perjantai 23. heinäkuuta 2010

Whatever will be, will be...

Hausarbeit on edennyt sivulle kolme, jess. Ehkä tosiaan saan sen rutistettua tänä viikonloppuna kasaan. Eilinen ACDC-/ABBA -monivalinta meni toivottavasti hyvin, ei noista koskaan tiedä, mutta ottaen huomioon edellisillan Stammarireissun olen suoritukseeni suht tyytyväinen, ja on sellainen kutina että saattoi mennä läpi. Mikä riittää mulle vallan mainiosti. Ei enää ikinä kokeita saksaksi eikä opetusta saksaksi - jiihaa! Toisaalta vähän haikea fiilis. Mulle tulee varmaan saksaksi opiskeluakin ikävä, kun se alkoi jo sujua ihan kohtalaisesti. (Tässä vaiheessa vaikea uskoa, mutta mitäpä en tulisi ikävöimään...)

Eksyin Hausarbeitista vähän haaveilemaan ja tekemään tulevaisuuden suunnitelmia/pilvilinnoja. Harhailin New Yorkiin , Australiaan ja Lontooseen. Oon ihan liekeissä varsinkin tosta kuuluisasta NY:n opinahjosta ja Australian kirjailijakursseista, siellä opetetaan jopa kirjoittamaan romanttisia romaaneja ja best sellereitä! Melkein pompin tuolillani. Mahtavuutta. Ehkä sitten joskus, kun taion jonkinlaisen stipendin jostain. Olisi unelmien täyttymys päästä lukukaudeksi tai yhden kurssin/projektin verran johonkin noista, kerran kun olen huomannut että koululla ja sen nimellä on väliä. München on jo koettu ja olen saanut kunnon kansainvälisyyskärpäsen pureman, miksei voisi sitten nostaa rimaa vähän ylemmäs? Schau ma mal. Onhan tämä hieman epärealistista, mutta voisihan sitä joskus yrittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti