Back @ epämukavuusalue

Jep jep, Freimannissa taas ollaan, laukutkin jo purettu ja Kent soi. No place like home. Tämä huone on tod.näk. mun ainoa kämppäni about heinäkuun loppuun asti, joten kai voisin tätä kodiksi kutsuakin ja ruveta panostamaan pikkuhiljaa sisustukseen... Täällä oli niin siistiä ja pelkistettyä, kunnes aloin tunkea vaatevyöryäni kaappiin. Outoa olla taas täällä, ja vielä oudompaa on ettei näe taas ihania Suomen tyyppejä kahteen kuukauteen. Sitten tullaankin taas ehkä jopa kuudeksi viikoksi Suomeen, ellen kehitä muuta tekemistä maalis-huhtikuun lomalle... Ehkä voisin hankkia jopa töitä tuoksi ajaksi. Eksoottinen ajatus.

Tämä Saksan systeemi on vaan niin outo ja epäsynkassa kaiken muun kanssa. Onneksi päätin silti pidentää vaihtoa. Tai no, eihän tämä vielä satavarmaa ole, mutta kuitenkin... Kun lopulta sain tehtyä sen päätöksen, pidennyksen järjestäminen oli aika helppoa - tai ainakin tähän asti on ollut.Viisi kuukautta on vaan loppujen lopuksi liian lyhyt aika, joka tuntui loppuvan kuin seinään ja sitten kaikki jäisi kesken, en ehtisi tehdä ja nähdä kaikkea mitä haluaisin ja missaisin Münchenin kesän. Suomen kesä on toki aina Suomen kesä, mutta... Sitten olisin roikkunut Facebookissa ja seurannut kateellisena kuinka ihmiset jatkavat täällä elämäänsä sillä välin kun olisin ollut todennäköisesti työttömänä koko kesän. Ja nyt tosiaan vältyn aina yhtä stressaavalta kesätyöhakuprosessilta. Toivon mukaan. Haluan ottaa kaiken mahdollisen irti tästä Erasmus-ajasta, ja että tästä jäisi jotain muutakin käteen kuin pidennetty kaupunkiloma ja hyvänpäiväntuttuja. Ehkä tässä ajassa ehtisi tutustua paremmin saksalaisiinkin?

Olen nyt aika jäässä ja kujalla, mutta saksan puhuminen voisi tökkiä pahemminkin. Huomenna alkaa jo opiskelut, ns. läksyjäkin pitäisi lukea ja motivaatio on nolla. Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Auf wiedersehen, Sommerarbeit!

Kirjoitin tässä juuri vaihtomuutoslappuun kesälukukauden päivämäärät ja rastitin vaihtoni pitenee - ruudun. Kesäsuunnitelmat ovat siis tiedossa jo tammikuussa - mitä ihmettä? Mitä tässä oikein tapahtuu? Uskaltaisiko jo tuulettaa? Kesä Keski-Euroopassa odottaa. Nyt pitäisi vaan arpoa Rock am Ringin, Roskilden ja Loveparaden väliltä. Ai niin ja taikoa jostain rahaa ja opintopisteitä. Olen jo todennut, että opiskelu ja kesä eivät sovi yhteen, mutta toisaalta tenttikirjojen selailu yhdistettynä auringonottoon Englischer Gartenissa ei kuulosta hassummalta.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Neljä päivää paluuseen (onko tuo suomen kielen sana?). Toivoin joululomalta lunta ja pakkasta ja sitä sain, mutta nekin maistuvat jo puulta. Nauroin kreikkalaiselle ja italialaiselle, jotka kyselivät miten suomalaiset pukeutuvat -20 asteen keleillä, mutta nähtävästi en tiedä itsekään miten välttäisin jäätymisen - en ainakaan vuodenvaihteessa taksijonossa. Olin unohtanut myös vuosien tauon jälkeen kaiken luistelemisesta ja keskityin Rautatientorin jääpuistossa kentän keskellä seisomiseen sillä välin kun pikkupojat hortoilivat hokkareillaan meikäläistä kohti jarruttamatta ja mitään pelkäämättä. Kiersin ympyrää Hansakorttelissa ja muistin taas, miltä tuntuu Hesen kerroshampurilaisen leviäminen vaatteille. Yritin ottaa torkut Avatarissa, mutta epäonnistuin. Sain kuulla, ettei sillä ole väliä, mitä joulun ja uuden vuoden välillä syö, vaan mitä uuden vuoden ja joulun välillä syö - ehkä tämä vähän lohduttaa mua. Äsken luin loppuun yhden joululahjakirjani, Nuoren journalistin eloonjäämisoppaan, jonka halusin monta kertaa heittää seinään ja joka sai mut taas miettimään, miksi ihmeessä opiskelen näin stressaavaa ja epävarmaa alaa. Alemmuuskompleksi ja mikä musta tulee isona -kriisi iskivät, mutta ehkä saan niihin jonkin ratkaisun tänä vuonna, siitä voisi tehdä vaikka uuden vuoden lupauksen...

