Hajatelmia

Miten oikeasti saksalaiset jaksavat opiskella 30 asteen helteessä? Viikonloppuna vielä? Ei voi ymmärtää.

Huomenna starttaa iloinen tutkivan journalismin viikonloppuseminaari, jonka ensimmäisen osan skippasin tosiaan festareiden takia. Mitäs menivät muuttamaan päivämääriä. Toivottavasti maikka ei tarkastele liian läheltä mun Rock im Park -ranneketta - ja toivottavasti muistan olla pukematta sen RiP-paidan päälle enkä ole liian ajatuksissani... Pitäis taas jatkaa undercover journalism -esitelmän tekoa. Tai aika valmis se jo on, pitää vaan tsekata kielioppi jotenkin NetMotin avustuksella ja ennen kaikkea harjoitella, mikä on aina se ärsyttävin osuus. Olisin kuulemma voinut pitää koko höskän enkuksi, mutta menin jo väsäämään powerpointit saksaksi, enkä jaksa kääntää niitä uudestaan, vaikka helpompaahan se saksasta enkkuun olisi. Onneksi olen sentään ihan liekeissä esitelmäaiheestani, olen oppinut paljon uutta saksalaisista tutkivista sankarijournalisteista ja haluaisin itsekin sellaiseksi - tosin en varmaan selviäisi peitehommista ilman identiteettikriisiä. Haluaisin kertoa esimerkkejä suomalaisista tutkivista journalisteista, mutten oikein keksi mitään hyvää tapausta, en ainakaan peitejournalismin puolelta...
 
Mitäköhän muuta viime aikoina on tapahtunut? Loputtomasti piknikkejä ja grilli-iltapäiviä, enemmän kuin Suomessa ikinä. Saksa taistelee huomenna futiksen pronssista. Sakujen asenne Espanjalle häviön jälkeen oli ihmeen positiivinen; ei se futis olekaan elämän ja kuoleman kysymys. Mikä meni väärin -lööppien sijaan näin vain kannustavia ja vilpittömiä hyvin te veditte -otsikoita. Miksi Suomessa urheilu otetaan niin kuolemanvakavasti?

Mitäs muuta? Baijerissa äänestetään ilmeisesti kohta uudesta tupakkalaista koskien julkisilla paikoilla tupakoimista. Ristiriitaisesti vaihtoehtoina ovat "Kyllä ei-tupakoivien suojelulle" (Nichtraucherschutz) tai "Ei ei-tupakoivien suojelulle", tai miten tuon nyt paremmaksi suomeksi kääntäisikään... Mä menisin ainakin ihan sekaisin ja äänestäisin vahingossa väärin. Uusi Bundespräsident ollaan valitsemassa - tai kenties se valittiin jo? Valtakunnassa siis kaikki mitä luultavimmin hyvin.

Kun vaan löytäisin pyöräni lukon jostain puskasta...

Tulin vaan tänne kertomaan että löysin Madonnan tyttären blogin, ihkudaa! Onnekas 13-vuotias.
" OK but no joke gladiator sandals are OUT. They came out in summer 2008 and I was like, ok those are really cute. Then 2009 comes around and people are still wearing them so I’m like, ok whatever it’s just a phase. BUT NOOOOO. Because good old 2010 is now coming along and people are STILL wearing them, and then I was just like OK NO! It’s been three years people COME ON!!!!!!!!! I’m just like what????"

Tuosta tulee ihan meikäläisen vanhat päiväkirjat mieleen...

Yritän siis tehdä esitelmää samalla, eli hikoilen tässä helteessä lämpimän läppärin ääressä, ja siksi tulen eksyneeksi tällaisille turhille sivuille...

Mutta nyt takaisin Günther Wallraffin pariin.

Nauramme päivät halki, muistanko kaiken myöhemmin?

Parasta Erasmuksessa on ihmiset. Niitä tulee eniten ikävä. Hengailen päivittäin ihmisten kanssa, joista loppujen lopuksi tiedän aika vähän. Meitä yhdistää tämä carpe diem-elämäntilanne, viha-rakkaus -suhde tähän maahan, kaupunkiin ja kieleen ja yleinen päämäärätön ajelehtiminen.

 Jos jotain olen täällä oppinut, niin sen, ettei sillä oikeasti ole väliä mistä tulee, mitä opiskelee ja kuinka vanha on. Ehkä sillä on väliä, asuuko vielä kotona. Tai opiskeleeko eliittikoulussa. Muttei niilläkään seikoilla niin paljoa. Ihmisiin tutustuminen ei oikeasti olekaan niin vaikeaa. Eikä myöskään ihmisistä pitäminen.

Outoa, etten tule näkemään suurinta osaa näistä tyypeistä enää ikinä. Toisaalta vapauttavaa, vaikkei täällä olekaan ketään, ketä en missään tapauksessa enää ikinä haluaisi nähdä. Viimeisinä päivinä voisi tehdä jotain överiä - kun ei kukaan kuitenkaan sitten enää jälkeenpäin muista tai muistuta siitä. Tämän kuukauden lopussa täytyy jo jättää jäähyväisiä. En tykkää. En osaa. Tähän kaupunkiin jää älyttömästi muistoja, joskus tulen vielä takaisin ja fiilistelen. Ja toivon etten unohda.

Sport-Dienstag

Eilen...

... aloitin aamun täällä.

Uinkin vähän. Enimmäkseen kyllä keskityin itseni grillaamiseen ja Luhmann-matskujen sotkemiseen Stabiloilla. Maauimalat on kyllä kivoja, mutta tuota tuskin talviturkin heittämiseksi lasketaan... Tahdon rannalle. Oikeaan veteen. Vaikka Isar-jokeen jos ei muuten.

... Skypetin Lauran kanssa ja kiitin taas onneani siitä, että olen loppujen lopuksi melko helpossa maassa.

... kävin hikoilemassa spinningissä, ihan kuin en hikoilisi tässä helteessä jo vain istuessani. Spinning alkoi ehkä vasta varttia tai 20 yli, kun kaikkia myöhästelijöitä odotettiin kiltisti ja loppui 5-10 min myöhässä... Joopa joo. Ohjelma on sentään kehittynyt vähän haastavammaksi.

... illalla tein matkan Espanjaan, tavallaan, kun kävin Löwenbraukellerissä katsomassa illan Espanja-Portugali-matsin. Oli espanjankieliset selostuksetkin.

Kannatin hispaanoja, luonnollisesti. Tuossa vaiheessa olen jo nähtävästi levittänyt maalit naamalle. Espanjalaisten möykkä ja innostuminen oli ehkä hauskempaa kuin saksalaisten, ne kun ei tarvitse niin montaa tuoppia remuamiseen, mutta muuten käteen jäi lähinnä hirveä päänsärky. Siis ei tuosta tuopista, vaan kauheasta metelistä. Oli kyllä tiukka kisa, sen sentään tajusin. Ja Ronaldon ilmeet ihan parhaita. Kummallista kun olen niin perillä tästä lajista, enemmän kuin mistään penkkiurheilusta ikinä, ja seuraavan päivän lehden still-kuvat matsista oikeasti kertoo mulle jotain, että muistan ja tiedän ne tilanteet jolloin pallo oli tuossa ja tuossa ja pelaajat tekivät sitä ja tätä. Eilen kerroin brassikämppiksille, ettei Suomessa pahemmin seurata edes näitä kisoja, mutta ihmisten FB-päivitysten mukaan olinkin väärässä... Brassithan ei ilmeisesti pahemmin käy töissä tai koulussa näiden turnausten aikoihin.

Miksi mä muuten kirjoitin taas jalkapallosta?

Suomen tunnetuin saksalainen ja turhat Hollywood-julkkikset

Tämän kirjan ostin lauantaina rautatieasemalta. Saksaksi der König von Helsinki eli Helsingin kuningas. Periaatteessa Schatz on mulle liian yliampuva, mutta kirja on niin absurdi ja osuva että olen jäänyt koukkuun. Huomiot Suomesta ja Suomi-Saksa-vertailut ovat kirjan parasta antia, enkä muuten tiennyt että Schatz on alunperin Etelä-Saksasta... Schatzin mielestä suomalaiset ja saksalaiset ovat molemmat kateellisia kansoja, mutta siinä missä saksalainen naapurin uuden auton nähdessään haluaa hankkia uuden ja paremman, suomalainen ottaa pesäpallomailansa ja hajottaa naapurin auton. Varsinkin kirjan alkupuolella olevat 80-luvun Suomea koskevat havainnot ovat loistavia, mahtoi olla ankeaa... Mutta toivottavasti kaikki Schatzin yksityiselämää koskeva informaatio ei ole totta. En kyllä ole ihan varma, onko kirja lopulta vain romaani, jonka päähenkilön nimi sattuu olemaan Roman Schatz ja jolle tapahtuu monia samoja asioita kuin oikealle Roman Schatzille. Vähän Hotakaisen tyyliä kenties?

Päivän toinen media: The Hills tietysti. Olen nyt parhaimmassa eli kolmannessa tuotantokaudessa. Aloitin sarjan katsomisen varmaan viidennestä, joten seuraan näitä vähän väärässä järjestyksessä... En tosiaan tiedä, miksi olen koukussa tähän hömppään. Parasta tuossa on, ettei tiedä onko kyseessä tosi-tv vai käsikirjoitettu sarja (paitsi uusimmista jaksoista). Loppujen lopuksi koko sarjassa ei tapahdu mitään järisyttävän kiinnostavaa - mutta onhan sitä BB:täkin tullut katsottua, miksei sitten tätäkin...

Tämän postauksen tarkoitus oli viivyttää mun nukkumaanmenoani, ei niinkään tarjota mitään mullistavia Saksan uutisia - seuraavalla kerralla saattaa olla jotain asiaakin...

Baijerin matkailu jatkuu

Uintireissu Dantebadiin + pizza-piknik + Garmisch-Partenkirchenin vaellusreissu + läksärit + BBQ + Saksan voitto Englannista Viertelfinalessa = ihan jees juhannusviikonloppu.

Garmischin mäkihyppytorni, tai yksi niistä... Tuosta on kai Mattikin hypännyt. Niisk.

G-P:n reissun päämääränä oli Partnachklammin näkeminen. Partnachklamm oli siis tuollainen jännä luola/sola/kalliosysteemi eli kuuluisa geotooppi. Vuorille kapuaminen jäi, mutta saatoin nähdä Zugspitzen. En ole kyllä ihan varma mikä se niistä Spitzeistä oli.

En ikinä kyllästy Alppeihin, vaikka yhden puolalaisen mielestä ne eivät Tantra-vuoristoon verrattuna olleet ollenkaan wunderschön.

Jubeln, chillen, England winnen - vai miten sen yhden iltapäivälehden otsikko taas menikään... Tämän päivän tunnelmat tiivistyvät tähän viimeiseen kuvaan. Enää kaksi viikkoa, ja sitten mäkin voin lopettaa futispostaukset...

Enää noin viisi viikkoa Erasmus-aikaa - okei, ehkä viisi ja puoli. Hämmentävää. En tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen ja fiilikset on toisinaan vähän ristiriitaiset. Nyt kun lähtö lähenee, ei mene päivääkään etten ajattelisi Suomeen paluuta. Täytyy varmaan vastapainoksi tehdä tänne jossain vaiheessa lista asioista, joita tulen ikävöimään Saksasta... Siitä listasta ei tule kyllä yhtä pitkä kuin Suomen listasta, mistäköhän johtuu? Täytyy myös jossain vaiheessa ottaa kuvia kaikista futiksen MM:n liittyvistä mainoksista ja krääsästä mitä tulee vastaan, niin saatte oikean kuvan tästä kansanjuhlasta. Miksei Suomi täyty Suomen lipuista ja kaiken maailman oheistuotteista kun on lätkän MM-kisat? Siinä ei vain ole tarpeeksi rahaa ja sponsoreita pelissä...
Olen alkanut päästä jo vähän kiinni tähän potkupalloon, viimeisin Saksan peli Ghanaa vastaan oli mun mielestä jo melkein jännittävä. Perin kummallista... Tulen varmaan muistelemaan tätä suurta futiskokemusta myöhemmin, kun tuskin tulen vastaavaa enää näkemään, ellen satu olemaan taas ulkomailla seuraavien kisojen aikoihin. Futiksesta puheenollen, eilen kokeilin vihdoin pöytäfutista eli kickeriä, se jos mikä on saksalaista ja niitä pöytiä on lähes jokaisessa baarissa ja Mensassakin. Olin aika hidas ja kädetön, kuten kaikissa tuollaisissa peleissä yleisesti ottaen, mutta oli ihan hauskaa. Täytyy jatkaa treenailua.

