Sanotaan, että Erasmus on pelkkää lomailua, mut joo, niin varmaan... Enpä ole ikinä opiskellut näin paljon (ja myöskään juhlinut näin paljon... hasardi yhdistelmä). Muistin taas tänään, miksi Suomessa ja muutamassa muussakin sivistysvaltiossa ei opiskella kesällä. Itse asiassa kiroan tätä asiaa joka päivä ja arvostan taas kesätöitä, vapaita iltoja ja viikonloppuja... Tosin jos on kesätöissä, ei voi mennä keskipäivällä maauimalaan, käräyttää taas selkänsä ja myös alakylkensä/lantion sivunsa (miksi sitä ruumiinosaa sanotaan?) ja tulla siihen tulokseen, että sosiologian salat eivät vain avaudu ulkona helteessä lomaa viettävien ihmisten keskellä. Varsinkin kun pienikin tuulenvire saa prujut lentämään ja niihin eksyy koko ajan pieniä epämääräisiä ötököitä. Lukupiiriin lukeminen ulkona vielä sujui, muttei ihmeisesti tenttipänttäys... Kenen kuningasidea olikaan lukea sosiologiaa Saksassa? Miksen ottanut pelkkiä viestinnän kursseja tai jotain täysin pilipalia? En todellakaan tiedä, miten tuo tentti tulee menemään. En vaan taaskaan osaa lukea ja aika loppuu kesken. Ei sillä sinänsä ole väliä, reputanko vaiko enkö, mutta olen jo nähnyt koko roskan eteen niin paljon vaivaa...
Nyt muuten tiedän, mistä sakujen pingotus johtuu. Uudesta Bachelor-Master -systeemistä (joka meilläkin on ollut jo ajat sitten, mutta tuli tänne vasta nyt). Tämän systeemin myötä kaikki arvosanat merkitsee ja tietyt kurssit täytyy käydä tietyssä järjestyksessä. Muuten joutuu varmaan uusimaan koko vuoden. Voi mun Kommilitone-parkoja, onneksi kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin Suomen päättäjät keksii miten opiskeluaikaa lyhennetään...
Oikeasti olen kyllä iloinen siitä, että päätin viettää kesän Münchenissä. On vaan niin kuuma koko ajan ja olisi muutakin tekemistä, kuten viettää laatuaikaa huipputyyppien kanssa tai nauttia luonnosta ja auringosta, muttei kauaa enää tarvi kärvistellä.
Unohdin muuten kertoa parin viime päivän kohtaamiseni saksalaisten kanssa. Ensinnäkin viikonloppuseminaarin viimeisenä päivänä dosentti Spiegelista vei meidät kivaan Biergarteniin (mä niin rakastan niitä, jotain ihan muuta kuin perusterdejä), melkein kaikki oikeasti tuli sinne ja mikä parasta, tarjosi kaikkien kaljat. Mahtavaa. Saksalaiset oli tosi kiinnostuneita Suomesta, kuten melkein aina, ja kyseli onko meillä paljon karhuja, hirviä ja kallista alkoholia. (Ja kehuivat mun referaattia.) Sainpa kaksi fb-kaveriakin. Toinen kutsui joku päivä Isarille uimaan ja toinen lupasi näyttää työpaikkansa, paikallisradion Bayerische Rundfunkin tiloja, viedä mut kesäasunnolleen ja antaa true sosiologi -poikkiksensa meiliosoitteen, jos ja kun hajoan tämän sosiologian kanssa. Ihmeellistä tavata noin kiinnostunut saksalainen, joka oikeasti kutsuu jonnekin kylään ja jotain tekemään, täytyy hyödyntää tämä mahdollisuus.
Eilen taas olin matkalla metrikselle, jostain syystä tällä kertaa kävellen, kun naapuri (jota en ollut koskaan nähnyt) ajoi pakullaan viereen ja tarjosi mulle kyydin yliopistolle. Aika randomia. Sattui muuten olemaan viestinnän professori ja entinen journalisti, ainakin omien sanojensa mukaan, ja taisi sen poikakin olla (jossain vaiheessa lopetin kuuntelemisen)... Yritin olla kohtelias, mutten ollut ihan juttutuulella ja jotenkin jäi oudot fiilikset koko tyypistä vaikka se oli ihan asiallinen. Ehkä siksi, ettei Suomessa koskaan tapahtuisi tällaista?
Kuvat viime viikolta, ei kronologisessa järjestyksessä:
1. Ulkoilmakino Westparkissa
2. Oper für alle -ulkoilmaoopperatapahtuma
3. Kiinalainen rakennus Westparkissa
4. Bitte zurückbleiben -mies
5."Harmi! Pojat, olitte siitä huolimatta loistavia!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti