En ole näköjään ihan pysynyt postaus päivässä-tahdissa. Mitäs tähän mennessä onkaan tapahtunut...

No, Erasmus-bileet oli aluksi pieni pettymys - siellä oli yksinkertaisesti liian paljon porukkaa tungettuna liian pieneen tilaan. Ja bileet oli melko ankeassa kellarissa, ja portsari hyssytteli pihalla olijoita... Ei siis oltu paikassa, jossa opiskelijat sais riehua rauhassa ilman että tarvii välittää naapureista. Ja nuo bileet on joka keskiviikko siellä. No, ehkä tällä viikolla siellä ei ole niin paljon porukkaa kuin ekalla kerralla... Toivottavasti. Poliisitkin kuulemma kävi niissä bileissä, ilmeisesti koska oli liian meluisaa, mutta onnistuin missaamaan ne totaalisesti... Ahtautta lukuunottamatta oli ihan ok tunnelma, tutustuin joihinkin tyyppeihin ja olin kuitenkin yhteen asti.

Torstaina orientaatiokurssin jälkeen oli retki Paulaner-panimoon, joka oli vähän laimee reissu... Saksalaisen oppaan puheesta ei saanut juuri mitään selvää, ja se kertoi kaikesta niin yksityiskohtaisesti. Ymmärsin, että jokin oli automatisch, ja oli kaikenlaisia koneita. Pari kertaa oltiin niin meluisassa huoneessa, että oli mahdotonta kuulla mitään, mutta kovasti opas yritti jotain selittää... Se oli vähän tahattoman koomista. Mutta lopuksi kaikki sai ilmaiset kaljat ja Leberkäset, eli maksajuustot, jolla ei mun mielestä ollut mitään tekemistä maksan eikä juuston kanssa, vaan se oli vähän kuin makkarapihviä. Mutta ihan hyvää kuitenkin, vaikka näytti vähän oudolta.

Perjantaina mulla piti olla kahdet bileet, mutta en sitten mennyt kumpaankaan. Asuntolassa piti olla tutustumisilta, mutta se peruttiin kun yhdellä tytöllä oli sikainfluenssa - tai ainakin sikainfluenssaepäily... Siis nyt voi unohtaa kaiken mitä sanoin viimeks saksalaisten sikainfluenssaan suhtautumisesta. Ei kukaan kuitenkaan hysteerinen ollut, mutta oli vaikea uskoa että nyt se sikainfluenssa sitten oikeasti tulee ja on olemassa, ja olihan se vähän jännää... Aiheesta pidettiin ihan lyhyt infotilaisuuskin. Jokaiseen kerrokseen jaettiin desinfiointisuihkeita ja naureskeltiin kämppisten kanssa, kun mietittiin mihin ihmiset on koskeneet ja suihkutettiin kaikki kahvat, telkkarin kaukosäädin ja jopa muovinen kastelukannu. Siitä ois pitänyt ottaa kuvia... Sikainfluenssa oli meitä kämppiksiä yhdistävä ja lähentävä tekijä, ja heitettiin vaan läppää siitä. Kun mietin menisinkö Studentenstadtiin Erasmus-bileisiin, naureskelin että mennään kaikki kerroksen asukkaat ja tartutetaan Schweingrippe vaihtariparkoihin. Loppujen lopuksi en kuitenkaan mennyt niihin bileisiin, vaan söin spagettia näiden saksalaisten kanssa. Jollain oli läppärillään leffoja, joten keksittiin katsoa Tim Burtonin Coraline-piirretty, joka oli tosi kiva - vähän syvällinen, yllättävä, pelottava ja hauska tyyliin Painajainen ennen joulua. Ajattelin vielä, että menisin leffan jälkeen niihin bileisiin, mutta olin todella väsynyt ja ollut koko viikon enemmän tai vähemmän flunssassa - en sentään sikaflunssassa toistaiseksi, mutta kuitenkin.

Lauantaina oli veto aika pois ja todella väsynyt olo, vaikka nukuin pitkään ja hyvin. Sain kuitenkin käytyä kaupassa ja ostettua vihdoin Prepaid-setin, jota pitäis nyt testata. Ostin kaikenlaista evästä Neuschwansteinin retkelle (joita en kuitenkaan siellä sitten pahemmin syönyt) ja kassahihnattomuus oli taas vähän kuumottavaa... Suomessa voi jäädä hetkeksi haaveilemaan, mutta täällä pitää olla niin tehokas ja hoitaa pakkaaminen heti, ennen kuin seuraava asiakas tulee ja jyrää sut alleen. Ja unohdan aina ottaa kärryn, kun en muista ettei korimahdollisuutta ole... No, ruokakaupassa asioiminen on kaikkialla yhtä hanurista. Illalla kävin sitten turkulaisen saksan opiskelijan kanssa leffassa katsomassa muun muassa naisten ympärileikkauksista kertovan Wüstenblume-leffan. Oltiin ihan kulttuurishokissa, kun tajuttiin että oltais voitu juoda leffassa kaljaa tai terävimpiäkin, siis ihan luvan kanssa dokata leffateatterissa... Tosin toi ei ollut ihan dokausleffa. Leffan jälkeen käytiin vielä pubissa parilla ja kirottiin muun muassa Erasmus-tapahtumien järjestäjien kädettömyyttä. Mutta pääasia, että tapahtumia kuitenkin on.

Sunnuntaina oltiin Erasmus-possen kanssa melko lailla koko päivä Neuschwansteinin (linna, johon muuan Walt Disney ihastui ja joka on aika lailla yksi yhteen Disney-studioiden linnalogon ja Disneylandin linnan kansa) reissulla. Itse linnassa kierros kesti vain puolisen tuntia, mikä oli aika harmi... Mutta ehti sitä kuitenkin vähän nähdä. Linnan sisällä ei saanut kuvata kuin ikkunasta ulos, enkä usko että olisin edes saanut otettua hirveän hyviä kuvia. Mutta ulkoa kyllä otin muutaman kivan kuvan siitä satulinnasta vuorten ja syksyisen maiseman keskellä. Oli se kyllä todella erikoinen, persoonallinen ja kaunis. Sisältä toisaalta ihanan värikäs, toisaalta vähän liian kitsch, huvittava, räikeä, ja gay... Disneympi kuin Disney. Mutta ei ainakaan tylsä, niin kuin joskus jotkut linnat saattavat olla. Siellä ois kyllä voinut viettää kauemminkin aikaa, mutta oli kuitenkin melko tiukka ohjelma.

Sunnuntai-illan, maanantaipäivän ja tämän aamun olen viettänyt laatuaikaa äidin kanssa. On ollut tosi kivaa, ollaan muun muassa hankittu mulle pankkitili (niin paljon enemmän papereiden pyörittelyä ja allekirjoittamista mitä Suomessa, taas vaihteeks...), selvitetty prepaidin toimintaa ja hankittu mulle myös se tärkein kortti eli... Orsayn kantiskortti. ;p Maanantai-illalla asuntolassa oli vihdoin tutustumisilta, ja oli tosi mukavaa. Leikittiin pari leikkiä, joissa olin enemmän tai vähemmän pihalla, ja kunkin talon kerros esitteli itsensä ja asukkaansa. Meidän kerroksen yks asukki oli kyhännyt runon, ja sit vaan esitettiin se... Eipä mun siihen tarvinnut paljoa osallistua tai panostaa, mikä sopi mulle. Sitten pistettiin listat kiertämään, että minkä ns. viran tai tehtävän täällä haluaa ottaa, mitä harrastusryhmää pitää ja milloin pitää iltahartauden. Olen tähän mennessä valinnut vain tuon viran, muita saa miettiä tän viikon. Mulle ehdotettiin tuohon harrastusryhmään (josta en tiedä kokoontuuko se vain kerran tai useammin, täytyy itse kutsua ihmisiä koolle), että voisin opettaa suomea muille. En ole tähän mennessä keksinyt muutakaan, joten ehkä pidän sitten sen jossain vaiheessa... Viraksi valitsin Reilun kaupan tuotteiden hankkimisen. Siinä oli joku toinenkin tyttö mun kanssa. En keksinyt muutakaan, enkä halunnut olla esim. taloudenhoitaja tai vastuussa varaston järjestämisestä tms... Tällä asuntolalla/yhteisöllä on myös oma lehti, mutta se ei ole ilmestynyt tyyliin viiteen vuoteen, eikä kukaan ole toistaiseksi kiinnostunut sen tekemisestä... Muuten voisin kirjoittaa siihen tai vaikka taittaa, mutta en halua olla täällä päätoimittaja enkä varsinkaan yrittää motivoida ihmisiä. Jos ää emmä osaa kirjoittaa -ihmisten motivointi oli vaikeaa Suomessa, se on 100 x vaikeampaa täällä auf Deutsch ja muutenkin.

Huomenna orientaatiokurssin jälkeen Erasmus-infotilaisuus ja oopperaan katsomaan jotain tsekkiläistä ja mitä luultavammin masentavaa sarjassamme kaikki tappaa toisensa/itsensä.

Bis später!