Zu Hause

Lumisade on alkanut taas, oh nein. Mulla on tällä viikolla roskienvientivuoro, ja se sai mut taas muistamaan miksi soluasuminen ei ole mun juttuni - ja miksi saksalainen kierrätys ei todellakaan ole niin loppuun asti vietyä kuin yläasteen ja lukion propaganda väitti. Toisaalta eilen katsoin hienon, joskin rankan romanialaisen elokuvan Neljä kuukautta, kolme viikkoa, kaksi päivää kämppisten kanssa ja tänäänkin katsoin vähän aikaa jotain dubattua (!) dokkaria parin Mitbewohnerin kanssa. Nämä hetket sai mut tajuamaan sen, miksi soluasuminen voi kuitenkin toisinaan olla ihan jees, jos kaipaa seuraa muttei jaksa lähteä keskustaan asti sitä hakemaan... niin kuin kävi tänään. Yksi porukka lähti lupaavan kuuloisen indiebändin keikalle, mutta mulla oli veto poissa ja vietin suosiolla koti-illan.

Katsoin näitä.

 Joo, myönnän, toi Hills oli aika low point.

 Karkkilakko ei taaskaan pitänyt.

Luin myös vähän aikaa koulujuttuja.

Kävin lenkillä tuolla sohjossa, kun tulin siihen tulokseen ettei kello 20 alkavaan fitnesstrainingiin menossa ole mitään järkeä. Ensinnäkin matkaan täytyy lähteä 18.30, kävelymatkaan metroasemalle menee x minuuttia, metriksellä odotetaan x minuuttia, metroa pitää vaihtaa ja odottaa toista metroa, sitten kävellä metrikseltä liikuntakeskukseen jonkin matkaa, etsiä oikea sali ja pukkari, jumppa kestää puolitoista tuntia kahden minsan loppuvenyttelyllä ja kotona olisin ollut sitten joskus 22.30 jälkeen. Macht kein Sinn. Miksei niitä yo-liikunnan mestoja ole vähän enemmän? Ehkä täällä lähistöllä olisi joku edullinen sali, pitäis ottaa selvää.

Mun piti kyllä tänään jotenkin vakuutella itselleni että mulla on hauskaa itseni kanssa ja viihdyn kotona, että pystyn pysähtymään. Ei sillä etten keksisi mitään tekemistä, en vaan tiedä mistä aloittaisin ja laittaisko aivot narikkaan vai tekiskö jotain fiksua. Jos haluaa olla yksin ja kaipaa omaa tilaa, tuntee itsensä joskus liian epäsosiaaliseksi kun yltiösosiaalisuus, ihmisiin tutustuminen ja vieraiden kielten puhuminen on jäänyt päälle. Mutta turha tästä on stressata, ylipäänsä minkäänlainen stressi ei sovi Erasmus-elämään, kuten on todettu.

Munhan piti mennä aikaisin nukkumaan...