa. :P

So many useless papers, sanoi italialainen kun Immatrikulaatioon jonotti

Jee jee, orientaatiokurssi alkoi tosiaan eilen. Aikatauluista lipsuttiin ja päivä oli muutenkin vähän kaotisch. Ensin kurssin pääpomo alkaa kertoa yleistä infoa LMU:sta (alles auf Deutsch, natürlich, niin kuin koko kurssi on), ja sitten se valitteli että on vähän jäässä eilisten Oktoberfestin päättäjäisten takia... Sitten se tais kertoa pari vitsiä, jotka meni multa ihan ohi - multa menee tosi usein vitsit täällä ohi (mut kai ne menee Suomessakin)... Sitten porukka alkoi jonottaa kurssimaksutiskeille sukunimen mukaan, joko A-K tai L-Z (onneks olin tossa lyhyemmässä jonossa...), ja tämän jälkeen sairasvakuutustiskille. Tässä kaikessa kesti todella kauan...

Aloin jossain vaiheessa kuulla luokassa myös suomenkielistä puheensorinaa, ja tietysti en vaan voinut olla hiljaa, joten tutustuin sitten kahteen turkulaiseen saksanopiskelijaan. Mikä tuuri! Sain niiltä hyödyllistä tietoa pankkitileistä, KVR:sta jossa osoite rekisteröidään ja prepaid-liittymistä. Oli rentouttavaa puhua välillä suomea. Musta tuntuu että tuossa orientaatiossa on aika paljon porukoita, jotka tuntee toisensa entuudestaan, tulee samasta yliopistosta tai jotain. Onneks mulla ei kuitenkaan oo niin, muuten en välttis tutustuis uusiin tyyppeihin.

Myöhemmin iltapäivällä meillä oli parin tunnin kaupunkikierros busseilla. Menin saksankieliseen opastusbussiin, halusin alunperin vähän rentoutua ja mennä enkunkieliseen, koska kaikkia opastuksia en vaan tajunnut ja se harmitti jälkeenpäin, mutta sitten yks tsekkiläinen tyttö halus että tuun sen kans samaan bussiin (!) ja se opetteli pian mun lempinimen ja vaihdettiin jopa numeroita. Se asuu vain yhden metrosteissin päässä musta. Se muuten puhui ihan älyttömän hyvää saksaa ja mul oli kauheet alemmuuskompleksit, mut sit kävi ilmi että se on käynyt saksalaista koulua... Tänään muuten ajattelin ihan pari kertaa jotain saksaksi. Olen monesti ajatellut etukäteen miten joitain asioita selitetään saksaks, mut nyt ajattelin ihan pikkasen saksaks... Mut ajattelin vaan ihan paria sanaa. Lähinnä kai kiroilin saksaks ajatuksissani...! Tosin vielä useimmiten kiroilen suomeksi mielessäni.

Meidät jaettiin kahdeksaan ryhmään, oon seitsemännessä ja se 8. on ilmeisesti kielitasoltaan paras, joten ihan hyvin siis... Mun ryhmässä on tosiaan hyvin sujuvia saksan puhujia, muun muassa yks tanskalainen jonka poikaystävä on saksalainen ja joka oli kai asunut jo kolme vuotta (!) Münchenissä tai ainakin jossain Saksassa (tai sit en vaan tajunnut kun se puhuu ihan liian hyvin että se ois ymmärrettävää :P) , ja sit sellanen puolalainen joka oli asunut lapsena Berliinissä ja jolla oli sukulaisia ja ystäviä täällä. On siellä onneks myös sellaisia joilla vähän saksa takkuaa. Puhuin tänään brittitytön kanssa saksaa, se puhui tosi hyvin ja sillä oli hauska aksentti. Muutenkin täällä kuulee aika erilaisia aksentteja, mikä on kivaa. On muutenkin vaan niin ainutlaatuista, ettei ala esim. ranskalaisen tai italialaisen kanssa puhumaan heti englantia automaattisesti, vaan saksaa, ja jotkut puhuu saksaa paremmin kuin enkkua, joten on vähän pakkokin.

Tänään infoaminen jatkui. Ensin jakauduttiin ryhmiin, joissa kansallisuudet sekoitettiin ja haastateltiin ryhmän sisällä toisiamme. Sitten esiteltiin joku ryhmäläisistä kaikille. Vanhaa kunnon tutustumista siis. Ai niin, unohdin sanoa että mun ryhmässä on kaks suomalaista myös Helsingin valtsikasta - maailma on niiiin pieni - , yks ruotsalainen, yks norjalainen ja yks tanskalainen. Aika hyvä Pohjoismaiden edustus siis. Ja kyllä, mun mielestä kaikista pohjoismaisista näkyy se skandinaavisuus jotenkin päälle päin, kyllä sitä pystyis vaikkei varmasti tietäis, päättelemään että noi on melkein meikäläisiä. Taidanpa mäkin olla aika suomalaisen näköinen, mikä on vähän masentavaa... Niin, on jossain toisessa ryhmässä jyväskyläläisiäkin... Mistä näitä suomalaisia oikein tulee? Pitäis vaan puhua niiden kanssa sitten saksaa, mut se nyt on helpommin sanottu kuin tehty.

Tämän jälkeen täytettiin yhdessä ryhmän kanssa MVG:n eli julkisten kulkuneuvojen laitoksen opiskelija-alennuskortin lomake ja KVR:n eli osoitteen rekisteröimistoimiston lappu. MVG:n systeemi on outo; pitää etukäteen merkitä minkä alueen sisällä liikkuu niin, että laittaa lähtö- ja menopysäkkinsä ja lipun hinta määräytyy sen mukaan. Täällä on siis erilaisia zoneja ja ringejä, sisäaluetta ja ulkoaluetta jne... Jos joskus haluaa liikkua tämän valitsemansa alueen ulkopuolella, täytyy hankkia yksittäisiä kertalippuja tms. Jos taas esim. vaihtais työpaikkaa toiselle puolelle kaupunkia tai muuten matka muuttuis, pitäis hankkia ihan uusi kortti. Eli ihan loogista tää paperien pyörittely ei täällä ole, asiat vois hoitaa helpomminkin...

Tänään pääsin myös syömään ekaa kertaa opiskelijaravintolassa, jota sanotaan vähän harhaanjohtavasti Mensaksi. Siellä piti maksaa salaatista ja juomasta erikseen, toisin kuin Unicafessa. Tietysti tämän tajusin vasta maksun jälkeen. Juomasta, joka oli pullossa, sai tosin 8 sentin panttirahat takas jos sen palautti... Lol. Tosin kun aikaisemmin otin kahvia, se maksoi ensin muistaakseni n. 2,90, mutta kun kahvikupin palautti, sai puolet rahoista takas tai jotain sinne päin. On siis jonkinlainen outo panttisysteemi olemassa, mutta ruuan kanssa se ei onnistukaan. Kouluruoka oli muuten todella suolaista ja rasvaista; ranskiksia kuin suoraan Mäkkäristä ja currywurstia. Henkilökunnalla ei ollut työvaatteita eikä tukkaa peitettynä, mikä oli musta vähän outoa... Opiskelijaruoka on täällä ilmeisesti vähän kalliimpaa kuin Unicafessa, joten aion suosiolla kannattaa tätä asuntolan ilmaista ruokaa, joka vaikuttaa terveellisemmältäkin. Täällä ei muuten hirveesti näy sikainfluenssahysteriaa, ei ole ainakaan sellaisia mainoksia, toisin kuin Suomessa. Yhden lööpin tosin tänään näin, mutta sikainfluenssaan viitattiin sanalla "vilustumisaalto" tai jotain sinne päin - siis ei mitään dramaattista possuihin liittyvää.

Hintatasosta muuten; täällä on melkein kaikki Suomen tasolla. Ruokakaupoissa on halvempaa, ja ehkä baarissa käyminenkin on, en ole vielä siihen perehtynyt... Mutta muuten ei siis kovin paljon halvempaa. Ehkä pienemmässä kaupungissa tai jopa Berliinissä olis, mut tää tais olla Saksan kallein kaupunki... Ehkä Hampuri oli kans kallis. En muista. Enpä kuitenkaan tätäkään niin hirveen hyvin tiennyt ennen tänne tuloani, mutta onneks on sentään tän asuntolan puolihoito...

Orientaation jälkeen kävin vihdoin kirjautumassa yliopistoon (Immatrikulation). Piti ensin jonkin aikaa odottaa että pääsi ensimmäiseen huoneeseen, mutta sitten se olikin melko nopeesti ohi. Leimoja laitettiin, osoitteet ym. yhteystiedot varmistettiin kolmeen kertaan, lappuja jaeltiin ja olin lopulta ihan infoähkyssä. Kuitenkin suurimman osan infosta olin kuullut jo aikaisemmin.

Huomenna mun täytyy käydä maksamassa opiskelijakortti tms. opiskelijamaksu, ja yrittää ehtiä orientaatioon ajoissa. Ylihuomenna voin sitten hakea ihan toisesta paikasta opiskelijakortin tiettyyn aikaan... Taas tosi kätevää. Niin, ja yliopistoliikunnankin takia tarvitsee juosta; mun täytyy hankkia yo-liikuntakortti, joka on siis ihan oma korttinsa, ensin yhdestä paikasta ja sitten käydä maksamassa se toisessa paikassa, ja lukukausimaksu vaihtelee riippuen siitä haluanko käydä ryhmäliikuntatunneilla, salilla, pallopeleissä vai kenties uida... Kääk. Niin ja huomenna pitäis mennä viestinnän laitokseen ja valita kurssit, mikä on helpommin sanottu kuin tehty, kun täällä ilmeisesti tehdäänkin yleensä tutkinto vain bacheloriin asti ja masterit on jatko-opiskelijoita - siis tuskin voin ottaa master-tason kursseja, mikä ois ollut ihan loistavaa hyväksilukemista ajatellen... Verdammt. Olis ehkä pitänyt lukea täällä pelkästään sosiologiaa. Mal sehen.

Niin, ja kävin tänään myös Erasmus-infotiskillä ja sain Erasmus-ohjelman, jonka tsekkasin kyl aiemmin jo Facebookista, ja Erasmus-kortin, jossa on siis meikäläisen passikuva, nimi ja syntymäaika ja joka maksoi 3 €. Eli siis paljon papereita ja kortteja on tullut ja vielä tulossa, vasta alkumetreillä tässä kaikessa ollaan... Jos saan tämän kuun aikana kaiken pankkitilistä prepaidiin ja yo-liikunnan aloittamiseen asti hoidettua, oon ihan tyytyväinen.

Ai niin, unohdin kertoa että matkustin tänään ekaa kertaa bussilla. Sinne mennään keskiovista sisään, kuin ratikkaan, ja ovet ei aukea itsestään vaan sivussa olevaa nappia pitää painaa. Kuin ratikoista sekin. Ja kuskille ei näytetä mitään lippua. Siis ihan ratikkaa. Byrokratia täällä on ehkä tarkkaa ja koukeroista, mutta pummilla matkustamista kukaan ei näytä vahtivan. Jos unohtaa matkakortin kotiin ja tarkastajat tulee, tarkastusmaksu on, jos oikein ymmärsin, vaan 5 €...! Ok. Ihan toista kuin meidän 80 €.

Huonekuvia

Tässä siis mun huonetta. Kuvat olisi pitänyt ottaa keskellä päivää ja ehkä siivota sotkuja jos ois halunnut niistä kivoja... Who cares!

Kaupunkikuveja taas

Kuvia viikonlopulta ja tältä päivältä, uusimmat ensin.

Heppa valtionarkiston
pihalla. Nappasin kuvan tänään orientaatiokurssin tauolla.
,München, surffaajien mekka.

Friedenengel
Se Baijerin hallintorakennus tms., joka houkutteli mua...
... heti tän Ylä-Baijerin hallinnon jälkeen.
Tuon naaman hierominen tuottaa hyvää onnea. En kyl hieronut.
Cuvilliés Theatre
Residenz
Chinesische Turm
Hofgarten
Ah, Til Schweiger... Oon ruvennut tykkäämään siitä siitä lähtien kun näin sen Inglorious
Basterdsissa. "Mielipiteenne Bildistä (lehti), Til Schweiger? Mielestäni se, mitä Bild kirjoittaa, pitää paikkaansa: (ja sit se on itse kasannut tuon) "Til Schweiger on nuori, hyvännäköinen ja kranaatti sängyssä!"
Münchenin kaupunginmuseon
tivolinäyttelystä, missä oli tuollainen
ammu Hitleriä naamaan-laite...
Spielzeugmuseumin nallekoulu.
Tää oli musta vaan niin huvittavaa... "Seksististä kakkapaskaa!"
Polizei!
Neues Rathausin maisemia


Metroasemaani Freimanniin vievän ohikulkutunnelin graffititeoksen osa

Spazieren, spazieren und spazieren

Hallo hallo!

