Sport-Dienstag

Eilen...

... aloitin aamun täällä.

Uinkin vähän. Enimmäkseen kyllä keskityin itseni grillaamiseen ja Luhmann-matskujen sotkemiseen Stabiloilla. Maauimalat on kyllä kivoja, mutta tuota tuskin talviturkin heittämiseksi lasketaan... Tahdon rannalle. Oikeaan veteen. Vaikka Isar-jokeen jos ei muuten.

... Skypetin Lauran kanssa ja kiitin taas onneani siitä, että olen loppujen lopuksi melko helpossa maassa.

... kävin hikoilemassa spinningissä, ihan kuin en hikoilisi tässä helteessä jo vain istuessani. Spinning alkoi ehkä vasta varttia tai 20 yli, kun kaikkia myöhästelijöitä odotettiin kiltisti ja loppui 5-10 min myöhässä... Joopa joo. Ohjelma on sentään kehittynyt vähän haastavammaksi.

... illalla tein matkan Espanjaan, tavallaan, kun kävin Löwenbraukellerissä katsomassa illan Espanja-Portugali-matsin. Oli espanjankieliset selostuksetkin.

Kannatin hispaanoja, luonnollisesti. Tuossa vaiheessa olen jo nähtävästi levittänyt maalit naamalle. Espanjalaisten möykkä ja innostuminen oli ehkä hauskempaa kuin saksalaisten, ne kun ei tarvitse niin montaa tuoppia remuamiseen, mutta muuten käteen jäi lähinnä hirveä päänsärky. Siis ei tuosta tuopista, vaan kauheasta metelistä. Oli kyllä tiukka kisa, sen sentään tajusin. Ja Ronaldon ilmeet ihan parhaita. Kummallista kun olen niin perillä tästä lajista, enemmän kuin mistään penkkiurheilusta ikinä, ja seuraavan päivän lehden still-kuvat matsista oikeasti kertoo mulle jotain, että muistan ja tiedän ne tilanteet jolloin pallo oli tuossa ja tuossa ja pelaajat tekivät sitä ja tätä. Eilen kerroin brassikämppiksille, ettei Suomessa pahemmin seurata edes näitä kisoja, mutta ihmisten FB-päivitysten mukaan olinkin väärässä... Brassithan ei ilmeisesti pahemmin käy töissä tai koulussa näiden turnausten aikoihin.

Miksi mä muuten kirjoitin taas jalkapallosta?

Suomen tunnetuin saksalainen ja turhat Hollywood-julkkikset

Tämän kirjan ostin lauantaina rautatieasemalta. Saksaksi der König von Helsinki eli Helsingin kuningas. Periaatteessa Schatz on mulle liian yliampuva, mutta kirja on niin absurdi ja osuva että olen jäänyt koukkuun. Huomiot Suomesta ja Suomi-Saksa-vertailut ovat kirjan parasta antia, enkä muuten tiennyt että Schatz on alunperin Etelä-Saksasta... Schatzin mielestä suomalaiset ja saksalaiset ovat molemmat kateellisia kansoja, mutta siinä missä saksalainen naapurin uuden auton nähdessään haluaa hankkia uuden ja paremman, suomalainen ottaa pesäpallomailansa ja hajottaa naapurin auton. Varsinkin kirjan alkupuolella olevat 80-luvun Suomea koskevat havainnot ovat loistavia, mahtoi olla ankeaa... Mutta toivottavasti kaikki Schatzin yksityiselämää koskeva informaatio ei ole totta. En kyllä ole ihan varma, onko kirja lopulta vain romaani, jonka päähenkilön nimi sattuu olemaan Roman Schatz ja jolle tapahtuu monia samoja asioita kuin oikealle Roman Schatzille. Vähän Hotakaisen tyyliä kenties?

