Vastapainoksi jotain positiivista

Mä haluan Helsingin yliopistoon enemmän seminaareja ja esitelmiä. Kunpa meidänkin yliopistossa keskusteltaisiin. Tai kai siellä keskustellaan, mutta haluaisin sitä enemmän; argumentointia ja tieteellistä keskustelua ja vaikka maailmanparantamista tenttien sijaan. Eihän se voi olla sellaista kuin elokuvissa, mutta kaipaan kyllä enemmän kollektiivista keskustelua, siitä syntyisi ehkä enemmän yhteishenkeä tai ainakin jonkinlaisen yhteisen tiedeyhteisön tunnetta. Oppisin ja muistaisin enemmän kuin luennoista. Siitä olisi vaan niin paljon enemmän hyötyä. En muista yhtään luentotilannetta tms. kurssia yliopistosta, jossa olisin viitannut tai pyytänyt puheenvuoroa kun opettaja on kysynyt jotain... Ehkä kielten tunnilla, mutten muuten. Täällä taas pitäisi osallistua keskusteluihin ja olla aktiivinen - jotain mitä mun täytyy jos ei suoranaisesti opetella uudestaan, ainakin kerrata. Täällä haasteena on, kuten olen jo aikaisemmin sanonut, se että joskus olisikin paljon sanottavaa johonkin, mutta kun ei vaan tiedä miten sen sanoisi.

Täällä on myös hauska tapa korvata tunnin lopussa aplodit pöytään koputtamisella. Ensin olin ihmeissäni että mitä kaikki tekee, mikä tuo ääni on, mutta nyt oon jo tottunut siihen ja teen niin itsekin.

Ärsyttäviä saksalaisia/müncheniläisiä/LMU:n liittyviä juttuja

1. Tämä hikinen ja suht pieni PC-Raum 1, jossa nyt kökötän ja joka saa mut ikävöimään Helsingin yliopiston Aleksandriaa. Miten voi olla mahdollista, että pääkkärillä on vain yksi tietokoneluokka missä voi tulostaa? PC Raum 2 ois huomattavasti kivempi tila, mutta siellä en voi tulostaa luentokalvoja. Tällä hetkellä vain yksi tulostin toimii, ja sinne on kiva jono.

2. Tulostussysteemi. Täällä ei todellakaan asiat toimi niin, että tarttis vaan painaa tulosta-nappia ja hakea sitten omat paprunsa tulostimesta ja että ois tulostuskiintiö käyttisten yhteydessä. Sehän olisi aivan liian yksinkertaista. Täällä on tulostuskortti, joka on samalla kopiokortti, ja tulostaminen maksaa 10 c sivu. Mulla on 10 € tulostuskortti, jolla saan tulostettua 185 sivua. No ei siinä mitään että tulostaminen maksaa, mutta kun menee tulostimen luo, siellä on toinen tietokone. Tästä toisesta tietokoneesta pitää etsiä se oma tietokone etsimällä sen tietokoneen numero. Tietokoneen numero pitää siis painaa mieleen, ne lukee kyllä ihan selkeesti tossa näytön ylälaidassa mut kuitenkin. Siis valitaan tämä tietokone, mistä on ensin käynnistänyt tulostuskomennon, ja ne tiedostot mitkä haluaa tulostaa tältä tietokoneelta. Tietokoneen numero ja tiedostot näkyvät tässä tulostustietokoneessa taulukkona. Sitten nämä tiedostot valitaan oikean tietokoneen kohdasta tällä toisella tietokoneella ja painetaan print, laitetaan tulostuskortti laitteeseen ja sitten paperit tulostuvat. Tai siis sori, tulostuskortti laitetaan ensin laitteeseen ja sitten vasta klikkaillaan aina välillä itsestään päivittyvistä tulostustiedostoista ne oikeat. Tulostuskomento täytyy siis laittaa kaks kertaa menemään. Miksi asioista täytyy tehdä niin monimutkaisia??? Ekalla kerralla tulostin vahingossa jonkun toisen paperit ja siinä meni 9 paperia mun tulostuskiintiöstä. Voisiko joku kertoa mulle mikä järki tässä on? Tuskin kukaan kenenkään papereita pöllii, miksei niitä voi sitten normaalisti vain hakea sitä mukaa kun ne tulostuu?? Ehkäpä tällä kontrolloidaan sitten tulostusten maksamista.

3. Tilan antaminen metrossa. Pieni juttu, mutta mua ärsyttää se, että ihmiset ei mene metropenkeillä istumaan seinän viereiselle paikalle, tai siirry seinän viereen antamaan tilaa kun näkee että joku on tulossa samalle penkille, vaan ne istuu siinä käytävän puolella ja niiden yli täytyy hyppiä että pääsis samalle penkille istumaan. Siis ihmiset ei liikuta ahtereitaan. Se on vaan aina yhtä ärsyttävää.

4. Yliopiston naistenvessat. Jotain ihan hirveää. Ei varmaan siivota koskaan. Sarjassamme kuralätäköitä ja tamponeja lattialla. Käsipaperi hajoaa käsiin tai käsien kuivaaja ei toimi. Muutenkaan melkein missään ei ole automaattihanoja. On vähän pikkumaista valittaa normaaleista hanoista, mutta mulla on vaan ikävä automaattihanoja... Minkä sille voi. Mut jos vessat ois muuten siistit, antaisin niiden puuttumisen anteeksi. Mutta kun ei oo.

Ihme kyllä en keksi nyt enempää sapettavia asioita, mutta sitä mukaa kun uutta valitettavaa löytyy, teen to be continued-postauksen.

Turhautumisia

Turhauttaa. Luin tänään aamupalalla taas Süddeutsche Zeitungia, ja törmäsin mielenkiintoiseen uutiseen taas yhdestä koulumurhayrityksestä; saksalainen 16-vuotias tyttö (!) yritti ilmeisesti räjäyttää koulunsa, mut sit se jäi siitä kiinni ennen kuin mitään ehti tapahtua ja se pakeni paikalta ja joutuu nyt nuorisovankilaan. Halusin keskustella asiasta aamiaispöydässä olevien saksalaisten kanssa, ja aloittaa koulumurhakeskustelua ja kertoa Jokelasta ja Kauhajoesta, mutta sitten tuli tenkkapoo ja jostain syystä en sitten sanonutkaan mitään. Harmittaa että meni hyvät jutut sivu suun vain sen takia etten uskaltanut/viitsinyt puhua saksaa. Joskus vaan tulee ramppikuumetta kun pitäis puhua saksalaisten kanssa, vaikka olen ollut täällä kohta kuukauden, puhunut saksaa päivittäin ja olen kahdessa seminaarissa jossa pitää keskustella ja vetää keskusteluja. Mun täytyy vaan uskaltaa laittaa itseäni enemmän likoon, siksi olen tänne tullutkin.
Mutta metrossa satuttiin menemään mun kämppis Marian kanssa samaa matkaa, ja siellä juteltiin jotain, kunnes meidän välissä oli sellainen lössi ettei sen yli enää jaksanut mitään huudella. Maria sanoi että mun saksa on parantunut (tähän minä: ai mikä on parantunut? ai mun saksa vai? :p), ja siitä tuli hyvä mieli.

Tänään pitäis lukea loput 28 sivua tieteellisen sosiologian artikkelissa ja kirjoittaa siitä referaatti. Oon parina päivänä lukenut sitä pari tuntia kerrallaan ja pääsin sivulle 22. Turhauttaa kun niin moni sana täytyy kääntää, ja etenen niin hitaasti kun en tajua kaikkea enkä pysty heti päättelemään mikä tässä artikkelissa on tärkeää ja referoitavaa, mikä taas ei ja mitkä osat voi skipata. Joudun menemään lause kerrallaan enkä voi vain silmäillä, niinkuin Suomes tekisin jos ois kiire. Teksti on mielenkiintoinen, mutta vaikea. Kerron ensi kerralla mikä sen pääpointti oli, kunhan saan sen selville... Mutta nyt mediaekonomian luennolle.

Heimweh

Tulostin tänään eilen ostamani lentoliput Helsinkiin, lähtö 17.12., paluu 6.1. Kunpa täälläkin ois kuukauden joululomat. Mulla ois periaatteessa opetusta vielä 22.12. (!), mutta skippaan sen tunnin, meni syteen tai saveen - ei silloin pitäis olla kuin taiton opettamista, ja mähän oon niin InDesign-pro jo... Not! Ai niin, ja silloin annettais varmaan palautetta joistain teksteistä. Naja...
Viikonloppuna vahvistunut koti-ikävä helpottui vähän lentolippujen, Panttereiden ja Ruispalojen myötä. Ei se koti-ikävä sietämätön ole, melko pikkuinen vain. Olin vain viikonlopun ihan toisessa todellisuudessa, ja nyt palasin tähän toiseen elämään, toiseen arkeen, missä täytyy kytkeä deutsch-mode ja be social-mode taas online. Mutta kysymys kuuluu: onko 7,5 viikkoa paljon vai vähän, ja pitäisikö Suomessa käydä sittenkin jo marraskuussa?

Viikon kuvat

Munhan piti alun perin tehdä tätä blogia idealla paljon kuvia, vähemmän tekstiä. Tunnetusti olen kuitenkin enemmän teksti- kuin kuvatyyppiä, mutta tässä niitä otoksia nyt taas tulee. Mulla ois myös muita visuaalisia visioita tämän blogin suhteen, haluaisin taustalle Münchenin metrokartan kuvia, mutta kuten aina, en osaa toteuttaa näitä visioita, joten tyytykäämme ällöttävään vaaleanvihreään taustaväriin...

Tässä kuitenkin pitkästä aikaa kuvia, tällä kertaa jopa jotenkin kronologisessa järjestyksessä.
1) Tiistai Buena Vistassa, Anders (Den), meitsi ja Minna (Åbo)
2) Yksi jonkun vanhan tärkeän heebon kuva Mensan lähellä
3) Sunnuntai ja Karlsplatz
4) Lauantai ja Olympiazentrum. Ois ollu parempiakin kuvia, mutta en jaksanut kääntää.
5) Olympiazentrumin Walk of Fame ja mun lemppariartistin kädenjäljet ;)
6) Lauantaina kävimme myös BMW Weltissa ja Museumissa. Tuo eka oli mun lemppariauto, toinen tehty savesta (!) ja sitten tossa on tuollainen kuplakin. Ja jotta viesti siitä, ketkä kuuluvat ensisijaisesti Bemari-kompleksin kohderyhmään, menisi kaikille perille, krääsäkaupasta löytyivät kirjat toys for boys ja toys for girls ainakin erittäin stereotyyppisten kansikuvien kanssa (toivottavasti kyse on ironiasta, mutta toisaalta en usko että on...). Ihan hauska ja näkemisen arvoinen paikka kuitenkin, vaikka en todellakaan muuten ole kiinnostunut Bemareista saati mistään muustakaan automerkistä erityisemmin. Yhdessä Bemari-museon näyttelyssä oli huvittavaa, kun huomasin kahden muun naisen kanssa istuvani portailla väsyneenä ja odottavani parempaa puoliskoani, että joko ne autot on katsottu ja höpötykset niistä kuunneltu. Kerrankin näinkin päin...

Edit: On tuossa toys for girls-kirjassa näköjään sittenkin myös auto kannessa. Tosin se taitaa olla vaaleanpunainen, eli tyttöjen Bemari... :p

Mikäköhän siinä tosiaan on, että Helsingissä kun olen eksyksissä, en ikinä kehtaa/jaksa kysyä tietä keneltäkään ohikulkijalta, mutta täällä uskallan rauhassa kysyä useammaltakin tyypiltä samaa asiaa ja käännellä karttaa kadunkulmassa ympäri? Täällä uskallan olla tyhmä, koska olen ulkomaalainen ja kaiken kukkuraksi vielä Erasmus. Helsingissä taas ehkä sitten ajattelen että mun pitäis tietää esim. kaikki Töölön pikkukadut, koska en ole edes ulkopaikkakuntalainen. Ja ehkä siellä ei vaan tule niin paljon ihmisiä vastaan joilta voisi kysyä. Ja ehkä täällä ajattelee että ihmiset muutenkin on avuliaampia, mikä ei tosin aina välttämättä pidä paikkaansa - kyllä suomalaisetkin useimmiten on, ne vaan ei näytä sitä avuliaisuutta ja kohteliaisuutta niin avoimesti. Ehkä Stadissa luulen myös tietäväni enemmän kaikkia paikkoja ja sijainteja, ja sitten todellisuudessa kun jonnekin pitäis löytää, oon ihan eksyksissä ja myöhässä. Tosin ehkä tämän kokemuksen jälkeen uskallan olla tyhmä myös Helsingissä. Toivon niin...

Sitä ja tätä

Tällä kertaa vähän sekava tajunnanvirtapostaus. Valitan.

Mun huoneen netti ei toimi, joten käytän asuntolan tietsikkahuoneen nettiä. Tässä ei ole qwerty-näppäimistöä. Vihaan kun mun nettiyhteys katkee aina yhtäkkiä...

Tänään alkoi meikäläisen viikonloppu. Vapaat maanantait ja perjantait on todellakin paras keksintö ikinä. Ensimmäinen oikea opiskeluviikko siis takana... huikeaa.

Tämän päiväiset sosiologian seminaarit on aika haastavia ja aikaavieviä. Ei kuitenkaan niin mahdottomia kuin luulin, ei edes se Wissenschaftsoziologie. Mut joo, niissä pitää ensinnäkin pitää esitelmä kaverin kanssa, johon sisältyy keskusteluosuus ja joka kestää sen 90 min... Täytyy siis vetää tunti. Oikeastaan vähän niin kuin opettaa muita. Ja kirjoittaa essee lopussa, mikä mun täytyy tehdä muita aiemmin kun lähden täältä aiemmin. Jotain 10-sivuisia... Enkun kielises oli ehkä jopa 20 sivua. Ja kaikkien aiheisiin pitää perehtyä ja tekstit lukea etukäteen.

Joo... Mutta olen niistä ainakin toistaiseksi innoissani. Onhan tuo paljon hedelmällisempää kuin tenttiin lukeminen, ja aiheet on todella kiinnostavia - toisessa kurssis modernisaatioteoriaa koulutuksen näkökulmasta, toisessa erilaisia sosiologisia teorioita ja tieteitä, eikä siinä ilmeisesti tarvitse kuitenkaan entuudestaan tietää/muistaa kaikkia sosiologian teorioita. Tosin oon siinä ainoa sivuaineopiskelija ja ilmeisesti myös ainoa Erasmus, mikä on vähän kuumottavaa... Ehkäpä saan jotkut perusopintotentit noilla korvattua, toivotaan... Eilisessä radiokurssissa olin ihan pihalla, ja meinasin vaipua epätoivoon. Niillä ei ollut mitään tekstejä, Powerpointeja, kalvoja, liitutaulujuttuja, mitään... Ei tosin tänään tuossa tieteellisessä sosiologiassakaan ollut mut siinä pysyin huomattavasti paremmin perillä.

Piti eilen mennä Erasmus-bileisiin mut en jaksanut... Ihan hyvä sinänsä, koska oisin ollut ihan kuollut ainakin ekassa seminaarissa. Tällä hetkellä on vähän epäsosiaalinen olo, varsinkin kun oon tääl pienes tietsikkahuonees ihan yksin. Mutta huomenna on tiedossa shoppailua, aion ostaa pienen ns. eteismaton ainaski, ja Joni tulee illalla. Jee!

Schule macht Spass

Hikke kysyy: luopuako vapaista maanantaista kiinnostavan kuuloisen mainosten vaikutustutkimus -kurssin takia, joka on kylläkin alkanut jo? Mulla on tosin jo 6 kurssia, joissa lienee ihan kivasti hommia. Mutta vain 29 op. Kuitenkin jos tarvii suorittaa 4,8 op/tukikuukausi, mulla on tarvittavat pisteet kasassa, ja voi olla että meen sittenkin myös saksan kurssille...

Äh. En mä halua luopua pitkistä viikonlopuista, jotka voi käyttää reissailuun - tai kouluhommien tekoon. Sitä paitsi koordinaattorin mielestä kurssille tuppautuminen saattaa olla liian myöhäistä. Joten pysytellään status quossa, joka on:

ma - vapaa
ti - 18-20 laitoksen lehden Communichatorin tekokurssi
ke - 10-12 mediaekonomia
18-20 radiotyön kurssi
to 10-12 Modernisaatio ja koulutuksen kehitys -sosiologia auf Englisch
14-16 Tieteellinen sosiologia, johon tulen tod.näk. hajoamaan
ja sokerina pohjalla parin viikon (ja viikonlopun) pituinen International corporate communications -kurssi auf Englisch
pe - vapaa

Olen tähän asti ollut tuolla lehtikurssilla ja mediaekonomiassa. Lehtikurssissa oli tosi kiva pieni ryhmä, joista mun lisäks 3 Erasmusta (kaikki Espanjasta), ja opettajan lisäksi kolme tuutoria. Aikataulu ja lehti vaikuttivat tosi kivoilta. Opettaja ja tuutorit olivat miettineet valmiiksi 8 teemaa, ja niistä juttuaiheita. Lopulta valittiin syysnumeroon kolme teemaa, jotka olivat muistaakseni värit, pelit ja kolmas tais olla tie. Ymmärsin suurimman osan jutuista ja haluan tehdä ihan kaikkea; hankkia mainostajia, taittaa, kirjoittaa. Siis sitä mitä tänä vuonnakin Helsingissä oon tehnyt, joten eihän siinä välttis hirveästi mitään uutta tai joitain kursseja korvaavaa tule, mutta saapa ainakin tehdä lehtijuttuja saksaksi. Tuo Communichator-lehti ilmestyy vain kahdesti vuodessa ja ilmeisesti nuo kurssilaiset tekee aina sen. Vähän jännitti mennä sinne luokkaan, mutta loppujen lopuksi jännitys ei ollut ollenkaan niin kamalaa kuin luulin, ja mulle jäi ihan hyvät fiilikset saksan puhumisesta. Luulin että siellä ois 20 viestinnän opiskelijaa jotka kaikki tuntis entuudestaan toisensa, mutta onneksi ei.

Olin tosi innoissani sen kurssin jälkeen, vaikka muuten eilinen oli ollut yhtä turhautumista jonottamisen, käteisen puuttumisen ja muiden ärsyttävien pikkujuttujen takia. Communichatorin jälkeen bongasin Marienplatzilta tuttuja erasmuslaisia, joten ängin itseni niiden porukkaan vaikken ollut niiden kanssa treffejä sopinutkaan enkä tiennyt niiden suunnitelmista, ja mentiin pizzeriaan ja sitten lattarimusacocktail-baariin Buena Vistaan, jossa oli muitakin vaihtareita. Siellä vaan hengailtiin, kunnes baari meni yhden maissa kiinni, ja sitten menin kotiin. Sorruin taksiin, kun vaihtoehtona oli puolen tunnin metron odottelu Marienplatzin steissillä. Ns. ulkoilmasteissillä voisin metroa odotella, ja tuollaisella umpinaisella normisteissilläkin jos ois joku kaveri mukana, mutta en viitsinyt yksin kököttää siellä kun se sokkeloinen asema on päiväsaikaankin vähän ahdistava.

Tänään taas oli mediaekonomian luento. Yllättävää kyllä se oli ihan kuin pääsykoekirjastani Media markkinoilla aina kaksia markkinoita myöten, mikä oli välillä vähän turhauttavaa, mutta toisaalta tulipahan pysyttyä päällisin puolin kärryillä, ja luulen että siinä tulee kuitenkin joitain uusia asioita. Oli välillä vaikea keskittyä, kun ihmiset takana supisi koko ajan, enkä kaikkia juttuja aina tajunnutkaan. J-P sattui kans olemaan siellä ja luennon jälkeen se kysyi proffalta voidaanko me käyttää sanakirjaa tentissä, ja onneks saadaan.

Oon nyt ollut tässä muutaman tunnin kotona, maksanut yliopistoliikuntamaksun ja miettinyt sadannen kerran miksi niin naurettava summa täytyy maksaa omalta tililtä eikä käteinen käy, niin kuin aina kaikkialla muualla - on sitä suurempiakin summia joutunut käteisellä maksamaan, kuten esim. orientaatiokurssimaksun, miksei tämä nyt sitten onnistu... ja yritin keksiä, miten saan tietää paljonko mulla on vielä prepaid-saldoa jäljellä, mutta en keksinyt. Johonkin vaihteeseen soitin ja yritin saada tolkkua automaatin ohjeista, mutta se kertoi vain viimeisimmän tekstarini hinnan. Sain myös vihdoin saksalaisen pankkikorttini tänään. Yritän myös sopia muutaman vaihtarin kanssa Michael Jackson-leffaan menemisestä...

Mutta kohta radioon!

P.S: Maanantainen jumis oli ihan kiva tilaisuus. Ymmärsin saarnan melkein kokonaan, ja nyt haluan opetella Isä meidän - ym. rotlat saksaksi. Virsiäkin ois kiva osata, mutta niitä en jaksa kuitenkaan niin aktiivisesti opetella. Kämppikseni Christian sanoi, että se voi tuoda kotoaan yhden ylimääräisen saks.kielisen Raamattunsa mulle lainattavaks, kun sanoin että haluaisin hankkia sellaisen. Jumiksen jälkeen oli kokous, joka kesti puoli ikuisuutta... Varmaan 2,5 h. Joskus 22.30 se loppui. Siinä olin silloin tällöin aika pahasti kujalla, enkä uskaltanut äänestää mistään kun en aina ymmärtänyt mistä äänestettiin. Ainakin juoma-automaatin Coca-Colan boikotoimisesta käytiin pitkät keskustelut, ja taloudenhoitoasioista, sekä siitä onko virat pakollisia vai ei. Mut on nakitettu nyt myös johonkin adventtijuhlaryhmään.

AAAARGH

Katselin tossa mun Stundenplania, ja tajusin ilmoittautuneeni vahingossa ehkä vähän liian vaativaan sosiologian seminaariin. Tieteellistä sosiologiaa... ja kurssiselostuksessa sanotaan, että niille, jotka eivät pelkää lukea vaativiakaan tekstejä... Tai jotain. Ne on siis saksalaisille vaativia, mites sitten tällaiselle dorkalle vaihtarille, joka sekoittaa sanat betrunken (juopunut) ja vertrocken (kuivunut) keskenään eikä muista mikä on lusikka saksaksi...??

Olisin halunnut ottaa sosiologiasta vaan helppoja johdatus/perusluentoja, koska mulla on ollut Hgissa vaan 2 kurssia sosiologiaa, ja siellä kv-koordinaattori sanoi, että jos suoritan jonkun sosiologiakokonaisuuden täällä, se hyväksiluetaan. Mutta luennoista ei saa opintopisteitä, joten mun täytyi ottaa pari seminaaria (esitelmä/suullinen koe/essee -juttuja)... Enkä tiedä miksi noi sitten hyväksiluetaan, jos edes hyväksiluetaan muuksi kuin ylimääräisiksi opinnoiksi. Ei ne varmaan perusopintojen piikkiin mee, joten joudun hoitaa sosiologian perusopinnot loppuun kuitenkin Suomessa... Vitsin opintopistesysteemi. Tuleeko tästä sittenkin välipuolivuosi? No, ehkä tätä kurssien sisällyttämistä tutkintoon ja valmistumisen suunnittelua kannattaa suunnitella vasta Suomessa... Yritin toki suunnitella sitä etukäteen, mutta ei näistä koskaan tiedä kuin vasta paikan päällä. Ois kyllä ollut niin ihanaa jos oisin voinut suorittaa täällä joitain maisteritason kursseja, mutta kuten sanottu se ei onnistunut. No, valmistutaan sitten 7 vuodessa, tai jotain... Mikä se takaraja nykyään olikaan, kun ei voi olla enää ikuinen opiskelija?

Ehkä kuitenkin joku täällä asuntolassa voi sitten auttaa mua kun painiskelen tieteellisen kirjoittamisen ja kirjojen kanssa. Täällä on ainakin wissenschaftliche Tutor, jolle voi jopa viedä esseitä esiluettavaksi - tosin se on erikoistunut teologiaan, mutta kaipa muutkin voi siltä apua pyytää. Ois kiva jos mun mentoristakin ois apua, mutta turha toivo...

Aikataulu- ja muita haasteita

Nyt on vähän tylsää. Mun pitäis varmaan kirjoittaa tuota oikeaa päiväkirjaa, ja kysyä joltakulta miten tuo OPAC-(kirjojen varaus) systeemi toimii, ja miten voin perua yhden kurssin netissä vai voinko vai pitääkö mun peräti kirjoittaa mailia jollekin Doktor Professorille että sori, en oo tulos sun luennolles koska muuten tulee burn out. Löysin reittiopassivuston tänään, mikä oli tosi kätevää. Olisin halunut käydä läheisimmässä kaupunginkirjastossa, mutta sinne oiskin sitten ollut 45 min matkaa (julkisilla mut kuitenkin) joten en jaksanut. Varasin itselleni iltahartausvuoron tammikuuksi; ehkä silloin saksani on vähän paremmalla tasolla ja tajuan mikä on homman nimi.

Tänään ois viestinnän laitoksen infotilaisuus uusille opiskelijoille ja vaihtareille, joka ois aika tärkeä mutta samaan aikaan täällä on myös ensimmäinen jumis/kokous/iltahartaus tms., jota en halua missata kun haluan pysyä kärryillä myöskin tämän asuntolan systeemeistä... Valitsin siis tuon jumiksen, vaikkakin se on tyyliin joka maanantai ja tuo info vain kerran. Mut laitoin inbox-viestiä yhdelle sveitsiläiselle viestinnän opiskelijattarelle, meneekö se sinne infoon ja voiko se sitten briifata mua jälkeenpäin. Valitettavasti se sveitsiläinen on maisterivaiheessa joten meil ei varmaan ole samoja kursseja. Orientaatioryhmässä oli myös tanskalainen viestinnän opiskelija, mut luulen että sekin on maisteritasolla. No, voi olla että niihin kuitenkin laitoksen tiloissa törmäis. Mulla on muuten melkein kaikki luennot ihanalla päärakennuksella. Siistiä!

Katsoin muuten tänään myös yliopistoliikunnan aikatauluja, ja näyttää siltä että kaikki ohjatut tunnit on noin klo 18 jälkeen - ei siis mitään aamuisin tai iltapäivisin, kuten Helsingissä. Harmi, koska noi ajat ei oo niin käteviä, varsinkin kun mulla on ti ja ke koulua 18-20, ja täällä asuntolassa on ohjelmaa yleensä silloin, mistä voi toki olla poissa silloin tällöin, mut kuitenkin... Ja jaksaako sitä enää kuudeksi sitten lähteä minnekään? No, aion kuitenkin hankkia yo-liikuntakortin ja yrittää käydä jossain. Se on kuitenkin vain hämmästyttävät 7,50 (!!) koko lukukaudelta (jos ottaa vaan jonkun perusjutun), ja tarjonta on tosi hyvä, järjestetään mm. lasketteluretkiä (jotka kylläkin maksaa sitten ekstraa)... Ja eiköhän salille voi mennä mihin aikaan vaan. Kaikille tunneille ei voi kuitenkaan ilmoittautua etukäteen, mikä on outoa... Pitääköhän sinne sitten vaan mennä ja toivoa että on tilaa? No, huomenna yo-liikuntainfossa kaikki selkenee.

Kieliongelmia ja taidetta

Äh. Stressaa kun en mennyt nyt orientaatiokurssin jälkeen yhdellekään saksan kurssille, toisin kuin yllätyksekseni suurin osa kurssilaisistani meni. Kaikki kurssit ois ollut vähän huonoon aikaan, luentojen kanssa päällekkäin, ja sitä paitsi ajattelin, että mähän en yhtään ylimääräistä saksan tieteellinen kirjoittaminen/-kielioppikurssia tarvitse... Ajattelin että se ois taas samaa tylsää kieliopin kertausta kuin aina ennenkin, mutta se ois ollut näemmä aika haastavaa ja ennen kaikkea hyödyllistä. Ajattelin että kyl mä 11 vuoden saksan lukemisella nyt pärjään, mutta en mä aina autenttisessa ympäristössä ja saksalaisten keskellä niin hyvin pärjääkään... No, välillä saksan kanssa tulee huonompia ja välillä parempia päiviä... Tänään on ollut ehkä vähän huonompi. Perjantaina bileissä oli ihan ok, tosin välillä huomasin puhuvani keskustelukumppanini kanssa ihan eri asiasta kuin se. Ja olen paljon itsevarmempi saksan puhuja muiden vaihtareiden kanssa, kun nekään ei aina puhu niin hyvin ja niiden edessä ei tuu samanlaisia suorituspaineita kuin natiivien... Tuleekohan sitä kielioppia oikeasti kerrattua ikinä tosta Viel Erfolgista? Kai sit viimeistään kun kirjoitan esseitä ahdistuneena täällä...

Turhauttaa, kun ois joskus paljon sanottavaa, mut en vaan osaa sanoa kaikkea mitä haluaisin. Sit muodostan vaan yksinkertaisia lauseita ja mietin pitääkö kaikki mua ihan idioottina. No, sain tänään kyllä hyviä vinkkejä kämppiksiltä että mitä saksalaisia romaaneja kannattaa lukea, kun kyselin mitä ne suosittelis, ja yhdellä sattui olemaan mukana neljä kiinnostavan oloista kirjaa. Voisin aloittaa Slummien miljonäärin saksankielisestä versiosta. Mun täytyy tosiaan ruveta lukemaan sanomalehtiä vähän paremmin, aamupalapöydässä niitä selailen mutta en ikinä jaksa syventyä. En ole myöskään katsonut vielä pahemmin telkkaria, ois kiva kattoo uutisia. Sain muuten tietää, että kaupunginkirjastoissa sentään on kirjoja, eikä niissä tarvi etukäteen tietää mitä haluaa lukea... Hyvä homma.

Luentojen alkaminen jännittää... Tiistaina on eka, mut vasta 18-20. Ehkä kuolen jännitykseen sitä ennen. Sen pitäis olla käytännöllinen kirjoitetaan ainejärjestön lehteen-kurssi. Ei ehkä ihan Groteski-kamaa, mutta varmasti kivaa kuitenkin. Toivottavasti siellä ois muita vaihtareita... Ei tosin välttis oo, koska en päässyt Erasmuslaisena edes katsomaan koko kurssia netistä, mutta laitoksen kv-koordinaattori suositteli sitä silti mulle. Puuh... Toivon että ymmärrän jotain. Toivon että proffat ei puhuis baijeria, ja mitä ikinä ne puhuiskaan ne puhuis kuuluvasti ja edes vähän hochdeutschia, kun en osaa mitään murretta... Orientaatiokurssin viimeisellä tunnilla käytiin vähän läpi baijerilaisia lauseita ja ne oli kyllä aika karmeita. Livenä ja oikeessa kontekstissa ehkä just ja just ymmärrettäviä. On olemassa myös saksa-baijeri-sanakirja, ehkä mun pitäis hankkia sellainen...

Niin, orientaatiokurssi tosiaan loppui. Mitäs olenkaan siellä oppinut... No, pankkisanastoa käytiin läpi, mikä oli aika hyödyllistä - opin mm. että kaikista mahdollisista tileistä mun pitää avata Girokonto. Myös opiskeluun liittyvä sanasto ja lyhenteet oli hyviä. Käsiteltiin myös sitä, millaisia maileja proffille kirjoitetaan ("Hyvin kunnioitettu professori..."), ja vähän joitain kielioppijuttuja... Mun täytyy kerrata ainakin konjunktiivi, genetiivi ja ihania prepositioita. Oon niin huono prepositioissa, ja suvuissa... Ja no, aika monessa muussakin, mutta noissa ainakin. Joskus saksan puhuminen turhauttaa kun edistystä ei tunnu tapahtuvan. Joskus taas tuntuu että tää muuttuu vaan sujuvammaksi.

Museoiden yöstä: Jaksan yhä ihmetellä, kuinka tyylikkään tapahtuman saksalaiset pystyvät siitä järjestämään, ilman että se muuttuisi Suomen Taiteiden yöksi tai vastaavaksi. Myös Oktoberfestin järjestelyt oli niin sujuvat, että mietti miten tää voi olla mahdollista... Kuitenkin niin paljon kävijöitä, mutta suht toimiva systeemi. Eikä silloin alueelle maksanut mitään, toisin kuin luulin - siis Oktoberfestissa voi olla ihan ilmaiseksi jos ei halua juoda, syödä tai ostaa mitään. Siistiä. Käytiin siis tosiaan eilen kaiken kaikkiaan kuudessa Museoiden yön paikassa. Haus der Kunst oli tosi kiva, moderni paikka, Nationaltheater runsaudessaan vähän sekava ja ahdistava (ei jaksettu katsoa kuin eka kerros), Schack Galerie oli kiva, Theatermuseum pettymys, koska siellä oli iso näyttely joka käsitteli jotain saksalaista näyttelijätärtä joka ei musta ollut niin kiinnostava, Beer-und Oktoberfest-Museum oli ihan hauska, ja St Paul's-kirkon sisällä oleva valotaideteos oli hieno, rauhoittava ja meni samaan rytmiin klassisen kuoromusiikin kanssa (tuli muuten taas ikävä kuoroa...).

Jos en ole jo sanonut, täällä on muuten kylmä. Lämpötila laski viikossa 20 astetta. Parina päivänä yritti jotain lumisadettakin tulla, mutta ei se maassa pysynyt. Mitäs vielä? Kävin tänään lenkillä Englisher Gartenissa, kun sade vihdoinkin loppui. Oli kivaa.

Mutta nyt voisin yrittää taas olla sosiaalinen ja mennä puhumaan saksaa...

Nachtleben

Huoh. Heräsin 13.30 ja kello on nyt 16.28 ja kohta pitäis lähtee keskustaan museoiden yöhön. En usko että se vastaa Taiteiden yötä dokaamisessa ja sotkuisuudessa, mutta paljon massaa on kaupungilla liikkeellä... Ajattelin tänään siivoavani ja lenkkeileväni, mut eipä siitä nyt tullut mitään...

Tulin eilen kotiin joskus vähän ennen kuutta. Oli kahdet kotibileet; yhden tytön synttärit täällä asuntolassa, jossa innostuin jakamaan ihmisille Sisuja jotka ovat nyt mystisesti hävinneet jonnekin, kävin ihan hauskoja (ja kielitasolleni ymmärrettäviä) keskusteluja romanialaisten ja saksalaisten kanssa, ja innostuin glögin makuisesta boolista, toisin kuin kaikki muut ilmeisesti... Toiset kotibileet oli jonkun Erasmus-tyypin bileet Münchener Freiheitin ja Dietlindenstrassen välimaastossa, jonne en meinannut ensin edes löytää vaan käppäilin yksikseni puoliltaöin melko autioilla kaduilla ympäriinsä. Se ei kuitenkaan ollut sen pelottavampaa kuin öisessä Helsingissä kulkeminen. Sen Erasmus-tytön (muistaakseni ranskalainen, en ollut aikaisemmin nähnyt sitä) kaksioon (!) mut kutsui toinen turkulaisista saksan opiskelijoista ja siellä oli myös sen orientaatiokavereita Italiasta (yksi niistä puhuu meidän kanssa useimmiten suomea, koska se on ollut vaihdossa Paimiossa...!) , Puolasta ja Romaniasta joihin oon nyt sen kautta tutustunut ja yllättäen myös pari tyyppiä (ruotsalainen ja espanjalainen) mun orientaatioryhmästä. Heitettiin läppää ja klassikot katso sukkia ja katso merta olivat taas kerran ihmeen hauskoja juttuja sekä meidän suomalaisten että italialaisten mielestä. Opetettiin myös puolalaiselle suomalaisia kirosanoja ja juttelin sen kanssa mm. Varsovasta.

Suunnattiin sitten Ostbahnhofiin Kultfabrikille, joka on erikoinen baareille pyhitetty alue (Suomessa tollainen systeemi ei niin toimis... Ei sitten millään.), ja jonne olin niin kauan odottanut pääseväni, ja odottanut muutenkin Münchenin yöelämässä heilumista... Mentiin suht pieneen paikkaan, jonne ei maksanut mitään sisään, ja jossa soi ne samat iwannadancewithsomebodyletsgoletsgoletsgo-kakkendaalit kuin Suomessakin. Oli kuitenkin ihan hyvä meno ja oli hauska päästä pitkästä aikaa tanssimaan. Oltiin siellä johonkin puoli viiteen, koska täällä baarit ei sulkeudu neljältä kuten Suomessa, vaan ilmeisesti on auki niin kauan kuin on asiakkaita... Kivat työajat sitten baarimikoilla, ei tiedä koska pääsee kotiin. Toi systeemi ei vaan toimis Suomessa, ei sitten millään. Kukaan ei suostuis ikinä lähtemään ja tappeluja ois enemmän ja roskamääräkin varmaan järkky... Mutta eihän baarit nyt voi ikuisesti olla auki, täytyy niiden joskus sulkeutua? Ihmeellinen luottamus kännisten ihmisten arvostelukykyyn. Kyl ne sitten tajua kun pitää lähteä... Or maybe not. Kuitenkaan ei oltu siis hirveän paljon kauempaa kuin Suomessakaan oltais oltu. Kaipa siihen neljän systeemiin on vaan automaattisesti tottunut, ja sitä paitsi jalatkin alkoi huutaa hoosiannaa... Eikä se paikka nyt niin hirvittävän hyvä ollut kuitenkaan. Ens kerralla täytyy vähän kierrellä Kultfabrikin alueella ja katsoa, kuinka laaja se alue on ja mitä erilaisia baareja sieltä löytyykään.. Ehkä meen taas tänään museoiden yöstä sinne.

Muutamia kulttuurishokkeja

Seikkailin tuossa verkkopankissa ja mietin valitsinko nyt oikeat näkymät sinne; siinä saa siis itse valita ilmeisesti, mitä sivuja ja toimintoja haluaa nähdä. Jouduin käyttämään ekaa kertaa kunnolla sanakirjaa apuna kun luin pankin kirjeitä ja ohjeita... Ois sanakirjalle toki aikaisemminkin ollut käyttöä, mut en vaan jaksa kantaa sitä mukana, ja sitä on jotenkin vaivalloista selailla.

Kävin myös kirjaston nettihakusysteemin sivuilla... Liikaa toimintoja. Liikaa vaihtoehtoja. Puuh. Eilen opin orientaatiokurssilla, että saksalaisissa kirjastoissa - ainakaan noissa tiedekirjastoissa - ei ilmeisesti ole kirjoja valmiina hyllyssä, vaan ne pitää varata etukäteen ja sitten noutaa hyllystä kun ne tulee jostain. Siis missä piilossa ne kirjat sitten on...? Kirjasto ilman kirjoja. Outoa. Niin se näköjään menee. Näin eilen tuolla Staatsbibliothekissa ihania tosi tosi vanhoja kirjoja jostain 1400-1500-luvuilta, mm. Gutenbergin Raamatun. Niitä vaan halus hypistellä. Ne oli niin ihanan värikkäitä.

Lisää kulttuurishokeeraavia tilanteita: panttisysteemi Stammtischissa (ja tod.näk. myös tänään Mad Maxissa). Kun on juonut juomansa, se pitää viedä panttia vastaan takaisin, niin saa osan rahoista myös takas. Mutta eihän sitä ikinä muista että se pullo/lasi pitää heti viedä takaisin, vaan sen jättää jonnekin, ja yrittää mennä pelkkää panttipolettia vastaan baaritiskille takaisin, mutta eihän siitä sitten mitään tuu, eikä enää muista mihin jätti pullonsa. Turhauttavaa... Kun tätä yritin kritisoida asuntolan saksalaisille, ne ei ymmärtäneet vaan sanoi että se on ympäristönsuojelua. Tai no itseasiassa se oli unkarilainen joka niin sanoi, mut kuitenkin... Yritin selittää, että musta ois kätevämpää jos bileiden järjestäjät korjais bileiden jälkeen pullot ym. muun siivouksen ohessa, niin kuin meillä Suomessa opiskelijabileissäkin tehdään, mutta ilmeisesti se ei sitten vaan olisi niin kätevä systeemi. No jaa...

Mutta nämä positiiviset jutut pitäisi olla myös Suomessa:

1) Pöytäfutissysteemit ruokaloissa ym. hengailutiloissa. On vähän meluisia, mutta hauskoja. En kyllä ole pelannut pöytäfutista vielä kertaakaan.

2) Asiakaspalvelijoiden teitittely. Asiakkaiden teitittely ei riitä, vaan kaupan kassaa ym. virkailijoita pitäisi vastavuoroisesti teititellä, kuten täällä tehdään. Se edistäis mun mielestä asiakaspalvelijoiden ja palvelualojen kunnioittamista, ja ois tasapuolista. Oli muuten hassua, kun keskiviikkoiltana joku suurinpiirtein mun ikäinen jätkä sanoi mua Frauksi (täällä myös neidit kulkevat Frau-tittelillä, kukaan ei sano Fräulein enää... paitsi ehkä pikkutytöistä) ja teititteli, kun se halusi tietää meneekö U6-metro Freimanniin. Suomessa se ois niin outoa, mutta täällä mulle tuli siitä vaan hyvä mieli... Kotona on sitten taas totuttelemista töksäyttelypuhekulttuurin kanssa, saati sitten sen että naapurit ei moikkaa takas rappukäytävässä.

Fotos...

Nää menee käänteiskronologisessa järjestyksessä, koska en jaksanut skarpata:

Ylin kuva: oopperan väliajalla. Silja, Thea, Wojtek (puolalainen suomalaisten piirittämänä), meitsi ja Pauliina.

Toka kuva: Upea oopperatalo - oli kyllä siistiä päästä niin hienoon saliin, vaikka paikat oli mitä oli, enkä itse teoksen juonesta hirveästi tajunnut saksalaisista tekstityksistä huolimatta. Mutta laitoin aivot narikkaan ja keskityin nauttimiseen. Ihan toista tosiaan istua tuollaisessa vanhassa ja tyylikkäässä salissa kuin Helsingin oopperatalossa, vaikka on sekin jollain tavalla hieno...

Kolmas kuva: Neuschwanstein! Toi kuva ei ehkä tee oikeutta sille... Mutta oli se hieno satulinna!

Neljäs kuva: Leberkäseä panimossa. Näyttää pahemmalta kuin maistuu.

Vika kuva: Panimon jännin osuus eli kaljapulloja liukuhihnalla.

Plötzlich kam der Stress

Yritän kirjoittaa Facebook-viestiä laiskurimentorilleni... Kaikkien muiden mentorit (siis tuutorit) on olleet tosi avuliaita ja näyttäneet kirjastoja ym. mestoja ja antaneet kaikenlaisia lappuja. Ei mun vaan. Lähetin sille muistaakseni eilen mailia että nähdäänkö nyt vai eikö, ja viesti oli vähän siihen tyyliin et onks pakko, ja eikö sulla oo tarpeeks niitä infotilaisuuksia. Öö... Turhauttavaa. Kävi ilmi, että se ei edes opiskele viestintää...! Pitäisiköhän pyytää vielä toinen tuutor?

Tänään se vihdoinkin alkoi. Stressi. Okei, oon välillä stressannut saksan puhumista ja sitä oonko tarpeeks sosiaalinen, mutta nyt se toden teolla alkoi, kun mun pitikin yhtäkkiä ilmoittautua sosiologian seminaariin ja mietin onko mulla liikaa kursseja vai ei... Nyt mulla on nähtävästi kuusi kurssia. Se on lukukaudessa ok määrä, mutta kun ne kaikki yhtä lukuunottamatta alkaa samaan aikaan, se tuntuu hirveeltä työmäärältä. Stressaan saanko tarpeeksi oppareita, ja saanko noita hyväksiluettua... Mutta mitään hukkaan heitettyä aikaa tämä vuosi ei kuitenkaan ole, tuli ne 30 pistettä sitten kerättyä/mitään järkevää/hyväksiluettavaa suoritettua tai ei. Niin kuin hauska, mulle ja äidille porukkansa ravintolassa kanssa huulta heittävä brittimies sanoi: "Remember that you're living now one of the best times of your life." (Tai jotain sinne päin. Anyways, se melkein sai mut tolla lauseella itkemään...)

Huomenna on viimeinen orientaatiokerta. Sitten pitäiskin olla ihan valmis menemään luennoille... Kääk! Kuka mun kanssa syö? Kahvittelee? Hengailee tauoilla? Yliopistoliikunnassa? Ja ennen kaikkea kuinka työläitä ne kurssit oikeasti on ja tajuunko mä mistään mitään...? Jännittää, mutta ihan hyvässä mielessä. Ja miten mun aika riittää kaikkeen; opiskeluun, Erasmus-laiffiin, asuntola-laiffiin, joihinkin muihin juttuihin? Ja miten sopeudun Suomessa takaisin arkeen, kun täällä en varmaan ehdi oikeaa tylsää arkea elää ollenkaan, vaan kaikki on vaan niin uutta ja hienoa ja hektistä kaikki nämä viisi kuukautta?

Sain tänään saksalaisen numeroni toimimaan. Maksoin siis prepaidin vihdoinkin, eli ostin sellaisen Guthaben-kortin. Loppujen lopuksi ei ehkä ollut kätevää ostaa sitä liittymää Aldi-ruokakaupasta, koska en voi sitten muualla asioida prepaidin tiimoilta kuin siellä, mutta sama se... Odottelen saksalaista pankkikorttia vielä. Verkkopankkitunnuksia en saanut heti pankissa, vaan vasta tänään postitse. Pankista saamani käyttikset ja eka salasanani olivat ihan normipaperissa, eivät tod. missään kirjekuoressa, ja virkailijakin pystyi näkemään ne ja sanoi että mun kantsii vaihtaa salasana koska nyt hän pystyy näkemään sen, mutta en voi tehdä sitä kuin vasta parin päivän päästä kun saan verkkopankkitunnukset. Siis pankkivirkailija voi halutessaan tyhjentää mun tilin parissa päivässä ennen kuin verkkopankkitunnukset tulee... Ok?? :p Pankissa asioiminen oli muutenkin aika jostain. Luulin että Suomessa asiakaspalvelun taso on aika limboa, mutta nyt arvostan sitäkin saksalaiseen pankkiasiakaspalveluun verrattuna... Arvostan nyt myös Lyyra-korttia. Tosin en ehkä Lyyran nettisivuja edelleenkään.

Tänään hankin myös kirjasto-ja Mensa (opiskelijaruokala)-kortin. Ei siis enää tarvitse hankkia kuin yliopistoliikuntakortti ja varmaan kaupungin kirjastojen kirjastokortti, ja kortit ja paperit on nyt ainakin vähäksi aikaa siinä. Täällä tarvitsee koko ajan käteistä, ja kaikissa kaupoissa ja ravintoloissa ei kortit ees käykään. Yllättäen Mensassa taas ei käy käteinen vaan pelkkä Mensa-kortti. Outoa... Tänään Mensassa oli vihdoinkin jotain muutakin kuin ranskiksia. Mun kolesteroliarvot kyllä nousee ja varmaan painokin, jos en kohta ala lenkkeilemään Englisher Gartenissa... On tää saksalainen ruoka välillä sellaista.

En ole näköjään ihan pysynyt postaus päivässä-tahdissa. Mitäs tähän mennessä onkaan tapahtunut...

No, Erasmus-bileet oli aluksi pieni pettymys - siellä oli yksinkertaisesti liian paljon porukkaa tungettuna liian pieneen tilaan. Ja bileet oli melko ankeassa kellarissa, ja portsari hyssytteli pihalla olijoita... Ei siis oltu paikassa, jossa opiskelijat sais riehua rauhassa ilman että tarvii välittää naapureista. Ja nuo bileet on joka keskiviikko siellä. No, ehkä tällä viikolla siellä ei ole niin paljon porukkaa kuin ekalla kerralla... Toivottavasti. Poliisitkin kuulemma kävi niissä bileissä, ilmeisesti koska oli liian meluisaa, mutta onnistuin missaamaan ne totaalisesti... Ahtautta lukuunottamatta oli ihan ok tunnelma, tutustuin joihinkin tyyppeihin ja olin kuitenkin yhteen asti.

Torstaina orientaatiokurssin jälkeen oli retki Paulaner-panimoon, joka oli vähän laimee reissu... Saksalaisen oppaan puheesta ei saanut juuri mitään selvää, ja se kertoi kaikesta niin yksityiskohtaisesti. Ymmärsin, että jokin oli automatisch, ja oli kaikenlaisia koneita. Pari kertaa oltiin niin meluisassa huoneessa, että oli mahdotonta kuulla mitään, mutta kovasti opas yritti jotain selittää... Se oli vähän tahattoman koomista. Mutta lopuksi kaikki sai ilmaiset kaljat ja Leberkäset, eli maksajuustot, jolla ei mun mielestä ollut mitään tekemistä maksan eikä juuston kanssa, vaan se oli vähän kuin makkarapihviä. Mutta ihan hyvää kuitenkin, vaikka näytti vähän oudolta.

Perjantaina mulla piti olla kahdet bileet, mutta en sitten mennyt kumpaankaan. Asuntolassa piti olla tutustumisilta, mutta se peruttiin kun yhdellä tytöllä oli sikainfluenssa - tai ainakin sikainfluenssaepäily... Siis nyt voi unohtaa kaiken mitä sanoin viimeks saksalaisten sikainfluenssaan suhtautumisesta. Ei kukaan kuitenkaan hysteerinen ollut, mutta oli vaikea uskoa että nyt se sikainfluenssa sitten oikeasti tulee ja on olemassa, ja olihan se vähän jännää... Aiheesta pidettiin ihan lyhyt infotilaisuuskin. Jokaiseen kerrokseen jaettiin desinfiointisuihkeita ja naureskeltiin kämppisten kanssa, kun mietittiin mihin ihmiset on koskeneet ja suihkutettiin kaikki kahvat, telkkarin kaukosäädin ja jopa muovinen kastelukannu. Siitä ois pitänyt ottaa kuvia... Sikainfluenssa oli meitä kämppiksiä yhdistävä ja lähentävä tekijä, ja heitettiin vaan läppää siitä. Kun mietin menisinkö Studentenstadtiin Erasmus-bileisiin, naureskelin että mennään kaikki kerroksen asukkaat ja tartutetaan Schweingrippe vaihtariparkoihin. Loppujen lopuksi en kuitenkaan mennyt niihin bileisiin, vaan söin spagettia näiden saksalaisten kanssa. Jollain oli läppärillään leffoja, joten keksittiin katsoa Tim Burtonin Coraline-piirretty, joka oli tosi kiva - vähän syvällinen, yllättävä, pelottava ja hauska tyyliin Painajainen ennen joulua. Ajattelin vielä, että menisin leffan jälkeen niihin bileisiin, mutta olin todella väsynyt ja ollut koko viikon enemmän tai vähemmän flunssassa - en sentään sikaflunssassa toistaiseksi, mutta kuitenkin.

Lauantaina oli veto aika pois ja todella väsynyt olo, vaikka nukuin pitkään ja hyvin. Sain kuitenkin käytyä kaupassa ja ostettua vihdoin Prepaid-setin, jota pitäis nyt testata. Ostin kaikenlaista evästä Neuschwansteinin retkelle (joita en kuitenkaan siellä sitten pahemmin syönyt) ja kassahihnattomuus oli taas vähän kuumottavaa... Suomessa voi jäädä hetkeksi haaveilemaan, mutta täällä pitää olla niin tehokas ja hoitaa pakkaaminen heti, ennen kuin seuraava asiakas tulee ja jyrää sut alleen. Ja unohdan aina ottaa kärryn, kun en muista ettei korimahdollisuutta ole... No, ruokakaupassa asioiminen on kaikkialla yhtä hanurista. Illalla kävin sitten turkulaisen saksan opiskelijan kanssa leffassa katsomassa muun muassa naisten ympärileikkauksista kertovan Wüstenblume-leffan. Oltiin ihan kulttuurishokissa, kun tajuttiin että oltais voitu juoda leffassa kaljaa tai terävimpiäkin, siis ihan luvan kanssa dokata leffateatterissa... Tosin toi ei ollut ihan dokausleffa. Leffan jälkeen käytiin vielä pubissa parilla ja kirottiin muun muassa Erasmus-tapahtumien järjestäjien kädettömyyttä. Mutta pääasia, että tapahtumia kuitenkin on.

Sunnuntaina oltiin Erasmus-possen kanssa melko lailla koko päivä Neuschwansteinin (linna, johon muuan Walt Disney ihastui ja joka on aika lailla yksi yhteen Disney-studioiden linnalogon ja Disneylandin linnan kansa) reissulla. Itse linnassa kierros kesti vain puolisen tuntia, mikä oli aika harmi... Mutta ehti sitä kuitenkin vähän nähdä. Linnan sisällä ei saanut kuvata kuin ikkunasta ulos, enkä usko että olisin edes saanut otettua hirveän hyviä kuvia. Mutta ulkoa kyllä otin muutaman kivan kuvan siitä satulinnasta vuorten ja syksyisen maiseman keskellä. Oli se kyllä todella erikoinen, persoonallinen ja kaunis. Sisältä toisaalta ihanan värikäs, toisaalta vähän liian kitsch, huvittava, räikeä, ja gay... Disneympi kuin Disney. Mutta ei ainakaan tylsä, niin kuin joskus jotkut linnat saattavat olla. Siellä ois kyllä voinut viettää kauemminkin aikaa, mutta oli kuitenkin melko tiukka ohjelma.

Sunnuntai-illan, maanantaipäivän ja tämän aamun olen viettänyt laatuaikaa äidin kanssa. On ollut tosi kivaa, ollaan muun muassa hankittu mulle pankkitili (niin paljon enemmän papereiden pyörittelyä ja allekirjoittamista mitä Suomessa, taas vaihteeks...), selvitetty prepaidin toimintaa ja hankittu mulle myös se tärkein kortti eli... Orsayn kantiskortti. ;p Maanantai-illalla asuntolassa oli vihdoin tutustumisilta, ja oli tosi mukavaa. Leikittiin pari leikkiä, joissa olin enemmän tai vähemmän pihalla, ja kunkin talon kerros esitteli itsensä ja asukkaansa. Meidän kerroksen yks asukki oli kyhännyt runon, ja sit vaan esitettiin se... Eipä mun siihen tarvinnut paljoa osallistua tai panostaa, mikä sopi mulle. Sitten pistettiin listat kiertämään, että minkä ns. viran tai tehtävän täällä haluaa ottaa, mitä harrastusryhmää pitää ja milloin pitää iltahartauden. Olen tähän mennessä valinnut vain tuon viran, muita saa miettiä tän viikon. Mulle ehdotettiin tuohon harrastusryhmään (josta en tiedä kokoontuuko se vain kerran tai useammin, täytyy itse kutsua ihmisiä koolle), että voisin opettaa suomea muille. En ole tähän mennessä keksinyt muutakaan, joten ehkä pidän sitten sen jossain vaiheessa... Viraksi valitsin Reilun kaupan tuotteiden hankkimisen. Siinä oli joku toinenkin tyttö mun kanssa. En keksinyt muutakaan, enkä halunnut olla esim. taloudenhoitaja tai vastuussa varaston järjestämisestä tms... Tällä asuntolalla/yhteisöllä on myös oma lehti, mutta se ei ole ilmestynyt tyyliin viiteen vuoteen, eikä kukaan ole toistaiseksi kiinnostunut sen tekemisestä... Muuten voisin kirjoittaa siihen tai vaikka taittaa, mutta en halua olla täällä päätoimittaja enkä varsinkaan yrittää motivoida ihmisiä. Jos ää emmä osaa kirjoittaa -ihmisten motivointi oli vaikeaa Suomessa, se on 100 x vaikeampaa täällä auf Deutsch ja muutenkin.

Huomenna orientaatiokurssin jälkeen Erasmus-infotilaisuus ja oopperaan katsomaan jotain tsekkiläistä ja mitä luultavammin masentavaa sarjassamme kaikki tappaa toisensa/itsensä.

Bis später!

Kennenlernen mit Deutschen

Kohta meen ekoihin Erasmus-bileisiin eli Thirsty Wednesdayhin. Jee! Spannend. Sain tänään vähän lisää kontaktia asuntolan saksalaisiin. Tunnen itseni usein vähän ulkopuoliseksi kun ne puhuu keskenään - ihan siitä syystä että en vaan ymmärrä. Tajuan ehkä, mistä puhutaan, mutten kaikkia sanoja, ja en ehdi mukaan keskusteluun. Se on vähän turhauttavaa, ja aina en jaksa edes kuunnella, tai sitten olla sellaisessa tilanteessa mukana missä saksalaiset puhuvat keskenään ja oon vaan hiljaa... Mutta yritän ottaa rennosti ja päivä kerrallaan I'm smiling because I have no idea what's going on -ilme kasvoillani.

Loppujen lopuksi kaikkialla taitaa olla vähän niin, että vaihtaria ymmärtää parhaiten vain toinen vaihtari ja niistä tulee ehkä niitä parempia kavereita, kuin paikallisista... Vaihtarin kanssa voi paikallisen olla vähän raskasta ja vaikeaa kommunikoida, kun kaikki pitää selittää juurta jaksain ja keskustelut ei mee pintaa syvemmälle. Ehkä vähän aikaa jaksaa kysellä mistä toinen tulee ja mitäs oot tykännyt tästä maasta... Mutta muuten vaihtareilla ja paikallisilla on kai sitten vähän eri kuviot. Asuntolan uudet saksalaiset muodostavat ehkä oman porukkansa, vanhemmat asuntolan tyypit omansa ja vaihtarit omansa. Tosin nuo saksalaiset asuntolan tyypit pyys mut tänään ulos ihanaan + 25 asteen aurinkoon kahville ja jätskille, ja auttoivat mua pyykinpesussa. Joten ei kukaan oo mua porukasta pois sulkemassa, suljen joskus vain itse itseni pois siitä. Mutta täytyy vaan pysyä positiivisena ja rohkeana, ja pitää joskus ääntä itsestään jos on tarvis... Oon kuitenkin ollut täällä vasta 6 päivää. Ehkä ei kannata vaatia itseltään liikaa. Pitää antaa armoa itselleen, eikä stressata sitä ettei ole vielä "edes" fb-kaveri saksalaisten kanssa. :P

So many useless papers, sanoi italialainen kun Immatrikulaatioon jonotti

Jee jee, orientaatiokurssi alkoi tosiaan eilen. Aikatauluista lipsuttiin ja päivä oli muutenkin vähän kaotisch. Ensin kurssin pääpomo alkaa kertoa yleistä infoa LMU:sta (alles auf Deutsch, natürlich, niin kuin koko kurssi on), ja sitten se valitteli että on vähän jäässä eilisten Oktoberfestin päättäjäisten takia... Sitten se tais kertoa pari vitsiä, jotka meni multa ihan ohi - multa menee tosi usein vitsit täällä ohi (mut kai ne menee Suomessakin)... Sitten porukka alkoi jonottaa kurssimaksutiskeille sukunimen mukaan, joko A-K tai L-Z (onneks olin tossa lyhyemmässä jonossa...), ja tämän jälkeen sairasvakuutustiskille. Tässä kaikessa kesti todella kauan...

Aloin jossain vaiheessa kuulla luokassa myös suomenkielistä puheensorinaa, ja tietysti en vaan voinut olla hiljaa, joten tutustuin sitten kahteen turkulaiseen saksanopiskelijaan. Mikä tuuri! Sain niiltä hyödyllistä tietoa pankkitileistä, KVR:sta jossa osoite rekisteröidään ja prepaid-liittymistä. Oli rentouttavaa puhua välillä suomea. Musta tuntuu että tuossa orientaatiossa on aika paljon porukoita, jotka tuntee toisensa entuudestaan, tulee samasta yliopistosta tai jotain. Onneks mulla ei kuitenkaan oo niin, muuten en välttis tutustuis uusiin tyyppeihin.

Myöhemmin iltapäivällä meillä oli parin tunnin kaupunkikierros busseilla. Menin saksankieliseen opastusbussiin, halusin alunperin vähän rentoutua ja mennä enkunkieliseen, koska kaikkia opastuksia en vaan tajunnut ja se harmitti jälkeenpäin, mutta sitten yks tsekkiläinen tyttö halus että tuun sen kans samaan bussiin (!) ja se opetteli pian mun lempinimen ja vaihdettiin jopa numeroita. Se asuu vain yhden metrosteissin päässä musta. Se muuten puhui ihan älyttömän hyvää saksaa ja mul oli kauheet alemmuuskompleksit, mut sit kävi ilmi että se on käynyt saksalaista koulua... Tänään muuten ajattelin ihan pari kertaa jotain saksaksi. Olen monesti ajatellut etukäteen miten joitain asioita selitetään saksaks, mut nyt ajattelin ihan pikkasen saksaks... Mut ajattelin vaan ihan paria sanaa. Lähinnä kai kiroilin saksaks ajatuksissani...! Tosin vielä useimmiten kiroilen suomeksi mielessäni.

Meidät jaettiin kahdeksaan ryhmään, oon seitsemännessä ja se 8. on ilmeisesti kielitasoltaan paras, joten ihan hyvin siis... Mun ryhmässä on tosiaan hyvin sujuvia saksan puhujia, muun muassa yks tanskalainen jonka poikaystävä on saksalainen ja joka oli kai asunut jo kolme vuotta (!) Münchenissä tai ainakin jossain Saksassa (tai sit en vaan tajunnut kun se puhuu ihan liian hyvin että se ois ymmärrettävää :P) , ja sit sellanen puolalainen joka oli asunut lapsena Berliinissä ja jolla oli sukulaisia ja ystäviä täällä. On siellä onneks myös sellaisia joilla vähän saksa takkuaa. Puhuin tänään brittitytön kanssa saksaa, se puhui tosi hyvin ja sillä oli hauska aksentti. Muutenkin täällä kuulee aika erilaisia aksentteja, mikä on kivaa. On muutenkin vaan niin ainutlaatuista, ettei ala esim. ranskalaisen tai italialaisen kanssa puhumaan heti englantia automaattisesti, vaan saksaa, ja jotkut puhuu saksaa paremmin kuin enkkua, joten on vähän pakkokin.

Tänään infoaminen jatkui. Ensin jakauduttiin ryhmiin, joissa kansallisuudet sekoitettiin ja haastateltiin ryhmän sisällä toisiamme. Sitten esiteltiin joku ryhmäläisistä kaikille. Vanhaa kunnon tutustumista siis. Ai niin, unohdin sanoa että mun ryhmässä on kaks suomalaista myös Helsingin valtsikasta - maailma on niiiin pieni - , yks ruotsalainen, yks norjalainen ja yks tanskalainen. Aika hyvä Pohjoismaiden edustus siis. Ja kyllä, mun mielestä kaikista pohjoismaisista näkyy se skandinaavisuus jotenkin päälle päin, kyllä sitä pystyis vaikkei varmasti tietäis, päättelemään että noi on melkein meikäläisiä. Taidanpa mäkin olla aika suomalaisen näköinen, mikä on vähän masentavaa... Niin, on jossain toisessa ryhmässä jyväskyläläisiäkin... Mistä näitä suomalaisia oikein tulee? Pitäis vaan puhua niiden kanssa sitten saksaa, mut se nyt on helpommin sanottu kuin tehty.

Tämän jälkeen täytettiin yhdessä ryhmän kanssa MVG:n eli julkisten kulkuneuvojen laitoksen opiskelija-alennuskortin lomake ja KVR:n eli osoitteen rekisteröimistoimiston lappu. MVG:n systeemi on outo; pitää etukäteen merkitä minkä alueen sisällä liikkuu niin, että laittaa lähtö- ja menopysäkkinsä ja lipun hinta määräytyy sen mukaan. Täällä on siis erilaisia zoneja ja ringejä, sisäaluetta ja ulkoaluetta jne... Jos joskus haluaa liikkua tämän valitsemansa alueen ulkopuolella, täytyy hankkia yksittäisiä kertalippuja tms. Jos taas esim. vaihtais työpaikkaa toiselle puolelle kaupunkia tai muuten matka muuttuis, pitäis hankkia ihan uusi kortti. Eli ihan loogista tää paperien pyörittely ei täällä ole, asiat vois hoitaa helpomminkin...

Tänään pääsin myös syömään ekaa kertaa opiskelijaravintolassa, jota sanotaan vähän harhaanjohtavasti Mensaksi. Siellä piti maksaa salaatista ja juomasta erikseen, toisin kuin Unicafessa. Tietysti tämän tajusin vasta maksun jälkeen. Juomasta, joka oli pullossa, sai tosin 8 sentin panttirahat takas jos sen palautti... Lol. Tosin kun aikaisemmin otin kahvia, se maksoi ensin muistaakseni n. 2,90, mutta kun kahvikupin palautti, sai puolet rahoista takas tai jotain sinne päin. On siis jonkinlainen outo panttisysteemi olemassa, mutta ruuan kanssa se ei onnistukaan. Kouluruoka oli muuten todella suolaista ja rasvaista; ranskiksia kuin suoraan Mäkkäristä ja currywurstia. Henkilökunnalla ei ollut työvaatteita eikä tukkaa peitettynä, mikä oli musta vähän outoa... Opiskelijaruoka on täällä ilmeisesti vähän kalliimpaa kuin Unicafessa, joten aion suosiolla kannattaa tätä asuntolan ilmaista ruokaa, joka vaikuttaa terveellisemmältäkin. Täällä ei muuten hirveesti näy sikainfluenssahysteriaa, ei ole ainakaan sellaisia mainoksia, toisin kuin Suomessa. Yhden lööpin tosin tänään näin, mutta sikainfluenssaan viitattiin sanalla "vilustumisaalto" tai jotain sinne päin - siis ei mitään dramaattista possuihin liittyvää.

Hintatasosta muuten; täällä on melkein kaikki Suomen tasolla. Ruokakaupoissa on halvempaa, ja ehkä baarissa käyminenkin on, en ole vielä siihen perehtynyt... Mutta muuten ei siis kovin paljon halvempaa. Ehkä pienemmässä kaupungissa tai jopa Berliinissä olis, mut tää tais olla Saksan kallein kaupunki... Ehkä Hampuri oli kans kallis. En muista. Enpä kuitenkaan tätäkään niin hirveen hyvin tiennyt ennen tänne tuloani, mutta onneks on sentään tän asuntolan puolihoito...

Orientaation jälkeen kävin vihdoin kirjautumassa yliopistoon (Immatrikulation). Piti ensin jonkin aikaa odottaa että pääsi ensimmäiseen huoneeseen, mutta sitten se olikin melko nopeesti ohi. Leimoja laitettiin, osoitteet ym. yhteystiedot varmistettiin kolmeen kertaan, lappuja jaeltiin ja olin lopulta ihan infoähkyssä. Kuitenkin suurimman osan infosta olin kuullut jo aikaisemmin.

Huomenna mun täytyy käydä maksamassa opiskelijakortti tms. opiskelijamaksu, ja yrittää ehtiä orientaatioon ajoissa. Ylihuomenna voin sitten hakea ihan toisesta paikasta opiskelijakortin tiettyyn aikaan... Taas tosi kätevää. Niin, ja yliopistoliikunnankin takia tarvitsee juosta; mun täytyy hankkia yo-liikuntakortti, joka on siis ihan oma korttinsa, ensin yhdestä paikasta ja sitten käydä maksamassa se toisessa paikassa, ja lukukausimaksu vaihtelee riippuen siitä haluanko käydä ryhmäliikuntatunneilla, salilla, pallopeleissä vai kenties uida... Kääk. Niin ja huomenna pitäis mennä viestinnän laitokseen ja valita kurssit, mikä on helpommin sanottu kuin tehty, kun täällä ilmeisesti tehdäänkin yleensä tutkinto vain bacheloriin asti ja masterit on jatko-opiskelijoita - siis tuskin voin ottaa master-tason kursseja, mikä ois ollut ihan loistavaa hyväksilukemista ajatellen... Verdammt. Olis ehkä pitänyt lukea täällä pelkästään sosiologiaa. Mal sehen.

Niin, ja kävin tänään myös Erasmus-infotiskillä ja sain Erasmus-ohjelman, jonka tsekkasin kyl aiemmin jo Facebookista, ja Erasmus-kortin, jossa on siis meikäläisen passikuva, nimi ja syntymäaika ja joka maksoi 3 €. Eli siis paljon papereita ja kortteja on tullut ja vielä tulossa, vasta alkumetreillä tässä kaikessa ollaan... Jos saan tämän kuun aikana kaiken pankkitilistä prepaidiin ja yo-liikunnan aloittamiseen asti hoidettua, oon ihan tyytyväinen.

Ai niin, unohdin kertoa että matkustin tänään ekaa kertaa bussilla. Sinne mennään keskiovista sisään, kuin ratikkaan, ja ovet ei aukea itsestään vaan sivussa olevaa nappia pitää painaa. Kuin ratikoista sekin. Ja kuskille ei näytetä mitään lippua. Siis ihan ratikkaa. Byrokratia täällä on ehkä tarkkaa ja koukeroista, mutta pummilla matkustamista kukaan ei näytä vahtivan. Jos unohtaa matkakortin kotiin ja tarkastajat tulee, tarkastusmaksu on, jos oikein ymmärsin, vaan 5 €...! Ok. Ihan toista kuin meidän 80 €.

Huonekuvia

Tässä siis mun huonetta. Kuvat olisi pitänyt ottaa keskellä päivää ja ehkä siivota sotkuja jos ois halunnut niistä kivoja... Who cares!

Kaupunkikuveja taas

Kuvia viikonlopulta ja tältä päivältä, uusimmat ensin.

Heppa valtionarkiston
pihalla. Nappasin kuvan tänään orientaatiokurssin tauolla.
,München, surffaajien mekka.

Friedenengel
Se Baijerin hallintorakennus tms., joka houkutteli mua...
... heti tän Ylä-Baijerin hallinnon jälkeen.
Tuon naaman hierominen tuottaa hyvää onnea. En kyl hieronut.
Cuvilliés Theatre
Residenz
Chinesische Turm
Hofgarten
Ah, Til Schweiger... Oon ruvennut tykkäämään siitä siitä lähtien kun näin sen Inglorious
Basterdsissa. "Mielipiteenne Bildistä (lehti), Til Schweiger? Mielestäni se, mitä Bild kirjoittaa, pitää paikkaansa: (ja sit se on itse kasannut tuon) "Til Schweiger on nuori, hyvännäköinen ja kranaatti sängyssä!"
Münchenin kaupunginmuseon
tivolinäyttelystä, missä oli tuollainen
ammu Hitleriä naamaan-laite...
Spielzeugmuseumin nallekoulu.
Tää oli musta vaan niin huvittavaa... "Seksististä kakkapaskaa!"
Polizei!
Neues Rathausin maisemia


Metroasemaani Freimanniin vievän ohikulkutunnelin graffititeoksen osa

Spazieren, spazieren und spazieren

Hallo hallo!

Eiliset bileet oli tosi kivat. Ehkä ne loppujen lopuksi olikin vain uusille asukkaille järjestetyt bileet, en tiedä. Siellä oli ilmaista kaljaa (!) ja suolatikkuja ym. naposteltavaa myöskin kostenlos. Asiaa! Tutustuin siellä uusiin tyyppeihin, muun muassa mun kerroksen Mariaan, yhteen Katarinaan, josta en tiedä missä se asuu, mun kerroksen Simoniin ja Henriin, joka on asunut täällä jo kaksi vuotta. Aloitin kaikkien kanssa keskustelut saksaksi, mutta Johanneksen ja Katarinan kanssa vaihdettiin kuitenkin jossain vaiheessa kieli englanniksi, kun siellä oli ensinnäkin aika meluisaa ja toiseksi se vaan oli helpompaa. Tosin tajusin, että olen unohtanut englannistakin vaikka mitä, eipä sekään niin sujuvaa ollut! Lähinnä juteltiin siitä, mitä ihmiset opiskelee, sitten joku saattoi kysyä Suomesta jotain, ja joillain oli suomalaisia tuttujakin ja sitä kautta jotain Suomi-tietoutta. Mua ei oikeastaan jännittänyt yhtään ja oli vaan tosi rentoa yrittää tutustua uusiin tyyppeihin, vaikka sitä aina kysyykin samat jutut ja keskustelu on aika pintapuolisella tasolla, mut silti.

Kaikkein hauskin tyyppi oli Eric, joka ilmeisesti kans asuu tässä kerroksessa, en vaan ikinä näe sitä täällä. Eric on Coloradosta, Jenkeistä ja puhuttiin ensiksi sen kanssa saksaa, mikä tuntui vähän absurdilta: puhua amerikkalaisen kanssa jotain muuta kuin englantia! Sillä ei ollut jenkkiaksenttia ja se puhui aika hyvin, mutta melko pian mekin vaihdettiin kieli englantiin. Eric tiesi Suomesta vaikka mitä, paljastui että se kuuntelee Nigtwishia, Lordia ("They're so funny!") ja 69 Eyesia. Jossain vaiheessa Eric alkoi puhua yhden Alexin kanssa Goethesta ja sen jostain kirjasta (jonka nimeä en nyt muista), jonka pohjalta Disneyn Fantasia-elokuva on tehty. Sitten ne alkoi puhua siitä kuinka vaikea ja tylsä kirja Faust on, ja Alex sanoi mulle ettei sitä kannata lukea. Jossain vaiheessa ne puhui myös Shakepearesta ja tunsin itseni ihan yleissivistymättömäksi, kun en oo lukenut mitään sen teoksia. Tähän Eric: "Don't worry, I haven't read Kalewala!" Sitten se kysyi Alexilta tietääkö se mikä on Kalevala. Se oli niin loltastic moment... Jossain vaiheessa kävin jopa tanssimassakin Marian ja Ericin kanssa. Olin kyllä aika kankea verrattuna italialaisiin/espanjalaisiin tms., joilla oli ihan jotain omaa hauskaa enkä tiennyt keitä ne olivat. Pääsin todellakin testaamaan kankeuttani, kun yhtäkkiä järjestettiin limbokisa... Limbosin kerran ja sekin oli aika... limboa. Lol.

Lähdin jo kahdentoista maissa takaisin huoneeseeni, kun kaikki keskustelukumppanini näyttivät kadonneen jonnekin ja hyvä kalja oli loppunut. Kaadoin muuten jossain vaihees vahingossa hyvää kaljaa lattialle, ja sain kuulla että keski-aikana mut ois teloitettu baijerilaisen oluen kaatamisesta. Sain myös tietää, että Becksiä, jota mulle on hirveesti ylistetty, ei juoda niin paljon Baijerissa, ja että se on oikeastaan enemmän tyttöjen kaljaa. Tietysti müncheniläinen kertoi mulle nää jutut...

Eilen päivällä, ennen bileitä kävin kolmessa museossa. Spielzeugmuseumissa oli kivoja vanhoja leluja, nukkeja ja nalleja. Münchenin kaupunginmuseo oli aika laaja ja sen erikoisnäyttelyistä jäivät mieleen erityisesti Naked Visions, missä oli alastomien ihmisten valokuvia eri vuosikymmeniltä ja joka käsitteli alastomuuden käsittelemistä eri aikoina (kuulostaa ehkä vähän tyhmältä, mutta se oli aika tyylikäs näyttely), ja nukketeatterinäyttely, missä oli myös vanhoja tivolilaitteisiin kuuluvia osia tai lavastuksia, kaikennäköisiä ukkeleita ja joitain automaatteja. Vaikea selittää sen tarkemmin, mutta ne oli kuitenkin aika hienoja.

Münchenin kaupunginmuseoon kuului myös natsihistoriaa käsittelevä näyttely, joka oli kiinnostava, mutta valitettavasti en löytänyt englanninkielisiä infoja, joten jotkut jutut meni vähän ohi. Siellä oli siis natseihin liittyviä tavaroita, julisteita ja univormuja jne. ja ehdoton kuvauskielto, (johtuukohan Saksan hakaristisensuurista? Jos ei haluta että natsismiin liittyviä kuvia julkaistaan tai levitetään?) mutta toisaalta enpä ois siellä halunnut kuvatakaan.

Tämän jälkeen kävin kaupunginmuseon vieressä olevassa juutalaisessa museossa, joka oli aika suppea, mutta valaisi vähän Münchenin juutalaisten historiaa. Ai niin, ennen museoita kapusin Neues Rathausin torniin, mistä oli hienot maisemat yli kaupungin - mutta Peterskirchen tornissa lienee hienommat. Näin eilen myös vihdoin Neues Rathausin Glockenspielin, missä tornissa seisovat värikkäät ukkelit soi ja välillä liikkuu ja tanssii. Marienplatzilla on aina hirveesti porukkaa, mutta silloin sitä vasta olikin. Tähän aikaan vuodesta sen "spektaakkelin" näkee kahdesti päivässä, klo 11 ja 17. Mun mielestä se oli kyllä vähän tylsää (ja ennen kaikkea hidasta) katsottavaa... Jossain vaiheessa näin Marienplatzilla jonkun Erasmus-kulkueen, joku kantoi ESN-lippua ja italialaisen/espanjalaisen/tms. näköiset tyypit seuras sitä johtajaa. En tiedä mikä se sitten oli. Mietin oisko pitänyt seurata niitä, mut en jaksanut.

Tänään kävelin tosi paljon. Lähdin täältä asuntolasta Englisher Garteniin, ja kävelin sitä vain suoraan eteenpäin. Näin muun muassa naismaratoonareita ja kivan lammen, missä oli ihmisiä polku- ja soutuveneissä. Mäki haluun! Yllättävän pian huomasin tulleeni ulos Gartenista ja olevani keskustassa, Hofgartenin ja Residenzin kohdalla. Menin sitten tsekkaamaan Residenzin, eli kuninkaanlinnan, ja hienon aarrekammion, ja pienen hienon teatterinkin, jonka nimeä en nyt muista, tsekkasin. Tietysti unohdin kamerani reppuun ja reppu jäi narikkaan, enkä saanut otettua kuvaa upeasta Antiquariumista, mutta ehkä menen sinne vielä jollain porukalla uudestaan... En tiedä kauanko tossa Residenz-rundissa meni, mutta sen jälkeen ajattelin mennä etsimään ruokapaikkaa syrjäisemmiltä teiltä, kun turistimassat ja kalliin näköiset ravintolat ahdistivat.

Päädyin kuitenkin Maximilianstrasselle, mikä ei todellakaan ole mikään halpa katu, mutta kuinkas sitten kävikään - näin edessäpäin todella hienon rakennuksen ja se veti mua puoleensa kuin magneetti. Se oli joku ylä-Baijerin hallintorakennus... Ja kun olin sen kohdalla, näin edessäpäin vielä hienomman rakennuksen, joka oli kukkulan päällä ja näytti linnalta. Se oli joskus joku linna muistaakseni, nykyään Baijerin joku ei eduskunta mut sinne päin... Se oli todella vaikuttava. Kiersin rakennusta vähän, mutta koska en heti tajunnut, miten sinne pääsee, luovutin ja menin puistoon istumaan ja lepuuttelemaan jalkojani, jotka oli ihan älyttömän kipeet kauttaaltaan. Sitten jatkoin matkaa, kunnes näin Friedengel-eli rauhanenkeli-patsaan, ja olin jonkun ihan oudon sillan kohdalla. Katsoin kartasta että mun pitää mennä siltaa vaan suoraan, niin oon taas Odeonsplatzilla. Kävelin siis suoraan eteenpäin ja näin matkan varrella mm. Haus der Kunstin ja Nationalmuseumin, sekä hauskimpana surffaajat Isar-joessa - kyllä, München tunnetaan myös surffausmahdollisuuksistaan, sillä tietyssä kapeassa kohdassa Isar-jokea on hauska kuohu, sellainen koskimainen aalto johon surffaajat menevät vuoron perään ja turistit ottavat kuvia. Se oli hauskan näköistä. Lopulta Odeonsplatzilla pääsin syömään, ja luovutin jonkun helpon take away-paikan etsimisen suhteen, kun tajusin että kohta pyörryn jos en saa ruokaa.

Äsken skypetin taas Jonin kanssa. Stressaan vaan että mahtaakohan se kuulua muihin huoneisiin, mutta hiljaisuus ei ala mun mielestä kuin vasta klo 22... Joten kuulukoon mun oudon kuuloinen höpötys vaan.

Huomenna alkaa orientaatio! Jostain syystä ei jännitä, vielä. Kiva tutustua vaihtareihin. Tutustuin toki eilen muihin asuntolan ulkkareihin, kun ehdin jo pelätä että ainoot ulkkarit täällä on sveitsiläisiä ja itävaltalaisia, ja kukaan muu ei mokaile saksan kanssa, mutta kiva päästä nyt vihdoinkin Erasmus-porukkaankin. Ostin yks päivä luentolehtiönkin, siitä tuli sellainen Maten eka koulupäivä -fiilis... Hehee.

En tosiaan enää mennyt Oktoberfestiin, en jaksanut rekrytoida asuntolan tyyppejä mukaan - vaikka täällä onkin sosiaalista ja ystävällistä porukkaa, en usko että hirveen moni ois silti lähtemässä tuntemattoman tyypin, jonka nimen ehkä just ja just muistaa (mun nimeä tuskin), kanssa Wiesn'lle tuntikausiksi. On ollut ihan kiva kierrellä yksin, kun en oo ennen hengaillut ulkomailla niin, mutta välillä kaipaa vähän juttuseuraa ja jotakuta jonka kanssa jakaa ne nähtävyydet ja jutella niistä. Tosin yksin saa mennä ihan omaan tahtiin ja unohtaa välillä syömisetkin, mikä ei kyl oo kauheen hyvä juttu...

Party...?

Tuolla asuntolan pääsalissa pitäis olla nyt bileet, ilmeisesti kolmen asukkaan valmistumisen kunniaksi... Näin siellä dj:n ja hienoja valoja, tais siellä olla joitain tarjoilujakin. Mutta siellä ei ollut ketään! Multa siis pyydettiin pöytälamppua lainaks niihin bileisiin, ja nyt joku porukka aloittelee käytävällä... Öö... Milläs mä nyt sitten aloittelen? Tuolla omenamehulla?

Tänä aamuna päätin olla rohkea ja mennä syömään aamupalani hengailuhuoneeseen ja olla sosiaalinen. Sitten meninkin rohkeasti istumaan pöydän ääreen, missä oli jo yksi porukka ja menin siis siihen piiriin... Sitten se meni siihen, että söin vain jogurttia hiljaa, ja yritin keskittyä siihen mitä muut puhuivat. Ymmärsin kyllä, mistä puhuttiin, mutten kaikkia sanoja... Välillä olisin halunnut kans sanoa jotain, mutta sitten ne pääsi jo toiseen puheenaiheeseen kun mä vasta pohdin, mitä mä oikeestaan haluan sanoa ja missä järjestyksessä. Ja tietysti suomalaiseen tapaan aloin miettiä, pitääkö ne mua ihan idioottina, kun tulen tuohon sohvalle enkä sano mitään... :p No, enpä mitään keskeyttänytkään. Sanoin sitten jälkeenpäin Johannekselle, että heh heh, olipas teidän juttuja vaikea ymmärtää... :p Mutta nyt voisin tsekata sen partyn uudestaan.

Einer wilder Freitag Abend... nicht!

Otsikossa lienee kielioppivirheitä, macht aber nichts. Tulin jonkin aika sitten tänne asuntolaan kaupungilta, ja ajattelin hakea vihdoin mun ilmaisen, puolihoitoon kuuluvan lounaani jääkaapista... Mutta en löytänyt sitä mestaa, ja kaikki paikat oli jo pimeinä, enkä löytänyt valoja, ja sitten iski joku ujouskohtaus enkä uskaltanut kysyä keneltäkään. Syön siis nyt näitä persikoita/luumuja/nektariineja... En tiedä mitä syön. Jotain. Täällä on muuten aika lähellä Mäkkäri! <3 No okei, vasta seuraavan metrosteissin lähellä mut kuitenkin... Tosin tässä on ilmeisesti joku kiinalainenkin vähän matkan päässä. Siis oikeesti vihaan Mäkkäreitä mutta...

Missasin tänään myös aamiaisen, koska nukuin ysiin ja aamupala on seiskasta ysiin (!), ja söin sitten aamupalaksi puolet mun pienestä valkosuklaalevystä, ja jaksoin yllättävän monta tuntia vain suklaa mahassani, mitä en kyl ikinä jaksais Suomessa. Menin myös tähän kerroskeittiöön aamulla, kun ajattelin että siellä vois olla jotain kahvia ja leipää, mitä kaikki sais ottaa, mut en taaskaan tajunnut mistään mitään, ja siellä oli joku saksalainen poika jonka puheesta sain selvää vain sen, että se tekee keittiöhenkilökunnalle listaa, mitä kaikkia yleisiä juttuja niiden pitää hankkia. Esim. maitoa ja voita ei tarvi ostaa, kun se tuodaan vaan aina jostain ja se on jotain yleistä kamaa, mitä kaikki voi käyttää... Tai jotain..? No, anyways häivyin sitten aika nopeesti siitä keittiöstä, kun olin just herännyt ja suurin osa sen tyypin jutuista meni ihan ohi ja sit se vain puhui tohkeissaan ja koska olen suomalaisena sitä mieltä, että aamuisin ei puhuta, ainakaan niin paljon, olin vaan et joo moro. Siis en ollut sentään niin epäkohtelias, että oisin lähtenyt kesken sen puhetulvan pois, se kirjoitti sitä listaa silloin... :p

Sitten päätin purkaa mun laukun ja laittaa tavarat paikoilleen, mikä meni aika nopeesti, ja kirjoitin mun oikeaan päiväkirjaan. Sitten törmäsin täällä yhteen berliiniläiseen Johannekseen, ja jotain puhuttiin, tai ainakin yritettiin... Se sanoi, ettei täällä aina pukeuduta Lederhoseneihin ja Dirdndl'eihin, ja siihen vastasin et Ja, zum Glück. Siis kaikki ois niin paljon helpompaa, jos vois puhua englantia. Mun pitää niin kovasti keskittyä saksan kanssa ja puhun sitä niin hitaasti ja teen hirveesti virheitä. Mut kai se tästä, kyllä mua kuitenkin ymmärretään jotenkin.

Sitten päätin lähteä taas kaupungille, ja kävin katsomassa yliopiston päärakennusta, Immatrikulation-paikkaa, etsin iät ja ajat päärakennuksen yhtä salia, missä orientaatio alkaa maanantaina, ja paikansin myös viestinnän laitoksen. Yliopiston päärakennus on aivan wunderschön! Siis sellaisia yliopistorakennusten pitäisi olla. Kävin siellä myös Weisse Rose-näyttelyssä. Weisse Rose oli siis opiskelijoiden vastarintaliike natseja vastaan, ja tajusin että siinä vaikuttaneiden Schollin sisarusten mukaan yliopiston päärakennuksen sijainti, Geschwister-Scholl-Platz on nimetty. (Tai ainakin luulen niin.) Hitler sai jalansijaa ensin Münchenissä, ja täällä natsit on marssinu niissä symmetrisissä muodostelmissa. Weisse Rosen tyypit levittivät pamfletteja niitä vastaan, ja ne manifestit levisi ilmeisesti muuallekin maailmaan, mutta sitten ne teloitettiin (tai ainakin johtojäsenet, en ihan kaikkea näyttelyn infoa jaksanut lukea...). Joka tapauksessa Weisse Rose näkyy LMU:ssa vahvasti ja sen niminen säätiö on vieläkin olemassa.

LMU:n päärakennus.


Tämän jälkeen kävin kaupassa ja yritin ostaa tarpeeksi ruokaa huomiseksi, kun kaupat on kiinni ja ilmeisesti myös asuntolan keittiö Saksojen jälleenyhdistymispäivän takia. Sitten ostin metron viikkolipun, joka tulee vasta maanantaina voimaan, koska viikkolippuja myydään vain maanantaista maanantaihin eikä esim. perjantaista perjantaihin tai jotain... Joten en tiedä, oliko sen ostaminen fiksua, jos saan opiskelijakortin tai sen alennuksen jo ensi viikolla, mutta täällä asuntolassa yksi tyyppi, joka on auttanut mua eniten ja näyttänyt kartalta paikkoja jne. ja jonka nimeä en vieläkään muista, sanoi että mun pitää ostaa se, joten ostin nyt sitten.

Mitäköhän huomenna sitten tekis, jos kaikki on kiinni? Mahtaako museotkin olla? Jos kauniit ilmat jatkuu, voisi mennä Englisher Garteniin kävelemään. Tai sitten vois yrittää bondailla asuntolan ihmisten kanssa ja selvittää vihdoin, miten vierashuoneen varaussysteemi toimii. Täällä on siis vierashuoneita, joissa voin sitten majoittaa vieraitani, ja ne maksaa 10 € breakfast included. Ei paha. Voisin myös selvittää, missä täällä on tietokonehuone, vaikka en sitä nyt tarvitsekaan, kirjasto ja musiikkihuone. Nyt tuolla yleishengailuhuoneessa ilmeisesti katsotaan telkkaria, ja haluisin liittyä seuraan, mutta mun täytyy vähän rohkaista itseäni ensin... :p Rohkaisisin itseäni 1,99 € Magnersilla, jos olisin ostanut sen Galeria Kaufhofista. Nyt nimittäin vähän kaduttaa etten ostanut. Ei niinkään rohkaisun takia, vaan siksi että se on niin hyvää ja täällä niin halpaa, mutta on mulla toisaalta tosi hyvää omenalimpparia. :) Siis olisin niin paljon itsevarmempi, jos voisin puhua sitä enkkua. Tosin oon ollut yllättävän itsevarma tähän asti.

Niin, tästä asuntolasta... Sain tänään oman nimeni huoneeni oveen. Jee! :) Johannes teki sen mulle Dymolla (kirjoitin kyllä nimeni Dymoon ihan itse, ois ollut aika kidutusta laittaa se kirjoittamaan), Simon lainasi Swiss Army Knifea ja nakitin Johanneksen ruuvaamaan sen nimikyltin pois seinästä ja takaisin. Sitten Simon yritti kertoa, miten pyykkejä pestään, ja ymmärsin että se maksaa, ja pitää itse ostaa pesuaineet. Sit mun pitäis hakea joltain Marcelilta jotain, ja se liittyy kans pyykinpesuun. Sitä en ymmärtänyt. Joo... No, ei mulla oo vielä niin paljon pyykkiä.

Täällä on psykedeeliset sinivihreät seinät. Suihkut ja vessat on vähän ankeampia kuin odotin. Suihku on samassa huoneessa pesukoneen kanssa, mutta onneksi sen huoneen saa lukkoon, kun pelkäsin jo että joku voi pestä pyykkiä samalla kun meitsi on suihkussa. Okei, naisille ja miehille nää tilat on erikseen, ja suihkuissa on suihkuverhot, mut silti. Mut onneks ei.

Tää kerros on nyt ilmeisesti melko tyhjä, kun kaikki uudet asukkaat ei ole vielä muuttaneet. Tässä kerroksessa on 10 asukasta, puolet naisia, puolet miehiä. Saa nähdä kun täällä on täysmiehitys, että millaiset vessa-ja suihkujonot on sitten aamuisin... Mutta aika rauhallista on, ja ihmiset on tosi kivoja. Iltahartaudet, jumalanpalvelukset ym. kristilliset systeemit eivät ole vielä alkaneet, varmaan sitten viikon, parin päästä. Yhteensä tässä asuntolassa on 50 asukasta, ja puolet naisia, puolet miehiä, puolet teologeja, puolet muita. Ja ilmeisesti myös ulkkareiden ja natiivien suhde on 50-50. En kyllä tajua, miten kaikki voi olla niin 50-50, tod.näk. en vaan tajunnut sen henkilön, jonka nimeä en muista, juttuja kuitenkaan niin hyvin kuin luulin.

Haluisin mennä tänä viikonloppuna vielä Oktoberfestiin, mutta katsotaan nyt tuleeko siitä mitään. Siellä on varmaan vielä enemmän porukkaa viimeisenä viikonloppuna kuin eilen oli. Jos ei silloin saanut istumapaikkaa, mahtaako viikonloppuna päästä telttoihin kunnolla edes seisomaan...

En muuten ole tajunnut, miten saksalainen S löytyy tästä näppiksestä. Löysin kyllä kreikkalaisen kirjaimen, joka näyttää siltä... Siksi siis kirjoitin Weisse kahdella s:llä.