Eiliset bileet oli tosi kivat. Ehkä ne loppujen lopuksi olikin vain uusille asukkaille järjestetyt bileet, en tiedä. Siellä oli ilmaista kaljaa (!) ja suolatikkuja ym. naposteltavaa myöskin kostenlos. Asiaa! Tutustuin siellä uusiin tyyppeihin, muun muassa mun kerroksen Mariaan, yhteen Katarinaan, josta en tiedä missä se asuu, mun kerroksen Simoniin ja Henriin, joka on asunut täällä jo kaksi vuotta. Aloitin kaikkien kanssa keskustelut saksaksi, mutta Johanneksen ja Katarinan kanssa vaihdettiin kuitenkin jossain vaiheessa kieli englanniksi, kun siellä oli ensinnäkin aika meluisaa ja toiseksi se vaan oli helpompaa. Tosin tajusin, että olen unohtanut englannistakin vaikka mitä, eipä sekään niin sujuvaa ollut! Lähinnä juteltiin siitä, mitä ihmiset opiskelee, sitten joku saattoi kysyä Suomesta jotain, ja joillain oli suomalaisia tuttujakin ja sitä kautta jotain Suomi-tietoutta. Mua ei oikeastaan jännittänyt yhtään ja oli vaan tosi rentoa yrittää tutustua uusiin tyyppeihin, vaikka sitä aina kysyykin samat jutut ja keskustelu on aika pintapuolisella tasolla, mut silti.

Kaikkein hauskin tyyppi oli Eric, joka ilmeisesti kans asuu tässä kerroksessa, en vaan ikinä näe sitä täällä. Eric on Coloradosta, Jenkeistä ja puhuttiin ensiksi sen kanssa saksaa, mikä tuntui vähän absurdilta: puhua amerikkalaisen kanssa jotain muuta kuin englantia! Sillä ei ollut jenkkiaksenttia ja se puhui aika hyvin, mutta melko pian mekin vaihdettiin kieli englantiin. Eric tiesi Suomesta vaikka mitä, paljastui että se kuuntelee Nigtwishia, Lordia ("They're so funny!") ja 69 Eyesia. Jossain vaiheessa Eric alkoi puhua yhden Alexin kanssa Goethesta ja sen jostain kirjasta (jonka nimeä en nyt muista), jonka pohjalta Disneyn Fantasia-elokuva on tehty. Sitten ne alkoi puhua siitä kuinka vaikea ja tylsä kirja Faust on, ja Alex sanoi mulle ettei sitä kannata lukea. Jossain vaiheessa ne puhui myös Shakepearesta ja tunsin itseni ihan yleissivistymättömäksi, kun en oo lukenut mitään sen teoksia. Tähän Eric: "Don't worry, I haven't read Kalewala!" Sitten se kysyi Alexilta tietääkö se mikä on Kalevala. Se oli niin loltastic moment... Jossain vaiheessa kävin jopa tanssimassakin Marian ja Ericin kanssa. Olin kyllä aika kankea verrattuna italialaisiin/espanjalaisiin tms., joilla oli ihan jotain omaa hauskaa enkä tiennyt keitä ne olivat. Pääsin todellakin testaamaan kankeuttani, kun yhtäkkiä järjestettiin limbokisa... Limbosin kerran ja sekin oli aika... limboa. Lol.

Lähdin jo kahdentoista maissa takaisin huoneeseeni, kun kaikki keskustelukumppanini näyttivät kadonneen jonnekin ja hyvä kalja oli loppunut. Kaadoin muuten jossain vaihees vahingossa hyvää kaljaa lattialle, ja sain kuulla että keski-aikana mut ois teloitettu baijerilaisen oluen kaatamisesta. Sain myös tietää, että Becksiä, jota mulle on hirveesti ylistetty, ei juoda niin paljon Baijerissa, ja että se on oikeastaan enemmän tyttöjen kaljaa. Tietysti müncheniläinen kertoi mulle nää jutut...

Eilen päivällä, ennen bileitä kävin kolmessa museossa. Spielzeugmuseumissa oli kivoja vanhoja leluja, nukkeja ja nalleja. Münchenin kaupunginmuseo oli aika laaja ja sen erikoisnäyttelyistä jäivät mieleen erityisesti Naked Visions, missä oli alastomien ihmisten valokuvia eri vuosikymmeniltä ja joka käsitteli alastomuuden käsittelemistä eri aikoina (kuulostaa ehkä vähän tyhmältä, mutta se oli aika tyylikäs näyttely), ja nukketeatterinäyttely, missä oli myös vanhoja tivolilaitteisiin kuuluvia osia tai lavastuksia, kaikennäköisiä ukkeleita ja joitain automaatteja. Vaikea selittää sen tarkemmin, mutta ne oli kuitenkin aika hienoja.

Münchenin kaupunginmuseoon kuului myös natsihistoriaa käsittelevä näyttely, joka oli kiinnostava, mutta valitettavasti en löytänyt englanninkielisiä infoja, joten jotkut jutut meni vähän ohi. Siellä oli siis natseihin liittyviä tavaroita, julisteita ja univormuja jne. ja ehdoton kuvauskielto, (johtuukohan Saksan hakaristisensuurista? Jos ei haluta että natsismiin liittyviä kuvia julkaistaan tai levitetään?) mutta toisaalta enpä ois siellä halunnut kuvatakaan.

Tämän jälkeen kävin kaupunginmuseon vieressä olevassa juutalaisessa museossa, joka oli aika suppea, mutta valaisi vähän Münchenin juutalaisten historiaa. Ai niin, ennen museoita kapusin Neues Rathausin torniin, mistä oli hienot maisemat yli kaupungin - mutta Peterskirchen tornissa lienee hienommat. Näin eilen myös vihdoin Neues Rathausin Glockenspielin, missä tornissa seisovat värikkäät ukkelit soi ja välillä liikkuu ja tanssii. Marienplatzilla on aina hirveesti porukkaa, mutta silloin sitä vasta olikin. Tähän aikaan vuodesta sen "spektaakkelin" näkee kahdesti päivässä, klo 11 ja 17. Mun mielestä se oli kyllä vähän tylsää (ja ennen kaikkea hidasta) katsottavaa... Jossain vaiheessa näin Marienplatzilla jonkun Erasmus-kulkueen, joku kantoi ESN-lippua ja italialaisen/espanjalaisen/tms. näköiset tyypit seuras sitä johtajaa. En tiedä mikä se sitten oli. Mietin oisko pitänyt seurata niitä, mut en jaksanut.

Tänään kävelin tosi paljon. Lähdin täältä asuntolasta Englisher Garteniin, ja kävelin sitä vain suoraan eteenpäin. Näin muun muassa naismaratoonareita ja kivan lammen, missä oli ihmisiä polku- ja soutuveneissä. Mäki haluun! Yllättävän pian huomasin tulleeni ulos Gartenista ja olevani keskustassa, Hofgartenin ja Residenzin kohdalla. Menin sitten tsekkaamaan Residenzin, eli kuninkaanlinnan, ja hienon aarrekammion, ja pienen hienon teatterinkin, jonka nimeä en nyt muista, tsekkasin. Tietysti unohdin kamerani reppuun ja reppu jäi narikkaan, enkä saanut otettua kuvaa upeasta Antiquariumista, mutta ehkä menen sinne vielä jollain porukalla uudestaan... En tiedä kauanko tossa Residenz-rundissa meni, mutta sen jälkeen ajattelin mennä etsimään ruokapaikkaa syrjäisemmiltä teiltä, kun turistimassat ja kalliin näköiset ravintolat ahdistivat.

Päädyin kuitenkin Maximilianstrasselle, mikä ei todellakaan ole mikään halpa katu, mutta kuinkas sitten kävikään - näin edessäpäin todella hienon rakennuksen ja se veti mua puoleensa kuin magneetti. Se oli joku ylä-Baijerin hallintorakennus... Ja kun olin sen kohdalla, näin edessäpäin vielä hienomman rakennuksen, joka oli kukkulan päällä ja näytti linnalta. Se oli joskus joku linna muistaakseni, nykyään Baijerin joku ei eduskunta mut sinne päin... Se oli todella vaikuttava. Kiersin rakennusta vähän, mutta koska en heti tajunnut, miten sinne pääsee, luovutin ja menin puistoon istumaan ja lepuuttelemaan jalkojani, jotka oli ihan älyttömän kipeet kauttaaltaan. Sitten jatkoin matkaa, kunnes näin Friedengel-eli rauhanenkeli-patsaan, ja olin jonkun ihan oudon sillan kohdalla. Katsoin kartasta että mun pitää mennä siltaa vaan suoraan, niin oon taas Odeonsplatzilla. Kävelin siis suoraan eteenpäin ja näin matkan varrella mm. Haus der Kunstin ja Nationalmuseumin, sekä hauskimpana surffaajat Isar-joessa - kyllä, München tunnetaan myös surffausmahdollisuuksistaan, sillä tietyssä kapeassa kohdassa Isar-jokea on hauska kuohu, sellainen koskimainen aalto johon surffaajat menevät vuoron perään ja turistit ottavat kuvia. Se oli hauskan näköistä. Lopulta Odeonsplatzilla pääsin syömään, ja luovutin jonkun helpon take away-paikan etsimisen suhteen, kun tajusin että kohta pyörryn jos en saa ruokaa.