Odotan keskiviikkoista lähtöä, toisaalta rimakauhu iskee enkä yhtäkkiä haluaisikaan takaisin epämukavuusalueelle. Tutut ja turvalliset ympyrät pitäisi taas jättää kahdeksi kuukaudeksi. Kuitenkin mulla on  todella ikävä Müncheniä ja jopa omaa huonettani. Ensi viikolla oon jo vuoden ekoissa Erasmus-bileissä ja pääsen hoilaamaan Wir feiern die ganze Nachtia.

Es war 1780 und es war in Wien

Wien vei sydämeni. Miten on mahdollista eten törmännyt yhteenkään rumaan rakennukseen vaan kaikki oli pelkkää Pariisia? Oli yksi parhaimmista Mesa-reissuista ikinä, vaikkakin Mesa organisoi monet asiat päin peetä - mutta porukka oli hyvä. Näin Sannaakin sen pikkujouluissa, tsekkasin sen kämpän ja sain tietää jonkin verran Wienin Erasmus-elämästä. Kohta Suomeen, katsotaan odottaako siellä pakkasshokin lisäksi myös kulttuurishokki ja unohdanko saksan totaalisesti.

Turhautumisia

 Tajunnanvirtapostaus, sori!

Tänään siivooja ärähti mulle, kun halusin keittää kahvit ja tehdä voileivät kun se siivosi keittiötä, radio-opettajat ignoorasi meidän juttuideat taas täysin, olin ärsyyntynyt eilisestä Communichator-tunnista, jossa meille vaihtareille valitettiin, miksemme ole hankkineet lehteen sponsoreita (mene itse vieraaseen maahan ja yritä hankkia mainostajia, kele) ja ahdistuin taas kerran siitä, miksen voi vaan asua täällä kuin normaalissa solussa ja miksi mulla pitää täällä asuntolassakin olla kaiken maailman tehtäviä, velvoitteita ja suorituksia. Tai ainakin tuntui että niitä on liikaa. Ärsytti taas, että ihmiset jättää ruuantähteitä lavuaariin ja muutenkin että keittiö on useimmiten enemmän tai vähemmän pommin jäljiltä. Aloitin tänään kesätyöhakulistan tekemisen ja ahdistuin. Lisäsin vaihtarilukukauden cv:hen ja tunsin itseni paremmaksi ihmiseksi. Pitkästä aikaa mulla on siis joku juttu, joka näyttää hyvältä cv:ssä. Huoh. Pakenin rästihommia tänään kahdeksi tunniksi Täydellisten naisten maailmaan. Catherine on nyt mun lempihahmo, kun se on niin kreisi.

Eilen oli Erasmuksen pikkujoulut. Oli niin paljon porukkaa että hädin tuskin pystyi tanssimaan. Istumapaikkoja taas oli niin minimaalisesti, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kököttää tanssilattialla ja yrittää tanssia sillä välin kun jengi tönii ja työntää ja puskee ja raivaa tiensä vessaan, baaritiskille, ulos tai narikkaan. Jalat oli jälkeenpäin todella kipeet. En siis tiedä oliko mulla oikeastaan edes hirveän hauskaa, mutta toisaalta siellä oli monta tuttua joita oli kiva nähdä, ja toisaalta kellään ei kai ollut hirveen kivaa paitsi baaritiskillä tanssijoilla, mikä nostatti yhteishenkeä. Miksi tulin tänne -tunteesta huolimatta jumitin bileissä neljään asti, taas vaihteeksi. Kun yhdeltä huomaa vikan metron menneen, seuraava vaihtoehto on se eka... Eli pitää olla toisinsanoen bileissä joko yhteen tai neljään. Tai sitten ottaa vihdoinkin yödösistä selvää, mutta sehän tekisi elämästä aivan liian helppoa...

Now playing: Armon sisaret

Jess, yksi artikkeli melkein valmis. Kuuntelin samalla aiheeseen liittyvää bändiä, jonka ranskis Jeremy (lisää heittomerkki jonnekin) sai mut löytämään uudelleen. Siis tätä. Sikahyvä ja jotenkin INXSmäinen biisi. Tässähän muuttuu melkein gootiksi itsekin. Haluan ihan hirveästi goottibaariin, vaikka en oikeastaan tiedä mitä siellä tekisin, miten päin olisin ja kuinka pahaa silmää tulisi. Toivottavasti toiveeni toteutuu hyvin pian.

Nürnberg ja ryhtiliikkeen kaatuminen

Dodii. Päätin olla ahkera opiskelija kerrankin ja skipata ihanan Erasmuksen Salzburg-reissun, jotta saisin tänään juttuja kirjoitettua. Tosiaan eka kerta kun skippaan noita reissuja, jos ei lasketa niitä kertoja kun on ollut vieraita. Hieman otti päähän, mutta ajattelin sen olevan sen arvoista. Mutta kuinkas sitten kävikään? Olin ahkera ja tehokas lähinnä suklaa-Nikolauksen syömisessä ja nettisurffailussa. Artikkeli kyllä eteni vähän, mutta huomenna joudun rehkimään toden teolla, ohjelmistossa muun muassa sähköpostihaastattelun kääntäminen saksaksi ja nauhan purkaminen. Sitä odotellessa...Tänään kuuden maissa päätin että ei tästä mitään tule ja lähdin Haderner Sternia kohti Linnan juhlat-valvojaisiin, joissa siis oli mä ja Pauliina. Ideana oli keksiä myös Linnan juhlat-juomapeli ja pelata sitä. Kisakatsomo ei kuitenkaan onnistunut, kun ystävämme Yle Areena kieltäytyi toimimasta. Katsottiin kuitenkin joitain videoklippejä, joista jäi mieleen lähinnä Kestovaippayhdistyksen edustaja, kun Kestovaippayhdistys kuulosti niin hassulta. Luettiin myös LJ:hen liittyviä Kuka on linnan kuningatar lässynlää- lööppiotsikoita. Yksi Kotikadun jaksokin tsekattiin ja totesin olevani aivan pihalla koko ohjelmasta.

Eilen päädyimme pyörimään loppujen lopuksi vain Nürnbergissa, ja siellä lähinnä kuuluisilla joulumarkkinoilla. Bamberg olisi ollut kiva nähdä, mutta matkaan tuli mutkia, ehkä ensi vuonna jossain välissä sitten. Oli älyttömän kylmä. Ilmeisesti ulkkareiden höpötykset siitä, kuinka hyvin mun täytyy kestää kylmää koska olen suomalainen, ovat aivopesseet mut enkä vaan tajua pukeutua tarpeeksi lämpimästi...

Nürnberg oli kaunis, mutta en saanut siitä oikein kunnon käsitystä, kun keskityin lähinnä valkosuklaamansikoiden mussuttamiseen ja edes takaisin pyörimiseen. Reissun jälkeen mentiin vielä juomaan yllättävän hyvät kuumat oluet Klinikum Grosshaderniin Rafalille. Puhuttiin puolalaisista siirtolaisista, Euroopan uudesta presidentistä ja vesihiisi sihisi hississä-tyyppisistä sanaleikeistä eri kielissä. Opin myös sanomaan kiinaksi muistaakseni kiitos, mutta enpä taida osata sitä enää. Kotimatkalla pilkin metrossa, vaikka menossa oli kiinnostava ja ainutlaatuinen ranskiksen, kiinalaisen ja Etelä-Korealaisen välinen keskustelu Pohjois-Korean tilanteesta.

Jos raflan nimi on Bratwurst Röslein, ja koristeetkin on tuollaiset, paikka ei voi olla huono.