Easy breezy summer day

Tänään oli pitkästä aikaa vähän tylsää, niin tylsää että jopa irkkasin pitkästä aikaa - enkä tarkoita irc-galleriaa vaan m-irkkiä. Tosin M-irkkini oli niin järkyttynyt siitä, että sitä yritettiin käyttää niin pitkän tauon jälkeen, että turvauduin Mibbitiin. Että sellaista järin kiinnostavaa nördäilyä.

 Kuvassa hioutuu the best blog post ever.

Olen tänään myös hoitanut erinäisiä asioita, kuten vaihtanut euroja punniksi, ostanut vähän huonoja isoja mansikoita, lenkkeillyt helteessä ja yrittänyt istua puistossa lukemassa Kauriin kääntöpiiriä, mutten oikein jaksanut keskittyä siihen. Liian vähän kappalejakoja, vaikka muuten vaikuttaa lupaavalta ja Slummien miljonääriä paremmalta, sitä paitsi se sijoittuu New Yorkiin mikä on aina jees. Studentenwerk olisi tarjonnut tänään synttäreidensä kunniaksi ilmaiset currywurstit, mutta myöhästyin tarjoiluista. Keskustassa oli porukkaa kuin pipoa ja tänään oli ilmeisesti taas jokin tärkeä futismatsi, ördäilijät hoilasivat taas kaduilla ja metrossa. Olen taas jotenkin ihan jäässä saksan puhumisen kanssa, eilen kävin sveitsiläisen vaihtarin kanssa leffassa ja mun oli välillä vaikeaa ymmärtää esimerkiksi "Siehst du ihm?" -lausetta. Sitä se viiden päivän enkun puhuminen teettää... Tai sitten olen vain yksinkertaisesti lukossa? Kunpa olisin torstaina vähemmän kujalla, kun pitää selviytyä Stanstedin kentältä Tottenham Haleen, sieltä Victoria Coach Stationille ja lopulta Cardiffiin. No, eihän tässä sentään mistään Intian kiertämisestä yksin ole kyse... Kiva että pääsee pian taas reissuun. En oikein tiedä mitä tekisin Münchenissä kolme viikkoa ennen koulun alkua.

Paitsi ehkä sisustaisin ihqua huonettani yhä enemmän.

Praha baby yeah

Intensiivinen Praha-reissu kahdeksan muun kreisibailaajan kanssa on nyt ohi ja palautumisprosessi vieläkin vähän vaiheessa. Kaupunki oli jonkinlainen sekoitus Wienia ja Budapestia. Niinkuin äidille selitin Skypessä: "Siellä oli Itävalta-Unkari-historiaa, Kafkaa, natsihistoriaa, kommunistihistoriaa, siellä oli kaikkea!" Prahassa olisi siistiä olla Erasmus, mutta tshekin kieli, raha ja asiakaspalvelijoiden ihmeellinen tylyys olisivat pieniä miinuksia. Olen viime päivinä ihmetellyt kahden tutun bloggaajan alkolakkoa, mutta tämän reissun neljän päivän baariputken jälkeen taidan itsekin ryhtyä moiseen. Onhan maanantai ja taas jokaviikkoinen uuden terveellisen elämän alku. Onneksi ehdin tässä kolme päivää koota itseni ja tehdä järkeviä asioita ennen UK-Sveitsi -turneen alkamista.

                                           
                                                   Kuvasta puuttuu kaksi kreisibailaajaa.

Prahassa oli pääsiäismarkkinat, niin kai jo Münchenissäkin.

Toivottiin ja saatiin Das geht ab. Kumma kyllä paikalliset eivät liittyneet seuraamme tanssilattialla.

Astronominen kello oli, jos mahdollista, vielä Glockenspieliakin yliarvostetumpi juttu.

Prahasta löytyi kaikki mitä Keski-Euroopan muistakin isoista kaupungeista löytyy. Kuten tämä Eiffelin tornia muistuttava radiotorni.

 Free tourin opas tiesikin kertoa, että Prahassa on kuvattu monia muun muassa Pariisiin ja Amsterdamiin sijoittuvia elokuvia ja näytti parvekkeen, jossa Vin Diesel on seisonut jotain leffaa kuvatessaan.

Siis omg, Vin Diesel on kuvannut jotain leffaa tässä rakennuksessa.

Pakollinen linnanvartijan kiusaamiskuva.

Myyrä-krääsää! Yksi avaimenperä lähti mukaan. Eräs joukkomme hispaano ei tiennyt Myyrää ja ihmetteli intoiluani. Mahtaakohan se tietää Pingua?

Yhdessä pubissa sai itse olla oma baarimikkonsa, kun jokaisessa pöydässä oli kaljahanat. Hauskinta oli leikkiä sillä vesisysteemillä, jota pitää painaa ja jolla baarimikot putsaa tuopit.

Patsassilta. Tuosta ukosta tuli pyhimys, kun se ei suostunut kertomaan jollekin toiselle heebolle, oliko sillä suhde sen vaimon kanssa, vaan se vain tyytyi sanomaan "se on minun, vaimosi, ja Jumalan välinen asia". Mustasukkainen aviomies tietysti heitti tämän pyhimyksen jokeen, ja taivaalle ilmestyi viisi tähteä, jotka ovat patsaan pään ympärillä. Patsaan jalustan koskettaminen tuottaa hyvää onnea, mutta unohdin, pitikö koskea vasenta vai oikeaa puolta.

Metronomi-kukkula, jossa kökötti vielä 60-luvun alussa hervoton Stalin-patsas. Nyt metronomi symboloi kommunismissa hukattua aikaa.

Metronomi-kukkulalta oli hienot maisemat kaupunkiin ja hyvä Biergarten. Joku ulkoilutti pythoniaan siellä puistossa (vain kaulansa ympärillä, mutta kuitenkin), olisi pitänyt kysyä olisiko sitä voinut silittää. Tai sitten ei. Oli muuten varmaan + 20 astetta.

Kävin yksin kolmen tunnin yöunien jälkeen toisessa kaupungissa, Kutna Horassa, kun muut eilisillan kreisibailaajat jäivät sikeästi nukkumaan. Siellä oli tällainen hieno kirkko. Miksi tuo kuva on muuten niin vinon näköinen? Tutustuin asemalla kahteen jenkkiin, jotka olivat Prahassa lomailemassa ja vaihtareita Helsingissä. Toinen oli nähnyt lunta toista kertaa elämässään Suomeen saapuessaan, varmaan saanut tosiaan nähdä sitä ihan koko loppuelämänsä edestä tänä talvena... Maailma on pieni. Hengailin niiden kanssa jonkin aikaa ja vaihdettiin tottakai Facebook-infoja.

En mennyt kuitenkaan Kutna Horaan tuon kirkon takia, vaan tämän. Luita olisi kyllä voinut olla enemmänkin. Kannatti nähdä, kirkko oli oikeastaan aika kaunis eikä ollenkaan pelottava, tosin en itse haluaisi kylkiluitteni päätyvän johonkin koristemuodostelmaan kun heitän lusikan nurkkaan...

Tuollainen leukojen varassa rokkuva kattokruunu meitsille, kiitos.

Kutna Horan jälkeen tsekkasin hispaanojen kanssa kommunismin historia -museon. Oli kiinnostava, mutta liikaa tekstiä. Outoa tajuta, kuinka hullua Prahassa oli vielä vuonna -89. Vinkkinä muuten kaikille tuleville vaihtareille: mikä ikinä vaihtokohteenne onkaan, opetelkaa espanjaa. Tulette tarvitsemaan sitä, sillä kaikkialla on espanjalaisia niin uskomattoman paljon ja niillä on usein valitettavasti tapana puhua kieltään paljon, oli seurueessa ummikko tai ei. Jotkut espanjan sanat ovatkin palanneet mieleeni, mutten pysty muodostamaan kovinkaan paljon kokonaisia lauseita. Peruskurssi 2 ensi syksyllä on jo suunnitelmissani. Harmittaa muuten Mucha-museon missaaminen, mutta ehkä tuonne voi mennä toistekin.

Viimeisenä iltana sisäpiiri-läppä, mitä itsekään en tajua, yhdestä LMU:n kansainvälisten asioiden koordinaattorista lähti käsistä ja kaikille tehtiin Monique Esnouf-"tatuointi". Tämä kuva jotenkin tiivistää reissun yleisfiiliksen. Mutta nyt järkevyyksiä tekemään!

Luurankofiilistelyä

Tänään juoksin Englischer Gartenissa t-paita päällä, avasin terassikauden, vaihdoin euroja korunaksi (äh, miksei Tsekissä voi olla euroja) ja kävin kuolaamassa Matt Damonia Green Zone-leffassa. Huomenna Prahaan kreisien tyyppien kaa viideksi päiväksi. Kunhan pääsen tänne, olen tyytyväinen reissuun. Nyt kun on nähty parit keskitysleirit, kidutusmuseo ja Capuchinin katakombit, voidaan jatkaa morbidilla linjalla. Kuvien ottaminen luukirkosta ilmeisesti maksaa, mutta 30 korunaa ei kai ole paljon mitään?

Honey, I'm home

... siis mun toisessa leikkikodissa, en näiden kuvien mestoilla.

Freimannissa ollaan taas, olotila aika tööt, mutta hyvä olla takaisin. Münchenissä on farkkutakkikeli, ei ihan kesää mutta mukavaa vaihtelua aamun keleistä - auton katolle oli satanut melkein 10 senttiä lunta (ei kuvan auto) ja tuli sellainen fiilis että nyt on oikeastaan ihan kiva vaihtaa maisemaa. Alan taas käynnistyä pikkuhiljaa Erasmus-elämään, tälle illallekin olisi ollut eventtiä mutta missioni oli saada se kirottu Iisakin kirkkoni The one and the only Hausarbeit sivulle 20 ennen kuin ylihuomenna lähden Prahaan ja että voisin vihdoin aloittaa ihan 100-prosenttisen lomailun. Ja mä tein sen! Palkitsin itseni Activialla ja Finn Brödillä, ou jee. Olen niin ylpeä itsestäni. On todella turhauttavaa tehdä yhtä ja samaa esseetä kuukauden päivät samasta aiheesta, josta teki esitelmänkin ajat sitten... En varmaan ikinä unohda welfare state research- ja varieties of capitalism -teoriaa. Minkälaisen sosiologin maailma mussa menettääkään.

Eikä siinä vielä kaikki: sain postista uuden opiskelijakorttini toiselle lukukaudelle, joka on voimassa 30.9. (!) saakka. Eli jos sattuisi joku lottovoitto ja piipahtaisin tänne syksyllä Oktoberfestiin, voisin hyötyä opiskelijakortista... No en tiedä kyllä miten. Leffalipuissa? Mutta en siis aio olla täällä syyskuun loppuun asti, keine Sorge, vaikka opiskelijastatuksen puolesta voisinkin, kämpän puolesta en tiedä. Nyt viisi kuukautta ilman Suomea tuntuu järkyttävän pitkältä ajalta, vaikka tiedän että tämä menee taas niin nopeasti että heikompaa hirvittää. Mutta ilman yhtään Suomi-taukoa? Kääk. Ja toinen hyvä uutinen: kaikki Wintersemesterin kurssit meni läpi, kaksi jopa erinomaisin (jos oikein tulkitsin dorkat X,X -pilkkuarvosanat) arvosanoin! Ja ne kaksi oli lehti- ja radiokursseista... Wtf? Jess, tämä lämmittää wanhan hiken sydäntä. Maailman paras Semesterferien jatkukoon. Oliskohan huomenna jossain Starkbierfestin rääppiäisiä, jotta mäkin saisin hyvän syyn ostaa vihdoinkin sen Dirdnl'n?

Matkoja Pallivahaan (ainakin melkein)

Suomessa viimeistä viikkoa. Tänään oli ensimmäistä kertaa reissun aikana tylsää, koska päätin keskittyä Hausarbeit.docin tuijottamiseen enkä sopinut yhtään sosialisointia tälle päivälle. Sen sijaan vietin liikaa aikaa naamakirjassa, luin tunnin tai kaksi More to Lovea ja huomasin, että Ridge ja Brooke on taas yhdessä. No, kyllä Hausarbeitkin oikeasti vähän edistyi, tosin huomasin sen edelleen olevan täyttä tuubaa ja hyvin keskeneräinen. Miksi vuorokaudessa on vain 24 tuntia? Luulin ehtiväni Suomen reissulla vähän rauhoittumaan, mutta taas ollaan menty pää kolmantena jalkana melkein samaa tahtia kuin Münchenissä. Vanhojen hyvien ystävien näkeminen on kuitenkin ollut rentoutusta parhaimmillaan ja muutenkin paluu suomalaiseen suoraviivaiseen kommunikaatioon ja huumorintajuun ilman turhaa small talkia tai pidempää pohjustusta on piristänyt; jurotusta ja töksäyttelyä en ole ikävöinyt, mutta sitä että ihmiset tajuaa asiat heti ja menee suoraan asiaan. Tosin yhteinen kieli taitaa aika olennaisesti myös helpottaa kommunikaatiota... Viime reissulla ihmettelin Pensseli-setää, nyt löysin Marja Tyrnin. Kansalliset vitsit ovat siis hieman ehkä parantuneet viime kerrasta.

Vanhojen ystävien näkeminen sai mut myös unohtamaan ainakin hetkeksi painonpudotushysterian. Erasmus-kilojen, on niitä sitten kertynyt tai ei, päivittely vaan kuuluu vaihtarielämään kuin Das geht ab -renkutus Stammtischiin, mutta sitä ei kannata ottaa niin vakavasti. Ehkä elämäni ei tästä radikaalisti parannu, vaikka laihtuisinkin maagiset viisi kiloa, joten olen jatkanut huonojen hiilihydraattien lähes päivittäistä syömistä jos en hyvällä omallatunnolla, ainakin ajattelematta sitä liikaa. Mulla oli kyllä niin ikävä suomalaista ruokaa, maksalaatikko oli parempaa kuin koskaan ja löysin Piltit uudelleen. Vielä ehdin tällä viikolla pitää kunnon pinaattilettu-korvapuusti-makaronilaatikko -orgiat.

Näin lauantaina entisen kotikaupunkini Turun ulkomaalaisen silmin, kun tapasin siellä Münchenin vaihtarituttuni Laurentin, joka oli tullut yliopistoon harjoitteluun. Raukkaparka oli päätynyt asumaan Varissuolle ja ostanut Sokokselta 100 euron lakanat, kun ei ollut mistään löytänyt halvempia - tietysti me satuttiin näkemään Ikea-bussi ja sekö sitä vasta harmitti. Myöskään kirjakauppoihin ranskis ei ollut törmännyt, ennen kuin valistin sitä että kirja on saksaksi buch ja kauppa handel tai geschäft. Niin, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Tunsin itseni varsinaiseksi kosmopoliitiksi kun kävin sen kanssa ensimmäistä kertaa Old Bankissa, mä join Atzingeria ja se Chimayta ja puhuttiin saksaa. Enpä olisi vuosi sitten voinut kuvitella löytäväni itseäni moisesta tilanteesta. Ja tuskin Turku toipui Myllysillan sortumisesta, kun kaupunkiin tuli David Beckham - just kun pääsin taas Stadiin. Niin mun tuuria.

Semesterferienin tulevaa ohjelmaa

Olen vihdoinkin saanut huhtikuun matkasuunnitelmani toteutuksen tasolle. 1.-8.4. luvassa on Walesia, tarkoituksena sukuloida ja tsekata mikä on meno Cardiffin Erasmusten Stammtischissa.

8.- 12.4. suuntaan Zürichiin ja näen toivottavasti myös vähän muutakin Sveitsiä kera paikallisten matkaoppaiden.

Maaliskuun vika viikonloppu saattaa mennä Prahassa, mutta koputan vielä puuta, kun matkanjärjestäjinä ovat hispaanot. Onneksi on noin pitkä loma, tosin vähän typerään aikaan. Jatkoa seuraa!