Äsken skypetin taas Jonin kanssa. Stressaan vaan että mahtaakohan se kuulua muihin huoneisiin, mutta hiljaisuus ei ala mun mielestä kuin vasta klo 22... Joten kuulukoon mun oudon kuuloinen höpötys vaan.

Huomenna alkaa orientaatio! Jostain syystä ei jännitä, vielä. Kiva tutustua vaihtareihin. Tutustuin toki eilen muihin asuntolan ulkkareihin, kun ehdin jo pelätä että ainoot ulkkarit täällä on sveitsiläisiä ja itävaltalaisia, ja kukaan muu ei mokaile saksan kanssa, mutta kiva päästä nyt vihdoinkin Erasmus-porukkaankin. Ostin yks päivä luentolehtiönkin, siitä tuli sellainen Maten eka koulupäivä -fiilis... Hehee.

En tosiaan enää mennyt Oktoberfestiin, en jaksanut rekrytoida asuntolan tyyppejä mukaan - vaikka täällä onkin sosiaalista ja ystävällistä porukkaa, en usko että hirveen moni ois silti lähtemässä tuntemattoman tyypin, jonka nimen ehkä just ja just muistaa (mun nimeä tuskin), kanssa Wiesn'lle tuntikausiksi. On ollut ihan kiva kierrellä yksin, kun en oo ennen hengaillut ulkomailla niin, mutta välillä kaipaa vähän juttuseuraa ja jotakuta jonka kanssa jakaa ne nähtävyydet ja jutella niistä. Tosin yksin saa mennä ihan omaan tahtiin ja unohtaa välillä syömisetkin, mikä ei kyl oo kauheen hyvä juttu...

Party...?

Tuolla asuntolan pääsalissa pitäis olla nyt bileet, ilmeisesti kolmen asukkaan valmistumisen kunniaksi... Näin siellä dj:n ja hienoja valoja, tais siellä olla joitain tarjoilujakin. Mutta siellä ei ollut ketään! Multa siis pyydettiin pöytälamppua lainaks niihin bileisiin, ja nyt joku porukka aloittelee käytävällä... Öö... Milläs mä nyt sitten aloittelen? Tuolla omenamehulla?

Tänä aamuna päätin olla rohkea ja mennä syömään aamupalani hengailuhuoneeseen ja olla sosiaalinen. Sitten meninkin rohkeasti istumaan pöydän ääreen, missä oli jo yksi porukka ja menin siis siihen piiriin... Sitten se meni siihen, että söin vain jogurttia hiljaa, ja yritin keskittyä siihen mitä muut puhuivat. Ymmärsin kyllä, mistä puhuttiin, mutten kaikkia sanoja... Välillä olisin halunnut kans sanoa jotain, mutta sitten ne pääsi jo toiseen puheenaiheeseen kun mä vasta pohdin, mitä mä oikeestaan haluan sanoa ja missä järjestyksessä. Ja tietysti suomalaiseen tapaan aloin miettiä, pitääkö ne mua ihan idioottina, kun tulen tuohon sohvalle enkä sano mitään... :p No, enpä mitään keskeyttänytkään. Sanoin sitten jälkeenpäin Johannekselle, että heh heh, olipas teidän juttuja vaikea ymmärtää... :p Mutta nyt voisin tsekata sen partyn uudestaan.

Einer wilder Freitag Abend... nicht!

Otsikossa lienee kielioppivirheitä, macht aber nichts. Tulin jonkin aika sitten tänne asuntolaan kaupungilta, ja ajattelin hakea vihdoin mun ilmaisen, puolihoitoon kuuluvan lounaani jääkaapista... Mutta en löytänyt sitä mestaa, ja kaikki paikat oli jo pimeinä, enkä löytänyt valoja, ja sitten iski joku ujouskohtaus enkä uskaltanut kysyä keneltäkään. Syön siis nyt näitä persikoita/luumuja/nektariineja... En tiedä mitä syön. Jotain. Täällä on muuten aika lähellä Mäkkäri! <3 No okei, vasta seuraavan metrosteissin lähellä mut kuitenkin... Tosin tässä on ilmeisesti joku kiinalainenkin vähän matkan päässä. Siis oikeesti vihaan Mäkkäreitä mutta...

Missasin tänään myös aamiaisen, koska nukuin ysiin ja aamupala on seiskasta ysiin (!), ja söin sitten aamupalaksi puolet mun pienestä valkosuklaalevystä, ja jaksoin yllättävän monta tuntia vain suklaa mahassani, mitä en kyl ikinä jaksais Suomessa. Menin myös tähän kerroskeittiöön aamulla, kun ajattelin että siellä vois olla jotain kahvia ja leipää, mitä kaikki sais ottaa, mut en taaskaan tajunnut mistään mitään, ja siellä oli joku saksalainen poika jonka puheesta sain selvää vain sen, että se tekee keittiöhenkilökunnalle listaa, mitä kaikkia yleisiä juttuja niiden pitää hankkia. Esim. maitoa ja voita ei tarvi ostaa, kun se tuodaan vaan aina jostain ja se on jotain yleistä kamaa, mitä kaikki voi käyttää... Tai jotain..? No, anyways häivyin sitten aika nopeesti siitä keittiöstä, kun olin just herännyt ja suurin osa sen tyypin jutuista meni ihan ohi ja sit se vain puhui tohkeissaan ja koska olen suomalaisena sitä mieltä, että aamuisin ei puhuta, ainakaan niin paljon, olin vaan et joo moro. Siis en ollut sentään niin epäkohtelias, että oisin lähtenyt kesken sen puhetulvan pois, se kirjoitti sitä listaa silloin... :p

Sitten päätin purkaa mun laukun ja laittaa tavarat paikoilleen, mikä meni aika nopeesti, ja kirjoitin mun oikeaan päiväkirjaan. Sitten törmäsin täällä yhteen berliiniläiseen Johannekseen, ja jotain puhuttiin, tai ainakin yritettiin... Se sanoi, ettei täällä aina pukeuduta Lederhoseneihin ja Dirdndl'eihin, ja siihen vastasin et Ja, zum Glück. Siis kaikki ois niin paljon helpompaa, jos vois puhua englantia. Mun pitää niin kovasti keskittyä saksan kanssa ja puhun sitä niin hitaasti ja teen hirveesti virheitä. Mut kai se tästä, kyllä mua kuitenkin ymmärretään jotenkin.

Sitten päätin lähteä taas kaupungille, ja kävin katsomassa yliopiston päärakennusta, Immatrikulation-paikkaa, etsin iät ja ajat päärakennuksen yhtä salia, missä orientaatio alkaa maanantaina, ja paikansin myös viestinnän laitoksen. Yliopiston päärakennus on aivan wunderschön! Siis sellaisia yliopistorakennusten pitäisi olla. Kävin siellä myös Weisse Rose-näyttelyssä. Weisse Rose oli siis opiskelijoiden vastarintaliike natseja vastaan, ja tajusin että siinä vaikuttaneiden Schollin sisarusten mukaan yliopiston päärakennuksen sijainti, Geschwister-Scholl-Platz on nimetty. (Tai ainakin luulen niin.) Hitler sai jalansijaa ensin Münchenissä, ja täällä natsit on marssinu niissä symmetrisissä muodostelmissa. Weisse Rosen tyypit levittivät pamfletteja niitä vastaan, ja ne manifestit levisi ilmeisesti muuallekin maailmaan, mutta sitten ne teloitettiin (tai ainakin johtojäsenet, en ihan kaikkea näyttelyn infoa jaksanut lukea...). Joka tapauksessa Weisse Rose näkyy LMU:ssa vahvasti ja sen niminen säätiö on vieläkin olemassa.

LMU:n päärakennus.


Tämän jälkeen kävin kaupassa ja yritin ostaa tarpeeksi ruokaa huomiseksi, kun kaupat on kiinni ja ilmeisesti myös asuntolan keittiö Saksojen jälleenyhdistymispäivän takia. Sitten ostin metron viikkolipun, joka tulee vasta maanantaina voimaan, koska viikkolippuja myydään vain maanantaista maanantaihin eikä esim. perjantaista perjantaihin tai jotain... Joten en tiedä, oliko sen ostaminen fiksua, jos saan opiskelijakortin tai sen alennuksen jo ensi viikolla, mutta täällä asuntolassa yksi tyyppi, joka on auttanut mua eniten ja näyttänyt kartalta paikkoja jne. ja jonka nimeä en vieläkään muista, sanoi että mun pitää ostaa se, joten ostin nyt sitten.

Mitäköhän huomenna sitten tekis, jos kaikki on kiinni? Mahtaako museotkin olla? Jos kauniit ilmat jatkuu, voisi mennä Englisher Garteniin kävelemään. Tai sitten vois yrittää bondailla asuntolan ihmisten kanssa ja selvittää vihdoin, miten vierashuoneen varaussysteemi toimii. Täällä on siis vierashuoneita, joissa voin sitten majoittaa vieraitani, ja ne maksaa 10 € breakfast included. Ei paha. Voisin myös selvittää, missä täällä on tietokonehuone, vaikka en sitä nyt tarvitsekaan, kirjasto ja musiikkihuone. Nyt tuolla yleishengailuhuoneessa ilmeisesti katsotaan telkkaria, ja haluisin liittyä seuraan, mutta mun täytyy vähän rohkaista itseäni ensin... :p Rohkaisisin itseäni 1,99 € Magnersilla, jos olisin ostanut sen Galeria Kaufhofista. Nyt nimittäin vähän kaduttaa etten ostanut. Ei niinkään rohkaisun takia, vaan siksi että se on niin hyvää ja täällä niin halpaa, mutta on mulla toisaalta tosi hyvää omenalimpparia. :) Siis olisin niin paljon itsevarmempi, jos voisin puhua sitä enkkua. Tosin oon ollut yllättävän itsevarma tähän asti.

Niin, tästä asuntolasta... Sain tänään oman nimeni huoneeni oveen. Jee! :) Johannes teki sen mulle Dymolla (kirjoitin kyllä nimeni Dymoon ihan itse, ois ollut aika kidutusta laittaa se kirjoittamaan), Simon lainasi Swiss Army Knifea ja nakitin Johanneksen ruuvaamaan sen nimikyltin pois seinästä ja takaisin. Sitten Simon yritti kertoa, miten pyykkejä pestään, ja ymmärsin että se maksaa, ja pitää itse ostaa pesuaineet. Sit mun pitäis hakea joltain Marcelilta jotain, ja se liittyy kans pyykinpesuun. Sitä en ymmärtänyt. Joo... No, ei mulla oo vielä niin paljon pyykkiä.

Täällä on psykedeeliset sinivihreät seinät. Suihkut ja vessat on vähän ankeampia kuin odotin. Suihku on samassa huoneessa pesukoneen kanssa, mutta onneksi sen huoneen saa lukkoon, kun pelkäsin jo että joku voi pestä pyykkiä samalla kun meitsi on suihkussa. Okei, naisille ja miehille nää tilat on erikseen, ja suihkuissa on suihkuverhot, mut silti. Mut onneks ei.

Tää kerros on nyt ilmeisesti melko tyhjä, kun kaikki uudet asukkaat ei ole vielä muuttaneet. Tässä kerroksessa on 10 asukasta, puolet naisia, puolet miehiä. Saa nähdä kun täällä on täysmiehitys, että millaiset vessa-ja suihkujonot on sitten aamuisin... Mutta aika rauhallista on, ja ihmiset on tosi kivoja. Iltahartaudet, jumalanpalvelukset ym. kristilliset systeemit eivät ole vielä alkaneet, varmaan sitten viikon, parin päästä. Yhteensä tässä asuntolassa on 50 asukasta, ja puolet naisia, puolet miehiä, puolet teologeja, puolet muita. Ja ilmeisesti myös ulkkareiden ja natiivien suhde on 50-50. En kyllä tajua, miten kaikki voi olla niin 50-50, tod.näk. en vaan tajunnut sen henkilön, jonka nimeä en muista, juttuja kuitenkaan niin hyvin kuin luulin.

Haluisin mennä tänä viikonloppuna vielä Oktoberfestiin, mutta katsotaan nyt tuleeko siitä mitään. Siellä on varmaan vielä enemmän porukkaa viimeisenä viikonloppuna kuin eilen oli. Jos ei silloin saanut istumapaikkaa, mahtaako viikonloppuna päästä telttoihin kunnolla edes seisomaan...

En muuten ole tajunnut, miten saksalainen S löytyy tästä näppiksestä. Löysin kyllä kreikkalaisen kirjaimen, joka näyttää siltä... Siksi siis kirjoitin Weisse kahdella s:llä.