So many useless papers, sanoi italialainen kun Immatrikulaatioon jonotti

Jee jee, orientaatiokurssi alkoi tosiaan eilen. Aikatauluista lipsuttiin ja päivä oli muutenkin vähän kaotisch. Ensin kurssin pääpomo alkaa kertoa yleistä infoa LMU:sta (alles auf Deutsch, natürlich, niin kuin koko kurssi on), ja sitten se valitteli että on vähän jäässä eilisten Oktoberfestin päättäjäisten takia... Sitten se tais kertoa pari vitsiä, jotka meni multa ihan ohi - multa menee tosi usein vitsit täällä ohi (mut kai ne menee Suomessakin)... Sitten porukka alkoi jonottaa kurssimaksutiskeille sukunimen mukaan, joko A-K tai L-Z (onneks olin tossa lyhyemmässä jonossa...), ja tämän jälkeen sairasvakuutustiskille. Tässä kaikessa kesti todella kauan...

Aloin jossain vaiheessa kuulla luokassa myös suomenkielistä puheensorinaa, ja tietysti en vaan voinut olla hiljaa, joten tutustuin sitten kahteen turkulaiseen saksanopiskelijaan. Mikä tuuri! Sain niiltä hyödyllistä tietoa pankkitileistä, KVR:sta jossa osoite rekisteröidään ja prepaid-liittymistä. Oli rentouttavaa puhua välillä suomea. Musta tuntuu että tuossa orientaatiossa on aika paljon porukoita, jotka tuntee toisensa entuudestaan, tulee samasta yliopistosta tai jotain. Onneks mulla ei kuitenkaan oo niin, muuten en välttis tutustuis uusiin tyyppeihin.

Myöhemmin iltapäivällä meillä oli parin tunnin kaupunkikierros busseilla. Menin saksankieliseen opastusbussiin, halusin alunperin vähän rentoutua ja mennä enkunkieliseen, koska kaikkia opastuksia en vaan tajunnut ja se harmitti jälkeenpäin, mutta sitten yks tsekkiläinen tyttö halus että tuun sen kans samaan bussiin (!) ja se opetteli pian mun lempinimen ja vaihdettiin jopa numeroita. Se asuu vain yhden metrosteissin päässä musta. Se muuten puhui ihan älyttömän hyvää saksaa ja mul oli kauheet alemmuuskompleksit, mut sit kävi ilmi että se on käynyt saksalaista koulua... Tänään muuten ajattelin ihan pari kertaa jotain saksaksi. Olen monesti ajatellut etukäteen miten joitain asioita selitetään saksaks, mut nyt ajattelin ihan pikkasen saksaks... Mut ajattelin vaan ihan paria sanaa. Lähinnä kai kiroilin saksaks ajatuksissani...! Tosin vielä useimmiten kiroilen suomeksi mielessäni.

Meidät jaettiin kahdeksaan ryhmään, oon seitsemännessä ja se 8. on ilmeisesti kielitasoltaan paras, joten ihan hyvin siis... Mun ryhmässä on tosiaan hyvin sujuvia saksan puhujia, muun muassa yks tanskalainen jonka poikaystävä on saksalainen ja joka oli kai asunut jo kolme vuotta (!) Münchenissä tai ainakin jossain Saksassa (tai sit en vaan tajunnut kun se puhuu ihan liian hyvin että se ois ymmärrettävää :P) , ja sit sellanen puolalainen joka oli asunut lapsena Berliinissä ja jolla oli sukulaisia ja ystäviä täällä. On siellä onneks myös sellaisia joilla vähän saksa takkuaa. Puhuin tänään brittitytön kanssa saksaa, se puhui tosi hyvin ja sillä oli hauska aksentti. Muutenkin täällä kuulee aika erilaisia aksentteja, mikä on kivaa. On muutenkin vaan niin ainutlaatuista, ettei ala esim. ranskalaisen tai italialaisen kanssa puhumaan heti englantia automaattisesti, vaan saksaa, ja jotkut puhuu saksaa paremmin kuin enkkua, joten on vähän pakkokin.

Tänään infoaminen jatkui. Ensin jakauduttiin ryhmiin, joissa kansallisuudet sekoitettiin ja haastateltiin ryhmän sisällä toisiamme. Sitten esiteltiin joku ryhmäläisistä kaikille. Vanhaa kunnon tutustumista siis. Ai niin, unohdin sanoa että mun ryhmässä on kaks suomalaista myös Helsingin valtsikasta - maailma on niiiin pieni - , yks ruotsalainen, yks norjalainen ja yks tanskalainen. Aika hyvä Pohjoismaiden edustus siis. Ja kyllä, mun mielestä kaikista pohjoismaisista näkyy se skandinaavisuus jotenkin päälle päin, kyllä sitä pystyis vaikkei varmasti tietäis, päättelemään että noi on melkein meikäläisiä. Taidanpa mäkin olla aika suomalaisen näköinen, mikä on vähän masentavaa... Niin, on jossain toisessa ryhmässä jyväskyläläisiäkin... Mistä näitä suomalaisia oikein tulee? Pitäis vaan puhua niiden kanssa sitten saksaa, mut se nyt on helpommin sanottu kuin tehty.

Tämän jälkeen täytettiin yhdessä ryhmän kanssa MVG:n eli julkisten kulkuneuvojen laitoksen opiskelija-alennuskortin lomake ja KVR:n eli osoitteen rekisteröimistoimiston lappu. MVG:n systeemi on outo; pitää etukäteen merkitä minkä alueen sisällä liikkuu niin, että laittaa lähtö- ja menopysäkkinsä ja lipun hinta määräytyy sen mukaan. Täällä on siis erilaisia zoneja ja ringejä, sisäaluetta ja ulkoaluetta jne... Jos joskus haluaa liikkua tämän valitsemansa alueen ulkopuolella, täytyy hankkia yksittäisiä kertalippuja tms. Jos taas esim. vaihtais työpaikkaa toiselle puolelle kaupunkia tai muuten matka muuttuis, pitäis hankkia ihan uusi kortti. Eli ihan loogista tää paperien pyörittely ei täällä ole, asiat vois hoitaa helpomminkin...