Torstain "referaatti" meni ihan hyvin. Nukuin toisinaan silmät auki ja putosin kärryiltä keskustelusta, muttei se ollut niin vakavaa. Tein itse asiassa enemmän töitä kuin saksalaiset ryhmäläiseni - kirjoitin omasta osuudestani (7 sivua) kolme sivua muistiinpanoja (tähän meni kolme ja puoli tuntia), ne ei kirjoittanut mitään tai ainakaan lähettäneet mulle mitään, mutta oli niin vaikuttuneita mun panostuksesta että ne otti suurimman osan mun muistiinpanoista meidän niin sanottuun esitelmään ja koko roska noudatti mun muistiinpanojen rakennetta. Sovittiin ehkä viisi minuuttia ennen shown alkua kuka sanoo mitäkin. Loppujen lopuksi kyseessä ei ollut esitelmä, vaan keskustelun vetäminen - piti samaan aikaan siis pysyä mukana keskustelussa, improvisoida, kirjoittaa muistiinpanoja ja miettiä pitääköhän mun nyt sanoa jotain ja jos niin mitä. Sekavaa. En siis sanonut juuri mitään, luin pari pitkää sitaattia ääneen mikä oli todella tuskallista, koska en ollut treenannut sitä yhtään. Kunnon töks-töks-sönköttämistä. Vähemmästäkin tulee suorituspaineita. Onneksi kyseessä oli vain luentosarjan lukupiiri eikä tuosta saa arvosanaa. Ja pääasia että se on ohi.

Saatoin kyllä tehdä enimmäkseen turhaa työtä, sillä kuulemma tenttiin tulee vain luentokalvot eikä lukupiirin materiaalia - kaikki statementit, referaatti ja lukupiiriin osallistuminen ovat siis todennäköisesti hukkaanheitettyä aikaa. Jaksan kerta toisensa jälkeen yllättyä siitä, kuinka epäselvää ja epäorganisoitua niin moni asia tuossa yliopistossa on. Taas yksi esimerkki: viime keskiviikon seminaarissa opettaja oli myöhässä 35 minuuttia ja silti melkein kaikki opiskelijat tulivat kiltisti paikalle ja odottivat opettajaa. Suomessa jengi olisi jo lähtenyt kävelemään. Opettaja sanoi kyllä edellisellä kerralla tulevansa sitten myöhässä, muttei osannut arvioida paljonko olisi myöhässä - Suomessa kukaan ei olisi vaivautunut tulemaan paikalle tai odottamaan niin kauan. Ja mä kun luulin, että täällä opiskelijat protestoisivat ja kritisoisivat enemmän kaikenlaisia opiskelujärjestelyiden epäkohtia, kun täällä oli syksyllä isoimman luentosalin, Audimaxin valloituskin ja mielenosoittajat asuivat päärakennuksessa, mutta ilmeisesti tuollaiset pienemmät, mutta silti asioiden sujuvuutta ja ajankäyttöä häiritsevät tekijät eivät saa saksalaista barrikadeille.


Hyvää juhannusta muuten - täällä on vihdoin paremmat kelit ja olen lähdössä uimaan ja kenties myös saunaan. Tosin vain maauimalaan, mutta on sekin jotain. Täällä ei juhlita juhannusta enkä saanut selvitettyä mitä täällä asuvat skandinaavit tekevät, mutta kun tulee säkkipimeää jo klo 22 aikaan, jussin juhlimisessa ei välttämättä ole paljon järkeä. Vähän ikävä kesämökkeilyä, mutta eiköhän ilmankin pärjätä.