Turhautumisia

Turhauttaa. Luin tänään aamupalalla taas Süddeutsche Zeitungia, ja törmäsin mielenkiintoiseen uutiseen taas yhdestä koulumurhayrityksestä; saksalainen 16-vuotias tyttö (!) yritti ilmeisesti räjäyttää koulunsa, mut sit se jäi siitä kiinni ennen kuin mitään ehti tapahtua ja se pakeni paikalta ja joutuu nyt nuorisovankilaan. Halusin keskustella asiasta aamiaispöydässä olevien saksalaisten kanssa, ja aloittaa koulumurhakeskustelua ja kertoa Jokelasta ja Kauhajoesta, mutta sitten tuli tenkkapoo ja jostain syystä en sitten sanonutkaan mitään. Harmittaa että meni hyvät jutut sivu suun vain sen takia etten uskaltanut/viitsinyt puhua saksaa. Joskus vaan tulee ramppikuumetta kun pitäis puhua saksalaisten kanssa, vaikka olen ollut täällä kohta kuukauden, puhunut saksaa päivittäin ja olen kahdessa seminaarissa jossa pitää keskustella ja vetää keskusteluja. Mun täytyy vaan uskaltaa laittaa itseäni enemmän likoon, siksi olen tänne tullutkin.
Mutta metrossa satuttiin menemään mun kämppis Marian kanssa samaa matkaa, ja siellä juteltiin jotain, kunnes meidän välissä oli sellainen lössi ettei sen yli enää jaksanut mitään huudella. Maria sanoi että mun saksa on parantunut (tähän minä: ai mikä on parantunut? ai mun saksa vai? :p), ja siitä tuli hyvä mieli.

Tänään pitäis lukea loput 28 sivua tieteellisen sosiologian artikkelissa ja kirjoittaa siitä referaatti. Oon parina päivänä lukenut sitä pari tuntia kerrallaan ja pääsin sivulle 22. Turhauttaa kun niin moni sana täytyy kääntää, ja etenen niin hitaasti kun en tajua kaikkea enkä pysty heti päättelemään mikä tässä artikkelissa on tärkeää ja referoitavaa, mikä taas ei ja mitkä osat voi skipata. Joudun menemään lause kerrallaan enkä voi vain silmäillä, niinkuin Suomes tekisin jos ois kiire. Teksti on mielenkiintoinen, mutta vaikea. Kerron ensi kerralla mikä sen pääpointti oli, kunhan saan sen selville... Mutta nyt mediaekonomian luennolle.