Tänään pääsin myös syömään ekaa kertaa opiskelijaravintolassa, jota sanotaan vähän harhaanjohtavasti Mensaksi. Siellä piti maksaa salaatista ja juomasta erikseen, toisin kuin Unicafessa. Tietysti tämän tajusin vasta maksun jälkeen. Juomasta, joka oli pullossa, sai tosin 8 sentin panttirahat takas jos sen palautti... Lol. Tosin kun aikaisemmin otin kahvia, se maksoi ensin muistaakseni n. 2,90, mutta kun kahvikupin palautti, sai puolet rahoista takas tai jotain sinne päin. On siis jonkinlainen outo panttisysteemi olemassa, mutta ruuan kanssa se ei onnistukaan. Kouluruoka oli muuten todella suolaista ja rasvaista; ranskiksia kuin suoraan Mäkkäristä ja currywurstia. Henkilökunnalla ei ollut työvaatteita eikä tukkaa peitettynä, mikä oli musta vähän outoa... Opiskelijaruoka on täällä ilmeisesti vähän kalliimpaa kuin Unicafessa, joten aion suosiolla kannattaa tätä asuntolan ilmaista ruokaa, joka vaikuttaa terveellisemmältäkin. Täällä ei muuten hirveesti näy sikainfluenssahysteriaa, ei ole ainakaan sellaisia mainoksia, toisin kuin Suomessa. Yhden lööpin tosin tänään näin, mutta sikainfluenssaan viitattiin sanalla "vilustumisaalto" tai jotain sinne päin - siis ei mitään dramaattista possuihin liittyvää.

Hintatasosta muuten; täällä on melkein kaikki Suomen tasolla. Ruokakaupoissa on halvempaa, ja ehkä baarissa käyminenkin on, en ole vielä siihen perehtynyt... Mutta muuten ei siis kovin paljon halvempaa. Ehkä pienemmässä kaupungissa tai jopa Berliinissä olis, mut tää tais olla Saksan kallein kaupunki... Ehkä Hampuri oli kans kallis. En muista. Enpä kuitenkaan tätäkään niin hirveen hyvin tiennyt ennen tänne tuloani, mutta onneks on sentään tän asuntolan puolihoito...

Orientaation jälkeen kävin vihdoin kirjautumassa yliopistoon (Immatrikulation). Piti ensin jonkin aikaa odottaa että pääsi ensimmäiseen huoneeseen, mutta sitten se olikin melko nopeesti ohi. Leimoja laitettiin, osoitteet ym. yhteystiedot varmistettiin kolmeen kertaan, lappuja jaeltiin ja olin lopulta ihan infoähkyssä. Kuitenkin suurimman osan infosta olin kuullut jo aikaisemmin.

Huomenna mun täytyy käydä maksamassa opiskelijakortti tms. opiskelijamaksu, ja yrittää ehtiä orientaatioon ajoissa. Ylihuomenna voin sitten hakea ihan toisesta paikasta opiskelijakortin tiettyyn aikaan... Taas tosi kätevää. Niin, ja yliopistoliikunnankin takia tarvitsee juosta; mun täytyy hankkia yo-liikuntakortti, joka on siis ihan oma korttinsa, ensin yhdestä paikasta ja sitten käydä maksamassa se toisessa paikassa, ja lukukausimaksu vaihtelee riippuen siitä haluanko käydä ryhmäliikuntatunneilla, salilla, pallopeleissä vai kenties uida... Kääk. Niin ja huomenna pitäis mennä viestinnän laitokseen ja valita kurssit, mikä on helpommin sanottu kuin tehty, kun täällä ilmeisesti tehdäänkin yleensä tutkinto vain bacheloriin asti ja masterit on jatko-opiskelijoita - siis tuskin voin ottaa master-tason kursseja, mikä ois ollut ihan loistavaa hyväksilukemista ajatellen... Verdammt. Olis ehkä pitänyt lukea täällä pelkästään sosiologiaa. Mal sehen.

Niin, ja kävin tänään myös Erasmus-infotiskillä ja sain Erasmus-ohjelman, jonka tsekkasin kyl aiemmin jo Facebookista, ja Erasmus-kortin, jossa on siis meikäläisen passikuva, nimi ja syntymäaika ja joka maksoi 3 €. Eli siis paljon papereita ja kortteja on tullut ja vielä tulossa, vasta alkumetreillä tässä kaikessa ollaan... Jos saan tämän kuun aikana kaiken pankkitilistä prepaidiin ja yo-liikunnan aloittamiseen asti hoidettua, oon ihan tyytyväinen.

Ai niin, unohdin kertoa että matkustin tänään ekaa kertaa bussilla. Sinne mennään keskiovista sisään, kuin ratikkaan, ja ovet ei aukea itsestään vaan sivussa olevaa nappia pitää painaa. Kuin ratikoista sekin. Ja kuskille ei näytetä mitään lippua. Siis ihan ratikkaa. Byrokratia täällä on ehkä tarkkaa ja koukeroista, mutta pummilla matkustamista kukaan ei näytä vahtivan. Jos unohtaa matkakortin kotiin ja tarkastajat tulee, tarkastusmaksu on, jos oikein ymmärsin, vaan 5 €...! Ok. Ihan toista kuin meidän 80 €.