Olen puhunut viime päivinä aivan liikaa suomea ja englantia. Tarttis skarpata.
Huoh. Tänään pitäisi valitettavasti ottaa kontaktia polizeihin eikä millään huvittaisi. Mulle ei ole sattunut mitään, kaverille kyllä ja tarjouduin tulemaan henkiseksi tueksi ja tulkiksi mukaan. Saa nähdä onko musta mitään apua, enpä ole ennen muistaakseni mennyt poliisille kuin passin hankkimisasioissa enkä tiedä miten rikosilmoitus tms. tehdään.
Referaattiprujujakin pitäisi lukea, kun eilen iloisesti tajusin että kyseinen show onkin jo kahden eikä kolmen viikon päästä. Referaatti tarkoittaa täällä siis esitelmää, tässä tapauksessa koko kahden tunnin kestävää asioiden opettamista toisille ja keskustelun vetämistä. Onneksi tuolla sosiologian modernisaatio ja koulutuksen kehitys-kurssilla kaikkien, ei vaan esitelmän pitäjien pitää ainakin periaatteessa lukea samat paperit etukäteen ja ne tietää aiheen siis jo entuudestaan, joten kyse ei ole niinkään esitelmästä vaan tosiaan keskustelun vetämisestä, johon opettajakin osallistuu ja jossa voi vain istua läppärin edessä ja höpistää siitä - aika rentoa siis. Niin ja luojan kiitos auf englisch. Parinani on kiinalainen, joka ensitapaamisen perusteella vaikutti olevan aivan pihalla perusasioista, kuten käsitteistä oikeisto ja vasemmisto, jotka ovat aika keskeisiä referaatissamme. Ihailen kyllä toisaalta kiinalaisia, jotka uskaltavat tulla tänne ihan erilaiseen yhteiskuntaan, musta ei ois asumaan Kiinassa kun täälläkin, suht Suomea muistuttavassa maassa olen välillä niin kujalla. Toinen tapaaminen meni kuitenkin paljon paremmin ja se on ollut aikaisemmin kurssin opettajan seminaareissa, joten se tietää millainen esitys meidän pitää väsätä. Nyt on siis hyvät suunnitelmat ja aihekin on kiinnostava, joskin niin monimutkainen ja keskittymistä vaativa etten sitä tässä jaksa selittää, ennen kuin olen selvittänyt sen selkeästi itselleni...
Mulla on todella ikävä Helsingin yliopistoliikuntaa. Eilinen aerobic oli jotain aivan kamalaa, ja tuntui että ohjaaja keksii liikkeitä koko ajan päästään. Salissa oli liikaa porukkaa, koko ajan pelkäsi että joku talloo varpaille tai lätkäsee vahingossa naamaan, rakennus oli vanha ja huonokuntoinen, seinät rapistuneet ja niistä tippui maali/laasti, sali oli ummehtunut ja haisi viemärille... Ohjaajalla ei mikkiä, joten se vaan huusi aina kaikuvassa salissa eins, zwei, drei... Pukuhuoneet tottakai hirveät ja vain kaksi suihkua, joissa kukaan muu ei käynyt kuin minä... Eikä mitään venyttelyä tai vatsalihaksia. Aerobicin vaikutus oli plus-miinus-nolla, kun menin session jälkeen juhlistamaan Cristinan synttäreitä Pizza Hutiin. No, olen sentään yrittänyt aloittaa uuden liikunnallisen elämän. Sunnuntai oli niin terveellinen; pitkät yöunet, lenkki ja opiskelua. Kuin Suomessa taas olisi. Mitä se tällainen Erasmus-elämä oikein on?
Perjantaina kävin Salzburgissa, se oli yhtä Mozartia ja Sound of Musicia. Oltiin kansainvälisiä; syötiin jossain muka-meksikolaisessa, käytiin Magnerseilla ja Bailey's-kahvilla irkkupubissa ja ostettiin Geishaa ja Fazerin sinistä ruotsalaisesta (!) karkkikaupasta. Kannattaa siis tulla Salzburgiin uudestaan, jos ei muuten niin ainakin tuon karkkikaupan loistavan irtokarkkivalikoiman (sisältää mm. salmiakkia) takia. Saksalaiset ei siis ymmärrä irtsareiden päälle ollenkaan, suklaan kylläkin.
Lauantaina tsekattiin ylihypetetty Red Bull Crashed Ice-luistelutapahtuma, missä kilpaili kolme suomalaistakin. Väkeä oli ihan sikana, oli kylmä eivätkä suomalaiset hokkarihemmot valitettavasti pärjänneet finaaliin asti. Olympiaparkiin oli siis rakennettu jäinen rata, jossa oli kaiken maailman mäkiä ja mutkia, ja dudet luistelivat siinä kilpaa. Taklauksia ei nähty ja muutenkin kisa näytti screeniltä (liian) rauhalliselta. Tämän jälkeen mentiin Pauliinan synttärikeilaukseen, josta mulla ei ole kunnon kuvia. Oli hauskaa, vaikka olinkin keilauksessa ihan sukka. Kiva että oli kuitenkin jotain erilaista ohjelmaa perusetkojen sijaan. Tässä vielä huonoja screen-kuvia luistelijoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti