Kieliongelmia ja taidetta

Äh. Stressaa kun en mennyt nyt orientaatiokurssin jälkeen yhdellekään saksan kurssille, toisin kuin yllätyksekseni suurin osa kurssilaisistani meni. Kaikki kurssit ois ollut vähän huonoon aikaan, luentojen kanssa päällekkäin, ja sitä paitsi ajattelin, että mähän en yhtään ylimääräistä saksan tieteellinen kirjoittaminen/-kielioppikurssia tarvitse... Ajattelin että se ois taas samaa tylsää kieliopin kertausta kuin aina ennenkin, mutta se ois ollut näemmä aika haastavaa ja ennen kaikkea hyödyllistä. Ajattelin että kyl mä 11 vuoden saksan lukemisella nyt pärjään, mutta en mä aina autenttisessa ympäristössä ja saksalaisten keskellä niin hyvin pärjääkään... No, välillä saksan kanssa tulee huonompia ja välillä parempia päiviä... Tänään on ollut ehkä vähän huonompi. Perjantaina bileissä oli ihan ok, tosin välillä huomasin puhuvani keskustelukumppanini kanssa ihan eri asiasta kuin se. Ja olen paljon itsevarmempi saksan puhuja muiden vaihtareiden kanssa, kun nekään ei aina puhu niin hyvin ja niiden edessä ei tuu samanlaisia suorituspaineita kuin natiivien... Tuleekohan sitä kielioppia oikeasti kerrattua ikinä tosta Viel Erfolgista? Kai sit viimeistään kun kirjoitan esseitä ahdistuneena täällä...

Turhauttaa, kun ois joskus paljon sanottavaa, mut en vaan osaa sanoa kaikkea mitä haluaisin. Sit muodostan vaan yksinkertaisia lauseita ja mietin pitääkö kaikki mua ihan idioottina. No, sain tänään kyllä hyviä vinkkejä kämppiksiltä että mitä saksalaisia romaaneja kannattaa lukea, kun kyselin mitä ne suosittelis, ja yhdellä sattui olemaan mukana neljä kiinnostavan oloista kirjaa. Voisin aloittaa Slummien miljonäärin saksankielisestä versiosta. Mun täytyy tosiaan ruveta lukemaan sanomalehtiä vähän paremmin, aamupalapöydässä niitä selailen mutta en ikinä jaksa syventyä. En ole myöskään katsonut vielä pahemmin telkkaria, ois kiva kattoo uutisia. Sain muuten tietää, että kaupunginkirjastoissa sentään on kirjoja, eikä niissä tarvi etukäteen tietää mitä haluaa lukea... Hyvä homma.

Luentojen alkaminen jännittää... Tiistaina on eka, mut vasta 18-20. Ehkä kuolen jännitykseen sitä ennen. Sen pitäis olla käytännöllinen kirjoitetaan ainejärjestön lehteen-kurssi. Ei ehkä ihan Groteski-kamaa, mutta varmasti kivaa kuitenkin. Toivottavasti siellä ois muita vaihtareita... Ei tosin välttis oo, koska en päässyt Erasmuslaisena edes katsomaan koko kurssia netistä, mutta laitoksen kv-koordinaattori suositteli sitä silti mulle. Puuh... Toivon että ymmärrän jotain. Toivon että proffat ei puhuis baijeria, ja mitä ikinä ne puhuiskaan ne puhuis kuuluvasti ja edes vähän hochdeutschia, kun en osaa mitään murretta... Orientaatiokurssin viimeisellä tunnilla käytiin vähän läpi baijerilaisia lauseita ja ne oli kyllä aika karmeita. Livenä ja oikeessa kontekstissa ehkä just ja just ymmärrettäviä. On olemassa myös saksa-baijeri-sanakirja, ehkä mun pitäis hankkia sellainen...

Niin, orientaatiokurssi tosiaan loppui. Mitäs olenkaan siellä oppinut... No, pankkisanastoa käytiin läpi, mikä oli aika hyödyllistä - opin mm. että kaikista mahdollisista tileistä mun pitää avata Girokonto. Myös opiskeluun liittyvä sanasto ja lyhenteet oli hyviä. Käsiteltiin myös sitä, millaisia maileja proffille kirjoitetaan ("Hyvin kunnioitettu professori..."), ja vähän joitain kielioppijuttuja... Mun täytyy kerrata ainakin konjunktiivi, genetiivi ja ihania prepositioita. Oon niin huono prepositioissa, ja suvuissa... Ja no, aika monessa muussakin, mutta noissa ainakin. Joskus saksan puhuminen turhauttaa kun edistystä ei tunnu tapahtuvan. Joskus taas tuntuu että tää muuttuu vaan sujuvammaksi.

Museoiden yöstä: Jaksan yhä ihmetellä, kuinka tyylikkään tapahtuman saksalaiset pystyvät siitä järjestämään, ilman että se muuttuisi Suomen Taiteiden yöksi tai vastaavaksi. Myös Oktoberfestin järjestelyt oli niin sujuvat, että mietti miten tää voi olla mahdollista... Kuitenkin niin paljon kävijöitä, mutta suht toimiva systeemi. Eikä silloin alueelle maksanut mitään, toisin kuin luulin - siis Oktoberfestissa voi olla ihan ilmaiseksi jos ei halua juoda, syödä tai ostaa mitään. Siistiä. Käytiin siis tosiaan eilen kaiken kaikkiaan kuudessa Museoiden yön paikassa. Haus der Kunst oli tosi kiva, moderni paikka, Nationaltheater runsaudessaan vähän sekava ja ahdistava (ei jaksettu katsoa kuin eka kerros), Schack Galerie oli kiva, Theatermuseum pettymys, koska siellä oli iso näyttely joka käsitteli jotain saksalaista näyttelijätärtä joka ei musta ollut niin kiinnostava, Beer-und Oktoberfest-Museum oli ihan hauska, ja St Paul's-kirkon sisällä oleva valotaideteos oli hieno, rauhoittava ja meni samaan rytmiin klassisen kuoromusiikin kanssa (tuli muuten taas ikävä kuoroa...).

Jos en ole jo sanonut, täällä on muuten kylmä. Lämpötila laski viikossa 20 astetta. Parina päivänä yritti jotain lumisadettakin tulla, mutta ei se maassa pysynyt. Mitäs vielä? Kävin tänään lenkillä Englisher Gartenissa, kun sade vihdoinkin loppui. Oli kivaa.

Mutta nyt voisin yrittää taas olla sosiaalinen ja mennä puhumaan saksaa...