Se on menoa ny!

Marienplatzin Rathallea... ehkä?




Dodii, täällä ollaan. Kello on paikallista aikaa 21.15 ja meikä on aika töttöröö, koska heräsin klo 4.10 ja nukuin kolme tai neljä tuntia. Ei ihme että pelkäsin sammuvani oluttelttaan - ehkä yksi olut ei aiheuta moista, olkoonkin nelosta?

Olin siis Münchenissä noin klo 8.25. Matka vähän jännitti, koska en oo ikinä lentänyt yksin, mutta se meni... no, miten lennot, bussimatkat, junamatkat ym. nyt yleensä menee. Tulin tänne asuntolaani, Collegium Oecumenicumiin mit dem Taxi, koska 1) laiskotti ja 2) en uskonut jaksavani raahata 21 kg matkalaukkuani julkisissa. Sitten menin asuntolan sihteerin, Sabinen (itseasiassa pomon assistentti tms., hoitaa käytännön asiat), jonka kanssa oon ollut yhteyksissä, työhuoneeseen ja se oli todella iloinen ja sydämellinen ja alkoi vaan heti puhua saksaa, vaikka aloitin ensin englannilla. Ei siinä sitten muu auttanut kuin yrittää puhua takaisin, lähinnä sanoa "ahaa", "oke", "aaa" tai jotain muuta yhtä älykästä verbaalista ilotulitusta.



Sabine sitten vaan esitteli mut kaikille asuntolan ohikulkijoille ja jopa keittiöhenkilökunnalle, nakitti yhden pojan kantamaan mun matkalaukun rappuset ylös mun huoneeseen (!) ja toisen näyttämään mulle kartasta missä on supermarketit, postit, makkarakauppa (!), Oktoberfest-alue, lähin metroasema, matkakorttimesta jne... Teki post it-lappumerkinnätkin niistä mestoista mun karttaan (värikoodeilla totta kai). Ja koko ajan se puhui saksaa, ja mä kuuntelin ja yritin joskus itsekin vastata jotain, ja keskittyä... Sitten päätin pedata petini, ja kirosin kuminauhalakanat sinne minne aurinko ei paista. Sitten lähdinkin rohkeasti sinne päin, missä luulin lähimmän metroaseman sijaitsevan, vähän eksyin, menin ravintolaan kysymään apua tyylikkäästi laittamalla kartan tarjoilijan naaman eteen ja sanomalla "I'm a little bit lost" ja löysin sitten sen seuraavan metrosteissin. Sitten sompailin metrolipun ostamisen kanssa, mutta lopulta kaiken tämän jälkeen löysin aurinkoiselle Marienplatzille, otin paljon kuvia, sorruin Mäkkäriin ja kävin Promodissa ja Orsayssakin. <3

Tämän jälkeen tekstailinkin sitten J-P:lle, missä se sijaitsee ja se antoi mulle metrolla kulkemisohjeet Goetheplatzille ja sieltä käppäilinkin Wiesn'lle, missä Oktoberfest järjestetään. Ei ollut vaikea löytää loppujen lopuksi; seurasin vaan kännisiä ihmisiä... Kun lopulta löysin oikean teltan, se melu löi kuin märkä rätti naamaan. Siellä J-P hispaanopossensa kanssa odottelikin. Sitten juotiin 8 €:n kaljaa, joka oli kai ihan jees - peruskaljaa - ja kuunneltiin humppaorkesteria ja laulettiin juomalauluja. Oli kuuma, valvomisesta johtuva väsymys tuli yhtäkkiä enkä jaksanut innostua kännisten nahkahousu- ja tissimekko-kansan riehumisesta. Opin siis, että tässäkin asiassa on tärkeintä aloittelu himassa hyvissä ajoin ja mahdollisimman tehokkaasti.

Meitsi, J-P ja Javier@Oktoberfest

Sitten zombie-kävelin metroon, jäin oikealla pysäkillä pois, löysin pienen ruokakaupan ystävällisen ohikulkijan ansiosta, ja sain kokea kassahihnattomat kassat, mikä ei loppujen lopuksi ollut niin kuumottavaa kuin pelkäsin. Sitten tulin kotiin, ja mietin miten netti saadaan toimimaan, kunnes huomasin että käytävän toisella puolella oleva tyyppi mesettää, joten se saattaa tietää. Sit se yhdisti mut johonkin verkkoon, ja tässä nyt ollaan, ja skypetyksetkin meni hyvin. On siis ollut kaiken kaikkiaan onnistunut päivä, enkä ole stressannut eksymisestä ja kujalla olemisesta yhtään, koska ei ole ollut kiire minnekään eikä mitään ohjelmaa. Todella harvinaista siis. Ensi viikolla lienee toinen ääni kellossa.

Ensi kerralla kirjoitan enemmän tästä asuntolasta ja laitan kuvia siitä, kunhan itsekin pääsen kunnolla tästä mestasta kärryille. Tämä on tällainen hostellityyppinen ratkaisu, eli pieniä huoneita vierekkäin ja vastakkain, mutta toisaalta vähän solumaista, koska vessat ja suihkut jaetaan (onneks miehille ja naisille sentään erikseen), kerroskeittiö jaetaan ja sitten tässä on joku yhteishengailutilakin. Ja suihkujen yhteydessä pesukoneet ja kuivaustelineet. Eli siis kompaktia, ja vähän kommuunimaista. Vaatii vähän totuttelua kaksiossa asumisen jälkeen, mutta toisaalta tällaisesta kokemuksesta mä joskus haaveilinkin.

En kyllä vieläkään tajua, että oon sitten täällä 5 kk. Ja että mun pitäis tehdä täällä jotain hyödyllistäkin jossain vaiheessa, eli opiskella.

P.S. En ole vielä tajunnut, miten noi kuvat ja kuvatekstit kannattaa laittaa tähän, kuten kuvasta näkyy... Turha muuten odottaa jatkossakaan korkealaatuisia kuvia! :p