Bücherschau, Weihnachtsmarkt, Dachau

Unohdin tänään kertoa mitä tein perjantaina - siis eilen. Päivä sujui rauhallisissa merkeissä niin sanotuilla kirjamessuilla, jotka eivät loppujen lopuksi olleet messut vaan kirjakauppojen syksyn/talven tarjonnan esittely. Tykkään kyllä kirjojen katsomisesta ja hypistelystä, erityisesti pokkareiden, mutta turhautti ettei niitä voinut ostaa ja esillä oli vain näytekappaleita. Kohokohta oli Oili Tannisen Nunnun löytäminen lastenkirjojen osastolta, tuli hirveet flashbackit ja olisin halunnut ostaa sen, mutta ilmeisesti täytyy vaan käydä Hugendubelissa etsimässä sitä... Siis loppujen lopuksi tuossa Bücherschaussa ei ollut mun mielestä mitään pointtia, mutta tulipahan nyt sekin nähtyä ja seura oli hyvää. Tämän jälkeen suuntasimme Marienplatzin Weihnachts/Christkindlmarktille. Joulumarkkinat alkoivat siis eilen ympäri Müncheniä; siis pystyssä on kojuja täynnä

1) ällömakeita leivonnaisia, muun muassa koristeltuja, jo Oktoberfestissä ihastuttaneita Lebkucheneita (sydänpiparit), suuria lumipalloja, joissa on ilmeisesti jotain imelää marsipaanihöttöä ja suklaalla kuorrutettuja hedelmiä... Yäääk...

2) Turhaa, joskin nättiä jouluroinaa, kuten kuusenkoristeita ja uusia figuureja seimiasetelmiin.

München lasipallossa! Tän turhuuden voisin melkein halutakin.

Sää oli joulusta kaukana, sillä satoi vettä ja olin muutenkin noussut väärällä jalalla sängystä, joten edes Glühwein (punaviiniglögi) ei tuonut mulle joulumieltä. Joulumarkkinoissa olikin parasta Pete Dohertyn (Kate Mossin exä) bongaaminen, tai ainakin luulin että se oli se... Siis turha julkkis, eikä edes hyvännäköinen, mut kuitenkin. Markkinoilta vetäydyttiin pub/ravintola Augustineriin, jossa tarjoilija suuttui mulle varmaan siksi, että otin kahvia ja tarjoili meille tuopinaluset heittämällä ne meidän syliin... Ah, saksalainen asiakaspalvelu. <3

Tänään olin Dachaussa tosiaan. Kiitos MESA:n säätämisen aikaa kaiken näkemiseen ei ollut tarpeeksi ja reissu meni vähän juoksemiseksi. Meillä oli siis vain vähän yli kolme tuntia koko mestan näkemiseen, mutta siihen olisi saanut kulumaan helposti päivän. Kannatti kuitenkin mennä.

Bunkkereita ei ollut enää kuin kaksi jäljellä, ja nekin rekonstruoituja. Keskitysleirin ohessa olevassa museossa oli vangeilta jääneitä kirjeitä ja valokuvia, sekä yksi vangin raitapaita ja -housut, mutta sellaista tavaramäärää mitä Auschwitzissa, kenkiä, matkalaukkuja, silmälaseja ja niin edelleen Dachaussa ei ollut - hiuskasasta puhumattakaan - eikä kokemus muutenkaan ollut yhtä järkyttävä. Järkytyin kuitenkin yhdestä junttipariskunnasta, joka kuvautti itsensä museossa ruumiskasakuvan kanssa... Hohhoijakkaa.

Tänään ois muuten kolmet bileet, yksi niistä ois jopa täällä asuntolassa, mut en jaksa mennä yhteenkään. Kerrankin lauantai-ilta kotona, sen vois viettää katsomalla vaikkapa tätä maailman turhinta tv-ohjelmaa, jos se saisi ajatukset pois Auschwitz-kuvista, jota rupesin muistin virkistykseksi googlettamaan... Kauniita unia ja silleen.

Eilen oli ehkä hauskaa

Tällä viikolla keskiviikosta eteenpäin arkeni on ollut melko juhlaa; siis sellaista kliseistä Erasmus-elämää, mitä monet luulevat että vietän koko ajan. Oispa se oikeesti aina pelkkiä huvituksia ilman kouluhommia. Tosin huvitukset eivät ole poistaneet stressiä kouluhommien tekemättömyydestä...

 Maanantai ja asiatonta oleskelua Minnan kanssa

 Tiistai ja Skandinavia-pöydän Jyväskylä-juliste

Keskiviikkona annoin vihdoin Erasmus-Stammtisch-bileille toisen mahdollisuuden. Kuvan ranskispojat eivät olleet ainoita, joiden muistikuvat illasta ovat melko hataria.

Meidän asuntolan jääkaappi (tai siis yksi niistä) torstaina ennen puhdistusta. Kuvassa näkyvä sininen mönjä on putsausainetta (onneks). Mustat mönjät taas eivät ole. Että tuon yläpuolella on tullut kaks kuukautta ruokia säilytettyä... Mutta nyt mulla on vihdoin oma hylly ruoka-ja kuivauskaapissa, ihanaa, sitä on jo odotettukin. Otan niistä joskus vielä kuvat...

Torstai ja Olydisko, josta tuli kotiuduttua kuuden-puoli seitsemän aikaan. Jalat tanssittiin kipeiksi ja tehtiin vaikutus saksalaisiin sanomalla taikasanat ich komme aus Finnland.

Kohta lähden ei-niin-hauskaan paikkaan eli Dachaun keskitysleirille. Olen nähnyt Auschwitzin jo, ja se oli näkemisen arvoinen, mutta täytti mun keskitysleirikiintiöni. Ollakseni rehellinen, menen Dachauhun lähinnä siksi, kun kaikki muutkin menee, enkä jaksa jäädä kotiinkaan tekemään mitään järkevyyksiä... Toisaalta on ihan mielenkiintoista vertailla sitä Auschwitziin ja keskustella siitä sitten jälkeenpäin vaihtareiden kanssa.

Suomi-brändäyspäivä

Turhauttaa. Olen lähettänyt jo mun ja Cristinan radiojuttujen abstaktit opettajalle, mutta se haluaa vielä abstrakteista sivun mittaisen suunnitelman ranskalaisilla viivoilla. Miksi?? Meinasin lähettää sille mailia, että eikö noi abstraktit jo riitä, mutta en sitten lähettänyt. En tiedä, onko täällä korrektia lähettää opettajalle anteeksi, mutta mitvit-maileja. En todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä ja tulenko tekemään tätä menoa yhtään radiojuttua, kun tää on niin sekavaa. No jaa...

Olin tänään neljä tuntia LMU:n kansainvälisessä päivässä Skandinavian pöydässä puffaamassa saksalaisille vaihtariudesta kiinnostuneille Suomea. LMU:lla oli esitteitä Vaasasta ja Jyväskylästä, mutta Helsingistä ja muista suurimmista ei yhtään mitään... Outoa, varsinkin toi Vaasa. Useimmat olivat kiinnostuneita Ruotsista, mutta oli joitain jotka kysyivät heti onko teillä Suomesta infoja. Melkein kaikki muut ständillä olevat olivat saksalaisia jotka olivat olleet vaihdossa jossain Pohjoismaassa, useimmat Ruotsissa tai Norjassa. Yksi oli ollut vaihdossa Turun kauppiksessa ja tunnustautui Suomi-faniksi; se on jopa rakentanut saunan ja saunoo kaks kertaa viikossa. Tähän meitsi: "Du bist verrückt!" Se oli ihan huipputyyppi, ja luonnollisesti lisäsin sen jo FB-kaveriksi. Olipa ihanaa puhua Suomesta, mainostaa maksutonta opiskelua ja meidän englannin kielen taitoja sekä Erasmus-reissuja Lappiin, Pietariin ja ruotsinlaivalle... Ilmeisesti voisin puhua Suomesta loputtomiin. Alexander Stubb ois nyt niin ylpeä musta.

Freiburg ja Strasbourg

Tässä tekstissä on jotain html-virheitä, en tajua miksi. En osaa enkä ehdi tehdä niille mitään, joten bare with me (jos tätä joku ees lukee).


