Lernen und sich langweiligen

Yeah, meitsi ahkeroi kotona referaatin parissa kun muut pitää hauskaa eine Toilettessa mit viele Leute (vessassa jossa on paljon ihmisiä) - siis joka keskiviikkoisissa Erasmuksen Stammtisch-bileissä. Ahkerointi oli osittain vähän turhaa, koska referaattiparini ehdotti että tapaamisemme siirretään perjantaihin. Tosin jääpä huomiselle sitten vähemmän hommia PowerPoint-kalvojen vääntämisessä... Tykkään kyllä esitelmämme aiheesta, vaikka se tuntui ensin vähän vaikealta. Otsikko on siis kapitalismin ja koulutuksen variaatiot; sekoitus sosiologiaa ja sosiaalipolitiikkaa, käytännössä settiä eri maiden koulutuspolitiikasta ja ihmisten kouluttautumisesta kulloistenkin työvaatimusten mukaan - enpä sitä osaa sen lyhyemmin tai ytimekkäämmin sanoa. Mutta kiinnostaa, joskin käy työstä.

Sain Communichatorin jutuista hyvää palautetta opettajalta. Harmittaa vaan, että haastateltavien piti korjata jutut päivässä, siitäpä yksikin vasta ärähti. So unprofessionell. Juttuni ovat myös taitettu liian tiukkaan ja muutenkin päin peetä, mutta eipä se mulle kuulu. Eilen luultavasti vikalla Communichator-tunnilla otettiin kurssilaisten kanssa yhteiskuva, missä syötiin opettajan leipomaa Communichatorin anniversary-kakkua. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, hyvä yhteishenki ja silleen. Nicht. Odotan kyllä innolla kurssien loppumista ja kahden viikon vapaata ennen seuraavaa Suomi-vapaata. Joskus ihmettelen, mihin LMU:n hyvä maine perustuu, kun kurssien organisointi on mitä on - esimerkiksi ekalla tunnilla ei vaan voida ilmoittaa sellaisia olennaisia asioita kuten kuinka monta kertaa saa olla pois ja koska on koe. Tosin toisinaan ihmettelen myös HY:n eurooppalainen huippuyliopisto-slogania.

Viime aikoina olen naureskellut kurssipalautelomakkeille. Ensinnäkin niihin pitää aina täyttää isänsä ja äitinsä etunimien ensimmäiset kirjaimet, äitinsä syntymäpäivä ja ilmoittaa, kuinka paljon vanhempia sisaruksia on. Tämä identifioi palautteen antajan anonyymisti. Palautteet laitetaan siis jonkinlaiseen rekisteriin, ja näiden triviaalien tietojen avulla järjestelmä tunnistaa palautteen antajan ja järjestelmässä voidaan seurata, millaista palautetta mistäkin kurssista kyseinen henkilö on kulloinkin antanut, ilman että palautteen antajaa pystytään tunnistamaan. Kaiken huipuksi opettaja ei voi itse kerätä palautteenantosession jälkeen lomakkeita, vaan ne laitetaan erilliseen suljettuun kirjekuoreen ja jollekulle oppilaalle nakitetaan palautteiden vieminen sihteerille (ja tod.näk. nämä samat laput kulkeutuvat takaisin opettajalle). Kerrassaan nerokkaita nämä saksalaiset.