Lernen, lernen, lernen

Sanotaan, että Erasmus on pelkkää lomailua, mut joo, niin varmaan... Enpä ole ikinä opiskellut näin paljon (ja myöskään juhlinut näin paljon... hasardi yhdistelmä). Muistin taas tänään, miksi Suomessa ja muutamassa muussakin sivistysvaltiossa ei opiskella kesällä. Itse asiassa kiroan tätä asiaa joka päivä ja arvostan taas kesätöitä, vapaita iltoja ja viikonloppuja... Tosin jos on kesätöissä, ei voi mennä keskipäivällä maauimalaan, käräyttää taas selkänsä ja myös alakylkensä/lantion sivunsa (miksi sitä ruumiinosaa sanotaan?) ja tulla siihen tulokseen, että sosiologian salat eivät vain avaudu ulkona helteessä lomaa viettävien ihmisten keskellä. Varsinkin kun pienikin tuulenvire saa prujut lentämään ja niihin eksyy koko ajan pieniä epämääräisiä ötököitä. Lukupiiriin lukeminen ulkona vielä sujui, muttei ihmeisesti tenttipänttäys... Kenen kuningasidea olikaan lukea sosiologiaa Saksassa? Miksen ottanut pelkkiä viestinnän kursseja tai jotain täysin pilipalia? En todellakaan tiedä, miten tuo tentti tulee menemään. En vaan taaskaan osaa lukea ja aika loppuu kesken. Ei sillä sinänsä ole väliä, reputanko vaiko enkö, mutta olen jo nähnyt koko roskan eteen niin paljon vaivaa...

 Nyt muuten tiedän, mistä sakujen pingotus johtuu. Uudesta Bachelor-Master -systeemistä (joka meilläkin on ollut jo ajat sitten, mutta tuli tänne vasta nyt). Tämän systeemin myötä kaikki arvosanat merkitsee ja tietyt kurssit täytyy käydä tietyssä järjestyksessä. Muuten joutuu varmaan uusimaan koko vuoden. Voi mun Kommilitone-parkoja, onneksi kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin Suomen päättäjät keksii miten opiskeluaikaa lyhennetään...

Oikeasti olen kyllä iloinen siitä, että päätin viettää kesän Münchenissä. On vaan niin kuuma koko ajan ja olisi muutakin tekemistä, kuten viettää laatuaikaa huipputyyppien kanssa tai nauttia luonnosta ja auringosta, muttei kauaa enää tarvi kärvistellä.

Unohdin muuten kertoa parin viime päivän kohtaamiseni saksalaisten kanssa. Ensinnäkin viikonloppuseminaarin viimeisenä päivänä dosentti Spiegelista vei meidät kivaan Biergarteniin (mä niin rakastan niitä, jotain ihan muuta kuin perusterdejä), melkein kaikki oikeasti tuli sinne ja mikä parasta, tarjosi kaikkien kaljat. Mahtavaa. Saksalaiset oli tosi kiinnostuneita Suomesta, kuten melkein aina, ja kyseli onko meillä paljon karhuja, hirviä ja kallista alkoholia. (Ja kehuivat mun referaattia.) Sainpa kaksi fb-kaveriakin. Toinen kutsui joku päivä Isarille uimaan ja toinen lupasi näyttää työpaikkansa, paikallisradion Bayerische Rundfunkin tiloja, viedä mut kesäasunnolleen ja antaa true sosiologi -poikkiksensa meiliosoitteen, jos ja kun hajoan tämän sosiologian kanssa. Ihmeellistä tavata noin kiinnostunut saksalainen, joka oikeasti kutsuu jonnekin kylään ja jotain tekemään, täytyy hyödyntää tämä mahdollisuus.

Eilen taas olin matkalla metrikselle, jostain syystä tällä kertaa kävellen, kun naapuri (jota en ollut koskaan nähnyt) ajoi pakullaan viereen ja tarjosi mulle kyydin yliopistolle. Aika randomia. Sattui muuten olemaan viestinnän professori ja entinen journalisti, ainakin omien sanojensa mukaan, ja taisi sen poikakin olla (jossain vaiheessa lopetin kuuntelemisen)... Yritin olla kohtelias, mutten ollut ihan juttutuulella ja jotenkin jäi oudot fiilikset koko tyypistä vaikka se oli ihan asiallinen. Ehkä siksi, ettei Suomessa koskaan tapahtuisi tällaista?

Kuvat viime viikolta, ei kronologisessa järjestyksessä:

1. Ulkoilmakino Westparkissa
2. Oper für alle -ulkoilmaoopperatapahtuma
3. Kiinalainen rakennus Westparkissa
4. Bitte zurückbleiben -mies
5."Harmi! Pojat, olitte siitä huolimatta loistavia!"

Mulla oli eilen yksi parhaimmista synttäreistä ikinä. Ensin sain kopioida yhden sosiologia-Kommilitonin muistiinpanot ensi viikon tenttiä varten,sitten ostin itselleni pari kivaa synttärilahjaa ja illalla mulla oli elämäni ekat ylläripyllärijuhlat. Vitsi täällä on vaan niin ihania ihmisiä. Olen onnekas. Terassi, cocktail happy hour ja loistoseura = täydellinen kesäilta.

Everybody say whiskeyyy!

Tänään heitin viimein talviturkkini Isar-joessa. Ei ollut edes kylmää, virta vaan oli kova. Eipä sitten taaskaan tullut opiskeltua niin paljon kuin piti, mutta so not.

Futis on vihdoin ohi. Jess. Skippasin pronssiottelun ja lähdin sen sijaan ilmaiseen ulkoilmaoopperaan, jossa esiintyi pääroolissa muuan Karita Mattila. Ja hyvinhän se veti. Miksei Suomessa voida järjestää ilmaisia oopperapiknik -tempauksia? Töölönlahti tarjoaisi paljon paremmat puitteet siihen kuin Odeonsplatz. Plus oopperan eliittimaine vähän kumoutuisi.

Asiasta kukkaruukkuun...

Aargh, kuinka tyhmä ihminen voi olla...Huomasin vasta äsken, että kuivakaapissani elävät yöperhoset ovatkin truu evil jauhoihin munijia. Hohhoijaa mitä kackenscheissea. Onneks ei ollu ihan hirveesti ruokaa. Ah, puutalo-WG...

Hajatelmia

Miten oikeasti saksalaiset jaksavat opiskella 30 asteen helteessä? Viikonloppuna vielä? Ei voi ymmärtää.

Huomenna starttaa iloinen tutkivan journalismin viikonloppuseminaari, jonka ensimmäisen osan skippasin tosiaan festareiden takia. Mitäs menivät muuttamaan päivämääriä. Toivottavasti maikka ei tarkastele liian läheltä mun Rock im Park -ranneketta - ja toivottavasti muistan olla pukematta sen RiP-paidan päälle enkä ole liian ajatuksissani... Pitäis taas jatkaa undercover journalism -esitelmän tekoa. Tai aika valmis se jo on, pitää vaan tsekata kielioppi jotenkin NetMotin avustuksella ja ennen kaikkea harjoitella, mikä on aina se ärsyttävin osuus. Olisin kuulemma voinut pitää koko höskän enkuksi, mutta menin jo väsäämään powerpointit saksaksi, enkä jaksa kääntää niitä uudestaan, vaikka helpompaahan se saksasta enkkuun olisi. Onneksi olen sentään ihan liekeissä esitelmäaiheestani, olen oppinut paljon uutta saksalaisista tutkivista sankarijournalisteista ja haluaisin itsekin sellaiseksi - tosin en varmaan selviäisi peitehommista ilman identiteettikriisiä. Haluaisin kertoa esimerkkejä suomalaisista tutkivista journalisteista, mutten oikein keksi mitään hyvää tapausta, en ainakaan peitejournalismin puolelta...
 
Mitäköhän muuta viime aikoina on tapahtunut? Loputtomasti piknikkejä ja grilli-iltapäiviä, enemmän kuin Suomessa ikinä. Saksa taistelee huomenna futiksen pronssista. Sakujen asenne Espanjalle häviön jälkeen oli ihmeen positiivinen; ei se futis olekaan elämän ja kuoleman kysymys. Mikä meni väärin -lööppien sijaan näin vain kannustavia ja vilpittömiä hyvin te veditte -otsikoita. Miksi Suomessa urheilu otetaan niin kuolemanvakavasti?

Mitäs muuta? Baijerissa äänestetään ilmeisesti kohta uudesta tupakkalaista koskien julkisilla paikoilla tupakoimista. Ristiriitaisesti vaihtoehtoina ovat "Kyllä ei-tupakoivien suojelulle" (Nichtraucherschutz) tai "Ei ei-tupakoivien suojelulle", tai miten tuon nyt paremmaksi suomeksi kääntäisikään... Mä menisin ainakin ihan sekaisin ja äänestäisin vahingossa väärin. Uusi Bundespräsident ollaan valitsemassa - tai kenties se valittiin jo? Valtakunnassa siis kaikki mitä luultavimmin hyvin.

Kun vaan löytäisin pyöräni lukon jostain puskasta...

Tulin vaan tänne kertomaan että löysin Madonnan tyttären blogin, ihkudaa! Onnekas 13-vuotias.
" OK but no joke gladiator sandals are OUT. They came out in summer 2008 and I was like, ok those are really cute. Then 2009 comes around and people are still wearing them so I’m like, ok whatever it’s just a phase. BUT NOOOOO. Because good old 2010 is now coming along and people are STILL wearing them, and then I was just like OK NO! It’s been three years people COME ON!!!!!!!!! I’m just like what????"

Tuosta tulee ihan meikäläisen vanhat päiväkirjat mieleen...

Yritän siis tehdä esitelmää samalla, eli hikoilen tässä helteessä lämpimän läppärin ääressä, ja siksi tulen eksyneeksi tällaisille turhille sivuille...

Mutta nyt takaisin Günther Wallraffin pariin.

Nauramme päivät halki, muistanko kaiken myöhemmin?

Parasta Erasmuksessa on ihmiset. Niitä tulee eniten ikävä. Hengailen päivittäin ihmisten kanssa, joista loppujen lopuksi tiedän aika vähän. Meitä yhdistää tämä carpe diem-elämäntilanne, viha-rakkaus -suhde tähän maahan, kaupunkiin ja kieleen ja yleinen päämäärätön ajelehtiminen.

 Jos jotain olen täällä oppinut, niin sen, ettei sillä oikeasti ole väliä mistä tulee, mitä opiskelee ja kuinka vanha on. Ehkä sillä on väliä, asuuko vielä kotona. Tai opiskeleeko eliittikoulussa. Muttei niilläkään seikoilla niin paljoa. Ihmisiin tutustuminen ei oikeasti olekaan niin vaikeaa. Eikä myöskään ihmisistä pitäminen.

Outoa, etten tule näkemään suurinta osaa näistä tyypeistä enää ikinä. Toisaalta vapauttavaa, vaikkei täällä olekaan ketään, ketä en missään tapauksessa enää ikinä haluaisi nähdä. Viimeisinä päivinä voisi tehdä jotain överiä - kun ei kukaan kuitenkaan sitten enää jälkeenpäin muista tai muistuta siitä. Tämän kuukauden lopussa täytyy jo jättää jäähyväisiä. En tykkää. En osaa. Tähän kaupunkiin jää älyttömästi muistoja, joskus tulen vielä takaisin ja fiilistelen. Ja toivon etten unohda.

Sport-Dienstag

Eilen...

... aloitin aamun täällä.

Uinkin vähän. Enimmäkseen kyllä keskityin itseni grillaamiseen ja Luhmann-matskujen sotkemiseen Stabiloilla. Maauimalat on kyllä kivoja, mutta tuota tuskin talviturkin heittämiseksi lasketaan... Tahdon rannalle. Oikeaan veteen. Vaikka Isar-jokeen jos ei muuten.

... Skypetin Lauran kanssa ja kiitin taas onneani siitä, että olen loppujen lopuksi melko helpossa maassa.