Päivän toinen media: The Hills tietysti. Olen nyt parhaimmassa eli kolmannessa tuotantokaudessa. Aloitin sarjan katsomisen varmaan viidennestä, joten seuraan näitä vähän väärässä järjestyksessä... En tosiaan tiedä, miksi olen koukussa tähän hömppään. Parasta tuossa on, ettei tiedä onko kyseessä tosi-tv vai käsikirjoitettu sarja (paitsi uusimmista jaksoista). Loppujen lopuksi koko sarjassa ei tapahdu mitään järisyttävän kiinnostavaa - mutta onhan sitä BB:täkin tullut katsottua, miksei sitten tätäkin...

Tämän postauksen tarkoitus oli viivyttää mun nukkumaanmenoani, ei niinkään tarjota mitään mullistavia Saksan uutisia - seuraavalla kerralla saattaa olla jotain asiaakin...

Baijerin matkailu jatkuu

Uintireissu Dantebadiin + pizza-piknik + Garmisch-Partenkirchenin vaellusreissu + läksärit + BBQ + Saksan voitto Englannista Viertelfinalessa = ihan jees juhannusviikonloppu.

Garmischin mäkihyppytorni, tai yksi niistä... Tuosta on kai Mattikin hypännyt. Niisk.

G-P:n reissun päämääränä oli Partnachklammin näkeminen. Partnachklamm oli siis tuollainen jännä luola/sola/kalliosysteemi eli kuuluisa geotooppi. Vuorille kapuaminen jäi, mutta saatoin nähdä Zugspitzen. En ole kyllä ihan varma mikä se niistä Spitzeistä oli.

En ikinä kyllästy Alppeihin, vaikka yhden puolalaisen mielestä ne eivät Tantra-vuoristoon verrattuna olleet ollenkaan wunderschön.

Jubeln, chillen, England winnen - vai miten sen yhden iltapäivälehden otsikko taas menikään... Tämän päivän tunnelmat tiivistyvät tähän viimeiseen kuvaan. Enää kaksi viikkoa, ja sitten mäkin voin lopettaa futispostaukset...

Enää noin viisi viikkoa Erasmus-aikaa - okei, ehkä viisi ja puoli. Hämmentävää. En tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen ja fiilikset on toisinaan vähän ristiriitaiset. Nyt kun lähtö lähenee, ei mene päivääkään etten ajattelisi Suomeen paluuta. Täytyy varmaan vastapainoksi tehdä tänne jossain vaiheessa lista asioista, joita tulen ikävöimään Saksasta... Siitä listasta ei tule kyllä yhtä pitkä kuin Suomen listasta, mistäköhän johtuu? Täytyy myös jossain vaiheessa ottaa kuvia kaikista futiksen MM:n liittyvistä mainoksista ja krääsästä mitä tulee vastaan, niin saatte oikean kuvan tästä kansanjuhlasta. Miksei Suomi täyty Suomen lipuista ja kaiken maailman oheistuotteista kun on lätkän MM-kisat? Siinä ei vain ole tarpeeksi rahaa ja sponsoreita pelissä...
Olen alkanut päästä jo vähän kiinni tähän potkupalloon, viimeisin Saksan peli Ghanaa vastaan oli mun mielestä jo melkein jännittävä. Perin kummallista... Tulen varmaan muistelemaan tätä suurta futiskokemusta myöhemmin, kun tuskin tulen vastaavaa enää näkemään, ellen satu olemaan taas ulkomailla seuraavien kisojen aikoihin. Futiksesta puheenollen, eilen kokeilin vihdoin pöytäfutista eli kickeriä, se jos mikä on saksalaista ja niitä pöytiä on lähes jokaisessa baarissa ja Mensassakin. Olin aika hidas ja kädetön, kuten kaikissa tuollaisissa peleissä yleisesti ottaen, mutta oli ihan hauskaa. Täytyy jatkaa treenailua.

Torstain "referaatti" meni ihan hyvin. Nukuin toisinaan silmät auki ja putosin kärryiltä keskustelusta, muttei se ollut niin vakavaa. Tein itse asiassa enemmän töitä kuin saksalaiset ryhmäläiseni - kirjoitin omasta osuudestani (7 sivua) kolme sivua muistiinpanoja (tähän meni kolme ja puoli tuntia), ne ei kirjoittanut mitään tai ainakaan lähettäneet mulle mitään, mutta oli niin vaikuttuneita mun panostuksesta että ne otti suurimman osan mun muistiinpanoista meidän niin sanottuun esitelmään ja koko roska noudatti mun muistiinpanojen rakennetta. Sovittiin ehkä viisi minuuttia ennen shown alkua kuka sanoo mitäkin. Loppujen lopuksi kyseessä ei ollut esitelmä, vaan keskustelun vetäminen - piti samaan aikaan siis pysyä mukana keskustelussa, improvisoida, kirjoittaa muistiinpanoja ja miettiä pitääköhän mun nyt sanoa jotain ja jos niin mitä. Sekavaa. En siis sanonut juuri mitään, luin pari pitkää sitaattia ääneen mikä oli todella tuskallista, koska en ollut treenannut sitä yhtään. Kunnon töks-töks-sönköttämistä. Vähemmästäkin tulee suorituspaineita. Onneksi kyseessä oli vain luentosarjan lukupiiri eikä tuosta saa arvosanaa. Ja pääasia että se on ohi.

Saatoin kyllä tehdä enimmäkseen turhaa työtä, sillä kuulemma tenttiin tulee vain luentokalvot eikä lukupiirin materiaalia - kaikki statementit, referaatti ja lukupiiriin osallistuminen ovat siis todennäköisesti hukkaanheitettyä aikaa. Jaksan kerta toisensa jälkeen yllättyä siitä, kuinka epäselvää ja epäorganisoitua niin moni asia tuossa yliopistossa on. Taas yksi esimerkki: viime keskiviikon seminaarissa opettaja oli myöhässä 35 minuuttia ja silti melkein kaikki opiskelijat tulivat kiltisti paikalle ja odottivat opettajaa. Suomessa jengi olisi jo lähtenyt kävelemään. Opettaja sanoi kyllä edellisellä kerralla tulevansa sitten myöhässä, muttei osannut arvioida paljonko olisi myöhässä - Suomessa kukaan ei olisi vaivautunut tulemaan paikalle tai odottamaan niin kauan. Ja mä kun luulin, että täällä opiskelijat protestoisivat ja kritisoisivat enemmän kaikenlaisia opiskelujärjestelyiden epäkohtia, kun täällä oli syksyllä isoimman luentosalin, Audimaxin valloituskin ja mielenosoittajat asuivat päärakennuksessa, mutta ilmeisesti tuollaiset pienemmät, mutta silti asioiden sujuvuutta ja ajankäyttöä häiritsevät tekijät eivät saa saksalaista barrikadeille.


Hyvää juhannusta muuten - täällä on vihdoin paremmat kelit ja olen lähdössä uimaan ja kenties myös saunaan. Tosin vain maauimalaan, mutta on sekin jotain. Täällä ei juhlita juhannusta enkä saanut selvitettyä mitä täällä asuvat skandinaavit tekevät, mutta kun tulee säkkipimeää jo klo 22 aikaan, jussin juhlimisessa ei välttämättä ole paljon järkeä. Vähän ikävä kesämökkeilyä, mutta eiköhän ilmankin pärjätä.

Sleepless in Munich

Sataa sataa ropisee. On kylmä. Mulla on järkyttävä univaje ja silmäpussit roikkuvat kohta polvissa. Olen käynyt viime aikoina joko ylikierroksilla ihan levottomana tai sitten ollut todella aneeminen ja kaputt. Pitäisikö ihan oikeasti nukkua enemmän eikä roikkua kahdelta yöllä YouTubessa kuuntelemassa suomirokkia tai Kentiä? Luulin siis, että koti-iltoina, joita olen joutunut pitämään viime aikoina ennätyksellisen paljon referaatin takia, menisin aikaisemmin nukkumaan - ja hui hai. Tyhmästä päästä kärsii todellakin koko ruumis.

Oliko Habermas näin vaikeaa myös suomeksi? Alleviivasin varmuuden vuoksi melkein kaikki lauseet Readerista, se muistuttaakin kohta pääsykoekirjaa tällä Stabiloiden käytöllä. Vähän tosiaan jännittää mitä torstaista tulee... Mutta nyt takaisin viikonlopun kuviin ja tunnelmiin.

Kävin sunnuntaina vieraideni kanssa vihdoin Olympiatornissa. Oli sateista ja sumuista, niin kuin melkein aina kun menen johonkin näkötorniin. Paremmalla säällä olisi nähnyt koko kaupungin aina Freimanniin asti ja Baijerin alppejakin... Alkuperäinen suunnitelma oli siis mennä Sea Lifeen, mutta sinne oli älyttömät jonot. Kuvassa Olydorfin opiskelijakylä.

BMW Welt näytti hauskalta ylhäältäpäin.

Olympiatornissa oli myös pieni "rockmuseo" eli nurkkaus jossa oli lähinnä museoesineitä tyyliin Michael Jacksonin tyynyliina ja jonkun rokkarin äidin kirjoittama kirje, mutta myös kaksi toimivaa jukeboksia joita sai kokeilla. Käytin siis ekaa kertaa jukeboksia, jännää! Valitsin Beatlesia. Halvat on huvit ja silleen...

Taidan vaihtaa virtuaalimaailman nyt suomalaiseen lehtimaailmaan. Vieraat toivat MeNaiset, Imagen, Olivian, Suomen Kuvalehden, Journalistin, Hesarin ja Nytin... Ja Reissumiestäkin on vielä yksi kappale jäljillä. Pyöräkin on taas kunnossa. Kyllä nyt kelpaa. Kun vaan osaisi nukkua.

The country where I want to be

Printtasin just paluulippuni! Paistaisiko Helsinki-Vantaalla sitten vaihteeksi aurinko mun paluupäivän kunniaksi? Tiina teki joskus listan siitä, mitä kaikkea se ikävöi Suomesta. Mäkin teen nyt omani, ihan vain sen takia ettei tarvitsisi aloittaa tämän päivän opiskeluja. Unohdan varmaan tästä listasta jotain, kun listaan asioita sitä mukaa kun ne tulee mieleen...

Ruuat ja juomat:

- Ruisleipä, tottakai, vaikka on tuohon täysijyväänkin tottunut
- Juhla Mokka, vaikka sanovat että se on kuraa (vaihtoehtoisesti Brasil)
- Maksalaatikko. Järkyttävää mikä maksalaatikon himo on nyt yllättäen iskenyt, en osaa selittää miksi...
- Purkkihernekeitto, parasta purjeveneessä nautittuna
- Karjalanpiirakat
- Kaurapuuro & mustikkakeitto
- Korvapuustit
- Siideri, mutta nykyään vain oikea sellainen
- Irtokarkit leffassa - ehdottomasti. Täällä ei ole irtsarikulttuuria. Cardiffissakin oli Candy King, mutta miksei täällä?
- Fazerin sinistä on myös vähän ikävä, muttei loppujen lopuksi hirveästi. Enkä kauheasti ikävöi myöskään salmiakkia, koska saan sitä täällä silloin tällöin salmiakkihullulta saksalaiselta, issikoilta tai juuri Suomessa käyneiltä.
- Suomalainen grilliruoka, siis rehellinen ällöttävä Camping/Kabanossi -ym. lenkkimakkara. En tiennyt että tässä hyvien Wurstien maassa sitäkin voisi tulla ikävä.
- Suomalainen perusruoka. Siis perunamuusia ja lihapullia. Jauhelihakastiketta. Nakkikeittoa. Sitä, että on normaalia, että ketsuppia laitetaan pastaruokiin. Älyttömän hyvää kalaa. Silliä. Puolukkahilloa. Rosollia. Laatikoita. Huokaus...

 Media:

- Aamun Hesari
- NYT-liite
- Kuukausiliite
- Muutamat suomalaiset aikakauslehdet, erityisesti oikeasti hyvät naistenlehdet joissa on hyvä paperi (ja jotka sitten maksaakin liikaa)
- Kympin uutiset
- Aamu-tv:t
- Yllättäen myös Voicen tv-kanavaa on ikävä...

Kesäjutut:

- Meri
- Järvi
- Mökkeily
- Uimarannat
- Suomalaiset festarit
- Helsingin ja Turun kesä
- Lintsi
- Metsä, erityisesti koivut
- Turun saaristo
- Jokilaivat
- Valoisuus, että melkein koko päivän paistaa aurinko
- We love Helsinki -tanssit
- Yleisesti ottaen se fiilis, että koko maa herää eloon horroksestaan ja on yhtäkkiä hirveästi nähtävää ja tehtävää

Mentaliteettiasiat/ yleiset suomalaiset asiat:

- Suomalainen (idiootti)huumori. Ymmärrän sitä paremmin kuin saksalaista. Olen alkanut ymmärtää myös Kummelia. Paras suomalainen huumori on sopivan kieroutunutta ja kummallista, sitä ymmärtää vain issikat.
- Yleinen suomalaisten idioottimaisuus - en osaa selittää tätä, mutta kai kaikki tietää, mitä tämä tarkoittaa :D Siis esimerkiksi meidän tangohulluutta, kaiken maailman saappaanheitto - ja vaimonkantokisoja ym. kummallisia keksintöjä ja toisaalta meidän juroutta. Sitä että tykätään haukkua Suomea, mutta kukaan muu ei saa haukkua meitä. Sitä että ollaan neuroottisen kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Jopa meidän surkuhupaisaa pessimististä perusajattelua välillä ikävöin, mikä on todella kummallista.
- Suomalaisten rentous vs. saksalaisten jäykkyys
- Suorapuheisuus ilman muodollisuuksia, teitittelyjä ja ihmeellisiä sääntöjä
- Suomalaisten persoonallisempi ja heterogeenisempi pukeutuminen vs. saksalaisten tylsyys (tai sitten vika on vain Münchenissä). Siis ihan oikeasti, Suomessa mulle tuskin näin paljon tultaisiin avautumaan mun sinisestä kynsilakasta tai tukan lyhyydestä... Tai sitten se johtuu vaan siitä, ettei ihmiset kehtaa kommentoida tuollaisia asioita Suomessa.
- Jääkiekko vs. jalkapallo
- Sauna -. tätä on kuitenkin vain semisti ikävä
- Suomen kieli - selbstverständlich. On se niin kaunis ja uniikki. Oikeesti. Mulla on ikävä jopa ihmisten typeriä juttuja bussissa kun ne puhuu kännykkään
- Helsingin puolityhjät metrot
- Metron kuuluttajan ääni
- VR - uskomatonta mutta totta, tätäkin on ikävä
- Yleisesti ottaen parempi joukkoliikenne
- Helsingin matkakorttisysteemi
- Maantiet ja moottoritiet
- Lähiöt
- Ostoskeskukset
- Isot marketit
- ABC:t
- 24 H-ruokakaupat tai 23 asti auki olevat kaupat
- Puolityhjät kadut, se että ihmisiä on vähemmän. Se on samalla aikaa ahdistavaa ja jännää. 
- Se että meitä suomalaisia on vähän ja eletään kaukana toisistamme :D
- Risteilylaivat. Totta kai. Hirveä hinku laivalle. Järkyttävää...  Kai se johtuu siitä, että olen mainostanut tätä kokemusta niin paljon ulkkareille?

Summa summarum: Ikävöin sitä, että tiedän pelisäännöt ja kommunikaatiokulttuurin. Ikävöin oman kielen kuulemista ja sen puhumista. Ikävöin sitä, että saan kaiken sanottua mitä haluan. Tunnetta, että voin olla 100 % oma itseni kun pystyn ilmaisemaan itseni omalla äidinkielelläni. Voin olla hauskempi. Voin vääntää sanoja. Voin lukea rivien välistä. Voin sanoa saman asian monella tapaa. Ei sillä, ettei täällä tulisi puhuttua suomea päivittäin kuitenkin, mutta...

Tulipas tuosta listasta pitkä. Jaksoiko kukaan lukea?

Nyt tuli tämä hieman kulunut, mutta ah niin hyvä ja todenmukainen runo mieleen:

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

Tykkään varsinkin kahdesta ekasta säkeestä. Se on meidän kommunikaatiota. Oikeesti. Voi että. Kohta käynnistyy viimeinen kuukausi... Paniikki! Pakkomielle elää viimeistä päivää ja ottaa kaikki irti erasmustelusta kiihtyy.

Rockia ja sporttia

 Entisen Radio Cityn slogan (nykyisen Radio Rockin iskulauseesta mulla ei ole mitään tietoa) kuvaa viime viikonloppua loistavasti. Mutta miksi urheilu ja rock täytyy yhdistää samassa lauseessa, musta se on täysin epäloogista?

München näytti taas parhaat puolensa viikonloppuna.

Noistakin on jo Rockband-peli! Billy Joelia muuten pukee paljon paremmin tuo blondi tukka kuin sen tämänhetkinen emokeesi.

Rokkenroll!

Nähtiin myös tämä legendaarinen bändi. Mä haluan isona olla kuin Joan. Kohokohdat olivat Bad reputation ja tietysti I love rock'n'roll.

Tämän parempia kuvia mulla ei taida ollakaan, muissa näkyy järkkärin kalju. Pojat veti hyvin, oli pommeja, ilotulituksia ja yleisöä lavalla. Pistivät 10-vuotiaan pikkupojankin stage daivaamaan, voi sitä pientä raukkaa. Yhteislauluhoilotuksia oli ehkä joskus jopa liikaakin. Osasin liian vähän laulujen sanoja. Kaiken kaikkiaan keikka oli kuitenkin hyvä, sää loistava ja paikalla varsinainen festaritunnelma.

Lauantaina tein uuden aluevaltauksen ja lähdin uuden bulgarialaisen kaverini hevikeikalle. Oli eksoottista, välillä jopa surrealistista. Tunsin monesti olevani väärässä paikassa, mutta musiikki oli yllättävän ok. Soittivat muuten yhden Sonata Arctican biisinkin, jota tosin en tiennyt. Ja hevarithan on aina hassuja tai tahattoman koomisia - tai no, ei aina mutta usein, ainakin after show-osiossa ilmakitaroidessaan ja moshatessaan - tai sitten kaipasin vain yllättäen pitkää tukkaani ja olin kateellinen kun en pysty moshaamaan samalla tavalla. Täytyisi muuten katsoa Spinal Tap uudestaan... Kuinkas sattuikaan, tietysti törmäsin keikalla taas yhteen Suomi-intoilijaan, tällä kertaa entiseen Lappeenrannan amk:n (!) vaihtariin, joka sanoi lauseen "Pannaanko menemään vai mennäänkö panemaan" niin että se kuulosti melkein japanilta. Ja sillä oli ikävä karjalanpiirakoita.  Tämä bulgarialainen tuttavuuskin on varsinainen Suomi-fani: fanittaa Bodomia ja Nightwishia, opiskelee suomalais-ugrilaisia kieliä, osaa vähän suomea ja on muutenkin kaikin puolin älyttömän kiinnostunut Suomesta. Yksi saksalainen kaverin kaveri taas on niin hullaantunut salmiakkiin, että on perustanut Facebookiin Salmiakki-fan clubin ja tekee itse usein salmiakkikossua. Mistä näitä tyyppejä oikein tulee? Miksi?

Sunnuntaina oli taas sellaiset kansanjuhlat että oksat pois. Syynä mikäpä muukaan kuin potkupallo, tällä kertaa Saksan voitto Australiasta.

Tässä kuvassa yleisön hurmos ei valitettavasti hirveästi näy... Mäkin haluan Saksan lippu-krääsää. Tykkään Saksan lipun väreistä. Futis on toisarvoista. Porukka valui sitten Leopoldstrasselle juhlimaan, mä menin suosiolla kotiin nukkumaan.

Tänään sataa. Yksi jääkaapeista on rikki. Pyörä on rikki. Sataa taas ja lämpötila laski ainakin 10 astetta. Olen taas tulossa kipeäksi. Onneksi viikonloppuna mulle tulee Suomi-vieraita, sitä odotellessa maanantaikaan ei tunnu ankealta.