Uusi viikko taas edessä ja Tutoria-reissuviikonloppu takana ihanassa Freiburgissa (valisin ihan väärän vaihtarikaupungin!) ja Strasbourgissa. Matkakärpänen puraisi, ja haluaisin nyt vain kierrellä Saksaa, tai miksei muutakin Keski-Eurooppaa, kun kaikki on niin lähellä, mutta jossain välissä pitäis oppareitakin kalastella. Tällä kertaa olin vain yhden bussilastillisen kanssa liikkeellä ja tunsin etukäteen vain yhden puolalaisen matkaseurasta. Tutustuin unkarilaisiin, puolalaisiin, israelilaiseen, italialaiseen, tsekkiläiseen, kiinalaisiin ja vihdoin myös venäläisiin tyyppeihin. En ole Erasmus-tapahtumissa törmännyt venäläisiin ja olenkin ihmetellyt missä ne luuraa, kun kaikkia muita kansallisuuksia löytyy. Tosin en ole vielä tavannut myöskään virolaisia, latvialaisia tai liettualaisia.

Tiedän nyt, miltä saksa intialaisella aksentilla kuulostaa. Opetin uusia suomalaisia sanoja puolalaiselle ja yhden unkarilaisen kanssa yritettiin keksiä, mitä yhteisiä sanoja unkarissa ja suomessa voisi olla. Neljä, suu ja laatikko olivat samantapaisia unkarissa ja suomessa, mutta muita ei keksitty. Ihmiset hämmensi mua taas Suomi-tietoudellaan; israelilainen tiesi joulupukki-sanan, Muumit ja vaikka mitä muuta. Tosin se ei tiennyt, että Virossa, Latviassa ja Liettuassa on omat kielensä ("eikö ne kaikki puhukaan venäjää?"). Hämmensin itse itseäni olemattomilla pingistaidoillani hostellissa. Olin kerrankin joukon ainoa suomalainen, mikä teki saksan taidolleni todella hyvää. Puhuin kyllä pari kertaa vähän englantia espanjalaisten ja kiinalaisten kanssa, kun kielimuuri yllätti, mutta muuten vaan saksaa. Kaikki ulkkarit eivät olleet vaihtareita, useimmat suorittivat koko tutkintoa Saksassa, tai olivat stipendiaatteja tai tekivät väikkäriä. Myöskin saksalaisia oli muutama.

Reissu oli muuten onnistunut, mutta ohjelma oli välillä liian tiukka. Yksi päivä ei riittänyt upeaan Strasbourgiin (miten voi olla mahdollista, ettei törmää yhteenkään rumaan taloon? Siis EU-taloja lukuunottamatta...) mitenkään. Strasbourgin Reiseführerin oli kaiken lisäksi omituinen vanha nainen, jolla oli hirveä kiire ja joka suuttui meille joukon perässä oleville hidastelijoille, kun pysähdyttiin ottamaan kuvia eikä sen mielestä pysytty tarpeeksi lähellä tai tultu tarpeeksi lähelle häntä kuuntelemaan hänen opastustaan. Eli joo, massareissuilla on kyllä puolensa, mutta kaikkein kivointa olisi liikkua omassa pienessä porukassa omaan tahtiin, ilman mitään opasta jota ei kuitenkaan jaksa kuunnella. En saanut siis otettua omasta mielestäni tarpeeksi kuvia, enkä ainakaan kikkailtua salamoiden ym. kanssa tarpeeksi, joten kaikki kuvat eivät ihan onnistuneet. Tässä kuitenkin jotain:

Meidän hostelli, ihanan värikäs Backpacker-tyyliin. Lauantai-iltana kokkailtiin sen keittiössä yhdessä tosi hyvää pastaa (tai siis muut kokkas ja mä tiskasin jälkeenpäin yhden lautasen). Olin 6 hengen huoneessa, yhden italialaisen, kahden kiinalaisen, yhden venäläisen ja yhden unkarilaisen kanssa, kaikki onneks tyttöjä.

Freiburgin vanhaa kaupunkia, jonkinlainen raatihuoneen tapainen muistaakseni, zoomasin tuohon kotkaan jota enää harvoin näkee missään - liian natsimainen tai toisaalta venäläinen ehkä? Tosin ei tuo nykyinen kotka tuosta paljon eroa...


Mahtava tuomiokirkko
Mun lempirakennus Freiburgissa

Viemärikannetkin oli tuollaisia <3 onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTc8UPr6svyT1AVD_W83zJ7c8vcP6H7dAtM39pSWWvAYt15-B3_ohJDmKcPSp10sAAi9pKct-5QNdj3MmLkLR9diMZ4o4gwavH031RwbR56ElwOWMy6LaBhCeI9yALqgo00WbRV9cqzSVj/s1600/DSCN5591.JPG">Söin vihdoinkin Wurstsalatia. Luulin että se on salaattia, jonka päällä on makkaran paloja, mutta makkaran ja juustonsiivut olivatkin sitä "salaattia". Hassua.

Normaali olut, pieni olut.

Strasbourg <3 onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilIzKS6_kN7XXnvb1gWk3zBbHqIrVa5OXipAudiZDmxMXw9NdtS4rgcjWwsYRZYMzQVbyIt4Kkqu_A5xEMJ4aIeOk90kFo3rjVlyHiwLOWukXSgRq10rzGq85vDpRqAQqjmkEvXUIuToRT/s1600/DSCN5606.JPG">Joku EU-Council... Jäi vähän epäselväksi, kiitos epäselvän opastuksen. Olisin halunnut sisään, tai edes pihalle, mutta saatiin tyytyä bussin ikkunan maisemiin.
Tykkään niin näistä taloista! Taas yks bussin ikkunakuva...

Rafal, meitsi ja Giulia

Meitsi ja Kosia

Strasbourgin Notre-Damen (kyllä, sielläkin on sellainen!) astronominen kello (kuvassa ei läheskään kokonaan). Nähtiin sen lyövän, mikä kesti 2 sekuntia, mutta oli kuitenkin Marienplatzin Glockenspielia jännempää. Googletin miten se toimii, kun en tajunnut oppaan höpötyksestä taaskaan mitään, sillä oli jännä tapa selittää jutut yhdelle ihmiselle kerrallaan. Tässä mitä Paholaisen asianajaja-blogissa sanottiin:


Nyt kellosta voi tarkastaa monta eri asiaa. Ominaisuudet alhaalta ylöspäin:

Iso taulu esittää vuoden päivät nimikkopyhimyksineen sekä Auringon ja Kuun näennäisen liikkeen.

Siirtyvien juhlapyhien laskin.

Auringon ja Kuun asentojen laskin.

Viikonpäivää kuvaavan antiikin jumalhahmon esitys, esim. lauantaina Saturnus.

Kellotaulu, joka näyttää todellisen keskiaurinkoajan ja virallisen ajan.

Maan ja viiden muun planeetan asema radallaan Auringon ympäri.

Kuun vaiheet.

Kerran tunnissa neljä ikäkautta kulkevat Kuoleman editse kilattaen hänen kädessä olevaa kelloa. Esim. tasatunneilla kelloa kilauttaa lapsuus.

Keskipäivän hetkellä 12 apostolia kulkee siunaavaan Jeesuksen editse.

Kellon huipulla on siipiään räpyttelvä kukko, joka kiekaisee kolmesti. Pietari kun meni kieltämään Kristuksen kolmesti.

Vasemmalla olevissa maalauksissa on alinna suunnittelija Schwilgúe, sitten Kopernikus ja huipulla Urania.

Ja tässä itse kirkko tai osa siitä. Jotkut onnekkaat asuvat noissa taloissa sen lähellä. Epistä!



Ei joulupukki, vaan mr. Gutenberg

Haikarat oli kova juttu

Nukeilla on päällään ilmeisesti Elsassin maakunnan (ranskaksi Alsace, johon Strasbourg kuuluu) kansallispuku

Oltiin tosi gemütlichessä Boot-kiertoajelussa kunnon turrejen tapaan (päätettiin kuunnella vaihteen vuoksi englanninkielistä opastusta)

Joku EU-rakennus taas Bootin ikkunasta. Aika karmean näköinen, mutta kaipa noista sitten pitää aina tehdä hirveitä lasihäkkyröitä. Ihmisoikeuksien talo oli ihan ok:n näköinen, mutten saanut siitä kunnon kuvaa.

Oltiin tosi jänskällä (not!) gondoli/hiihtohissi/schauinslandbahn-ajelulla sunnuntaina Schwarzwaldissa. Metsä ei ollut todellakaan schwarz ja näytti suht normaalilta metsältä näin suomalaisesta näkökulmasta. Myöskin kiinalaiset olivat odottaneet jotain Grimmin satuihin perustuvaa synkkää metsää. Kuinka väärässä olimmekaan. Ilma oli harmaa, sumuinen, sateinen ja kylmä, ei siis tullut hirveän hyviä kuvia vuorista tai metsästä.

Paitsi tämä.

Angstipostaus

Miksi aina kun joudun jättämään bileet väliin, tuntuu että missaisin jotain megalomaanista?

Piti tänään mennä Nachtgallerieen Erasmus-bileisiin, mutta tulin tunti sitten yliopistoliikunnasta( joka oli muuten ihan jees kokemus, joskaan ei Helsinkiin verrattavissa) ja huomenna pitää tosiaan olla aamuseitsemältä lähtövalmiudessa Freiburgiin. Ajattelin alunperin, että tää idea on ihan toteutettavissa; jumpasta kotiin, pikapakkaaminen ja ruoka ja laittautuminen, sit pre partyyn kämppään jossa en oo ikinä ollut ja jonne en osaa mennä, sit taas yli 100 hengen bileisiin, sit 2 h unta ja pahaa oloa seuraavana päivänä bussissa yhdistettynä sosialisointiin ja epätoivoiseen hotellihuonekavereiden etsimiseen.

Voisin kai vielä periaatteessa mennä, mutta pyykit on vielä nostamatta, ja joudun varaamaan ainakin tunnin matkoihin - viistoist minsaa metrikselle, metriksellä odotellaan tähän aikaan jo vähän kauemmin kuin päivällä, sit metron vaihtoa, epätoivoista suunnistamista, paniikkipuheluita, ja ääni muuttuu ihmismäisestä varismaiseksi lennossa.

En olekaan supernainen, olen vain vanha, väsynyt, kurkkukipuinen ja tylsä. Epäonnistunut Erasmus?

Tilanteita

1. Lauantaina metrossa, matkalla päärautatieasemalle ja sieltä Regensburgiin, kuulin sellaista Mika Häkkis-englantia että huh huh. Meinasin kääntyä ja kysyä ootko Suomesta, mutten kehdannut. Jossain vaiheessa kuitenkin käännyin kysyäkseni, onko nekin menossa päärautikselle, koska olin myöhästymässä vähän ja tietääkö ne minne päin pitää mennä. Tästä seurasi, että mua vastapäätä oleva tanskalainen (sain siis tietää vasta myöhemmin että se oli tanskalainen) sanoi että se on menossa sinne ja voin seurata sitä. Ok, no mentiin kaikki siitä sitten samaan S-Bahniin ja jotain juttelin sen tanskalaisen kanssa ja sanoin mistä oon. Tää suomalainen kuuli sen ja kysyi: Did you say you're from Finland? Ja sit möläytin, että joo, ja että arvasin että säkin oot. Siihen suomalainen, että ai mistä arvasit, ulkonäöstä vai mun englannista, johon meikäläinen että molemmista. Joo-o...

2. Maanantaina asuntolan kulinaristinen maailmanmatka -illassa yks random-mies vaan kysyi multa yhtäkkiä suomeks, että ai sä olit Suomesta vai. Paljastui, että se oli yhden asuntolan työntekijän vieraana täällä ja Karjalasta. Oli niin outo kokemus puhua suomea täällä asuntolassa...

3. Tänään oltiin Minnan kanssa U-Kinossa, eli yliopiston kerran viikossa olevassa leffaillassa katsomassa Amores Perros. Leffan jälkeen sanoin Minnalle, että olipas paras leffa pitkään aikaan, kunnes yhtäkkiä meidän edessä oleva tyttö kääntyi ja kysyi suomeks, puhuttiinko me just suomea. Se oli saksalaisen kanssa siellä, mutta tää saksalainenkin tiesi Suomesta vaikka mitä, osas joitain sanoja suomeks ja pelaa täällä suomalaista pesäpalloa ja on käynyt sen takia Suomessa 8 kertaa... Siis wtf?? Mistä näitä suomalaisia oikein tulee??? Suomessa on 5 miljoonaa suomalaista ja ulkomailla sitten 80 miljoonaa, kuten saksalainen murjaisi. Niin kai sitten, mutta täytyykö Münchenin olla tässä suhteessa kuin Kanaria...

On elämä pullaa

Maanantain kulinaristinen maailmanmatka oli hauskinta vähään aikaan. Asuntolassa oli siis tällainen tapahtuma, johon piti kokata jotain oman maan ruokaa ja soittaa jokin biisi. Täysin vapaaehtoista, mutta tottakai osallistuin kun oli kerrankin tilaisuus höpistä Suomesta. Myös monet saksalaiset kokkasivat jotain, olivathan ne sentään alunperin ulkopaikkakuntalaisia... mikä oli vähän hölmöä, koska luulin että illan tarkoituksena oli keskittyä pelkkiä ulkkareihin, mutta toisaalta olipahan enemmän hyvää ruokaa. Ajattelin aluksi tehdä korvapuusteja, mutta tajusin pian etteivät leipomistaitoni-ja vähäiset intoni riitä rullienpyörityshifistelyyn, joten päädyin sitten peruspulliin, kun en pelkkää salmiakkiakaan kehdannut tarjota kun kaikki muutkin teki jotain. Leipomiseen päädyin, kun ajattelin että niitä aineksia löytyy täältä helpoiten.

Suunnittelin tekeväni maanantaina muitakin juttuja, mutta pullien tekemiseen menikin koko päivä, jos prosessiin lasketaan ostosten metsästäminen kaupasta (mikä oli melko haastavaa) ja niiden kantaminen kotiin (todella haastavaa, koska ostoskassi painoi kuin synti) sekä jälkien siivoaminen (haastavaa kaikkialle levittäytyneen jauhon takia). Pullien leipominen oli lähinnä stressaavaa, ja niistä tuli aika oudon näköisiä, mutta kun maistoin niitä, tuli sellainen tunne että kaikki se vaiva oli sen arvoista. Ja kaikki tykkäs niistä, vain yksi pulla jäi yli. Salmiakkikin meni kuin kuumille kiville, uskomatonta mutta totta. PMMP:stäkin tykättiin. Halusin soittaa sitä, koska en kuuntele oikein muita suomalaisia bändejä (paitsi nyt täällä lähes päivittäin jotain suomalaista YouTubesta), ja joka tapauksessa halusin soittaa nimenomaan jotain suomenkielistä, joka ois mahdollisimman kaukana kaikkien tuntemasta Lordista. Oli hauska kuulla myös muiden ruoka-ja lauluesittelyjä ja tunnelma oli todella rento. Tuli sellainen olo että tämä on mun koti, ja turha ujostella kämppiksiä kun ollaan kaikki jos ei kuin suurta perhettä, niin jotain suurta porukkaa ainakin.

Tässä maailman rumin pulla. Liioittelin vähän jauhon kanssa. Onneksi kukaan ei tiennyt miltä pullan pitäisi näyttää.

Tuli muuten opittua, että pulla tarkoittaa penistä romaniassa... Joo-o.

Hajatelmia

Hohhoijakkaa. Mussutan Milkan ilmavaa suklaata ja mietin hommia mitä pitäisi vielä tehdä... Hankkia haastateltavia Communichatoriin, eli laitoksen lehteen, joka alkaa jo kyllästyttää mua ja kirjoittaa radiojuttu, plus keksiä miten saan kaksi linkkiä pdf:stä auki. Lol. En jaksais millään mennä taas turhautumaan radiotunnille, joka on aina vaan pelkkää ideoiden pyörittelyä ja muiden töiden edistymisen kuuntelua. Parasta siellä on lappujen kirjoittaminen Christinan kanssa, en ole siis kehittynyt yläasteajoilta henkisesti tässä suhteessa mitenkään... Tai oikeestaan ei kirjoiteta lappuja, vaan yhdelle lapulle vuorotellen lauseita sitä mukaa kun alkaa turhauttaa ja halutaan kommunikoida keskenämme ("miksi me ollaan täällä? miksi noi puhuu tosta aiheesta? ootko huomannut että kaikki saksalaiset näyttää hiiriltä?"). Parhautta.

Communichator on saanut mut tosissaan ikävöimään Groteskia ja sen tekemistä, kun juttujen taso on mitä on... Haluaisin vaan kirjoittaa yhteiskunnallisempaa lehteä, sellaista jota joku voisi lukea ja josta huomaisi, että tämä on nimenomaan alan opiskelijoiden tekemä lehti, eikä mikään pilipali mä ja mun harrastukset-juttu. Tosin ei välttämättä rahkeet riittäis saksan suhteen moiseen... No, katsotaan millaisia haastattelutilanteista sitten tulee. Melko kuumottavia tod.näk.

Olen motivoitunut tällä hetkellä vain modernisaatiokurssista, mutten kuitenkaan noiden kaikkien artikkelien lukemisesta. Helsingin yliopisto on saanut mut unohtamaan sellaisen käsitteen kuin läksyt ja niiden tekemisen muistamisen, kun kaikki hommat siellä kasautuu yleensä vikoille viikoille, eikä todellakaan joka tunnille tarvitse tehdä mitään. Hesassa olisi ennenkuulumatonta jos opettaja sanoisi ex tempore, että tehkääpä ylihuomiseksi tällanen kirjotusjuttu ja lähettäkää se mulle, sit kaikki ois vaan mitvit, ei mulla oo aikaa, ei tollasta voi sanoa noin lyhyellä varoitusajalla; täällä se on normaalia. Teen myös modernisaatiossa lopuksi 20-sivuisen esseen, ja Helsingissä se kandi on 20 sivua... Joten älkää valittako kandista, mun pitää nyhjäistä samankokoinen pruju ihan normikurssia varten. Tosin ehkä kuitenkin hieman helpommasta aiheesta...

Täällä Audimaxin valloitus on kestänyt jo viikon. Opiskelijat demonstroivat vähän kaikkea vastaan näköjään. En ymmärrä, miten salin valtaus vaikuttaa mihinkään. Salissa haisikin siltä että siellä on ollut porukkaa viikon verran, ja tiistai-iltana ihmiset oli kokoontuneet pääkkärin takapihalle dokaamaan... Kummallista.




Tykkään muuten siitä, että vaikka tää on iso kaupunki ja yliopisto on maan toiseksi suurin, saatan silti nähdä muutaman tutun jota moikata päivän aikana päärakennuksella. Vähän niin kuin kotona. Siitä tulee hyvä mieli, ja LMU vaikuttaa hetken vähän vähemmän suunnattomalta ja epämääräiseltä ja München pienemmältä paikalta.

Eilen juteltiin muutaman vaihtarin kanssa siitä, kuinka joskus tulee ihan ulkopuolinen olo jos on missannut bileitä tai tapahtumia ja putoaa ihmisten jutuista kärryiltä. Tultiin siihen tulokseen, että ihmiset voi toisaalta unohtaa sut nopeesti, mutta toisaalta on helppoa päästä uudestaan mukaan porukkaan, eikä loppupeleissä kukaan muista, olitko joissain bileissä tai et. Täällä elämä on tosiaan muutakin kuin biletystä, ja musta tuntuu että olen nähnyt Erasmus-bileet jo, vaikka en hirveän aktiivinen kreisibailaaja ole ollutkaan. Moni muu oli samaa mieltä; voisi kokeilla vaihteeksi jotain muuta kuin massabileitä joissa ei kuitenkaan ihmisiin pysty niin hyvin tutustumaan. Tänä viikonloppuna tsekkaan, miten Tutorian (yliopiston ulkkarit, muutkin kuin erasmukset) ohjelma eroaa Mesan (erasmus) retkistä - tuskin mitenkään radikaalisti - kun lähden Freiburgiin ja Strasbourgiin. Tuleepahan käytyä sitten Ranskankin puolella!

Mihin katoaa päivät?

Hikisessä PC-Raumissa taas. Piti lukea modernisaatiolappuja, mutta kuinkas sitten kävikään. Täällä on taas melkein kesä, outoa, täytyy oikeesti ruveta tsekkaamaan niitä säätiedotuksia...
Ahdistaa kun tää vaihtoaika vaan häviää jonnekin, enkä ole Regensburgia ja Neuscwansteinia lukuunottamatta vielä käynyt muissa kaupungeissa. Ois kiva saada Münchenistä taukoa välillä, vaikka tää on ihana paikka ja mähän tulin tänne myös näkemään muuta Saksaa... Ei tässä muu auta kuin ottaa jossain vaiheessa viikko ommoo lommoo ja tehdä jonkinlainen reittisuunnitelma. Mihin ihmeeseen tää aika menee? En ehdi todellakaan tehdä kaikkea mitä suunnittelin. Hitsi kun pitää opiskella, eikä voi vaan pitää hauskaa... Mulla ei siis taas vaihteeks oo mitään motivaatiota lukemiseen.

Haluaisin jossain vaiheessa myös selvittää, mikä on Saksan ykköshittibiisi just nyt, kuka on kuumin julkkis tai mikä on katsotuin tv-ohjelma... Mulla ei oo näistä mitään hajua. En ole pariin päivään lukenut Süddeutsche Zeitungiakaan. Viime viikolla joku saksalainen futispelaaja teki itsarin ja täällä oli opiskelijamielenosoitus tänä vuonna alkaneita lukukausimaksuja vastaan - mielenosoitus tapahtui suurimmassa luentosalissa eikä edes missään ulkona, saati parlamenttitalon edessä. Lame.

Mutta nyt Christinan kanssa brainstormaamaan radiojuttuja, jatkoa seuraa illalla!

Viikon kuvat

Viikon saldoa. Valitettavasti en jaksanut ottaa lauantaina bilekuvia, joten niitä ei nyt sitten ole...

Tiistaina pääsin vihdoin Ikeaan! Mukaan tarttui kuvan hyvin aikuismainen matto, joka ei tod. peitä huoneeni lattiaa, mutta maksoi vaan 2,50... ja kattokaa nyt kuin söpö se on! Myös 50 sentin eteismatto, rieskaa (parempaa kuin edellisen postauksen smörbrod) ja tummaa makaronia tuli ostettua. Ikea oli kuitenkin sen verran hanurissa että tuskin tulee hirveän montaa kertaa käytyä syömässä köttbullia.


Lauantaipäivän vietin Regensburgissa noin sadan muun erasmuslaisen kanssa. Vanha kaupunki oli ihana (eihän me muualla oltukaan) !

Regensburgin linnan torni oli kiinni, joten käytiin vain tutustumassa keskiaikaisiin kidutuslaitteisiin, joissa kuvassa yksi... Sillä ilmeisesti hirtettiin ihmisiä, muuta en tajunnutkaan. Noi kidutuslaitteet oli kyllä suht laimeita, olin vähän pettynyt...

Piipahdettiin myös "Euroopan kuuluisimmassa" golfmuseossa. Tuli opittua muun muassa, että golf oli alunperin talviurheilulaji, ja nähtyä maailman vanhin golfpallo 1500-luvulta, joka oli kai tehty kivestä... Josta en jostain syystä ottanut edes kuvaa, kaikesta turhasta golfkrääsästä kuitenkin, vaikken edes tiedä golfista mitään saati erityisemmin pidä siitä. Museo ei keskittynyt kuuluisimpiin golfpelaajiin vaan vain vanhoihin mailoihin ja palloihin... ja tietty krääsään. Miten golfista tosiaan voi olla niin paljon krääsää??
Museon kaupasta sai ostaa vanhoja golfpalloja, hintahaarukka 10-100 €. Jostain kumman syystä en hirveesti innostunut niistä... Golfmuseo oli tosiaan antiikkikaupan yhteydessä ja klassinen musiikki vain soi. Niin ihanan... aristokraattista? Snobia? Porvarillista? Elitististä?

Regensburgin jälkeen menin tosiaan ulos, mutta en jaksanut ottaa siitä kuvia. Eipä mitään kummallista tapahtunutkaan, olin yksillä irkkubaarissa ja sitten Kultfabrikissa, johon alan pian jo kyllästyä, nyt ainakin kun kuulin ettei oikeat müncheniläiset edes käy koko paikassa. En tosiaan ole enää muuten kipeä paitsi ääni on melko poissa, mutta kaipa sitä pitäisi ottaa selvää sikisrokotuksesta...

Happyhappyjoyjoy

Vitsi mä en enää valita soluasumisesta mitään kun mun kämppikset on niin ihania. Tänään aamulla yks toi mulle kuumemittarin, teetä ja paracetamolia. Äsken taas yks kysyi haluanko mäkin teetä ja sen sijaan että jättäis mulle vaan kuuman veden valmiiks, se siis ihan oikeesti teki mulle teetä... Laittoi sen kuppiin, laittoi teepussin siihen ja hunajaa. Ihanaa! <3 P.S. Kattokaa mitä löysin Netosta... Lol. Huom. original finnisch...

P.S: Yks ruotsalainen Erasmus-kundi on deletoinut mut FB-kaverilistaltaan!! Wtf??? Witsin ruotsalaiset...