... kävin hikoilemassa spinningissä, ihan kuin en hikoilisi tässä helteessä jo vain istuessani. Spinning alkoi ehkä vasta varttia tai 20 yli, kun kaikkia myöhästelijöitä odotettiin kiltisti ja loppui 5-10 min myöhässä... Joopa joo. Ohjelma on sentään kehittynyt vähän haastavammaksi.

... illalla tein matkan Espanjaan, tavallaan, kun kävin Löwenbraukellerissä katsomassa illan Espanja-Portugali-matsin. Oli espanjankieliset selostuksetkin.

Kannatin hispaanoja, luonnollisesti. Tuossa vaiheessa olen jo nähtävästi levittänyt maalit naamalle. Espanjalaisten möykkä ja innostuminen oli ehkä hauskempaa kuin saksalaisten, ne kun ei tarvitse niin montaa tuoppia remuamiseen, mutta muuten käteen jäi lähinnä hirveä päänsärky. Siis ei tuosta tuopista, vaan kauheasta metelistä. Oli kyllä tiukka kisa, sen sentään tajusin. Ja Ronaldon ilmeet ihan parhaita. Kummallista kun olen niin perillä tästä lajista, enemmän kuin mistään penkkiurheilusta ikinä, ja seuraavan päivän lehden still-kuvat matsista oikeasti kertoo mulle jotain, että muistan ja tiedän ne tilanteet jolloin pallo oli tuossa ja tuossa ja pelaajat tekivät sitä ja tätä. Eilen kerroin brassikämppiksille, ettei Suomessa pahemmin seurata edes näitä kisoja, mutta ihmisten FB-päivitysten mukaan olinkin väärässä... Brassithan ei ilmeisesti pahemmin käy töissä tai koulussa näiden turnausten aikoihin.

Miksi mä muuten kirjoitin taas jalkapallosta?

Suomen tunnetuin saksalainen ja turhat Hollywood-julkkikset

Tämän kirjan ostin lauantaina rautatieasemalta. Saksaksi der König von Helsinki eli Helsingin kuningas. Periaatteessa Schatz on mulle liian yliampuva, mutta kirja on niin absurdi ja osuva että olen jäänyt koukkuun. Huomiot Suomesta ja Suomi-Saksa-vertailut ovat kirjan parasta antia, enkä muuten tiennyt että Schatz on alunperin Etelä-Saksasta... Schatzin mielestä suomalaiset ja saksalaiset ovat molemmat kateellisia kansoja, mutta siinä missä saksalainen naapurin uuden auton nähdessään haluaa hankkia uuden ja paremman, suomalainen ottaa pesäpallomailansa ja hajottaa naapurin auton. Varsinkin kirjan alkupuolella olevat 80-luvun Suomea koskevat havainnot ovat loistavia, mahtoi olla ankeaa... Mutta toivottavasti kaikki Schatzin yksityiselämää koskeva informaatio ei ole totta. En kyllä ole ihan varma, onko kirja lopulta vain romaani, jonka päähenkilön nimi sattuu olemaan Roman Schatz ja jolle tapahtuu monia samoja asioita kuin oikealle Roman Schatzille. Vähän Hotakaisen tyyliä kenties?

Päivän toinen media: The Hills tietysti. Olen nyt parhaimmassa eli kolmannessa tuotantokaudessa. Aloitin sarjan katsomisen varmaan viidennestä, joten seuraan näitä vähän väärässä järjestyksessä... En tosiaan tiedä, miksi olen koukussa tähän hömppään. Parasta tuossa on, ettei tiedä onko kyseessä tosi-tv vai käsikirjoitettu sarja (paitsi uusimmista jaksoista). Loppujen lopuksi koko sarjassa ei tapahdu mitään järisyttävän kiinnostavaa - mutta onhan sitä BB:täkin tullut katsottua, miksei sitten tätäkin...

Tämän postauksen tarkoitus oli viivyttää mun nukkumaanmenoani, ei niinkään tarjota mitään mullistavia Saksan uutisia - seuraavalla kerralla saattaa olla jotain asiaakin...